15. – 21. lokakuuta 2018

Tällä viikolla podin pientä nuhaa ja tuli nukuttua paljon. Ehdimme sielti koirien kanssa ihastella syksyisiä maisemia ja käydä etsimässä sieniä. Metsästä tarttuikin mukaan vähän verihelttaseitikkejä ja isoja orakkaita, nämä menevät siis värjäyssieniksi projekteihini. En tiedä ovatko isot ruskeat orakkaat männyn- vai kuusensuomuorakkaita. Männyn orakkaasta pitäisi saada sinisiä sävyjä värjäyksissä, kuusen orakkaasta saa ruskeita sävyjä. Joten kokeilemalla se selviää. Ruokasieniä ei ole löytynyt. Tosin bongasin lahoavan oksakasan luota joitain vaaleita sieniä, mutta en niitä vielä tutkinut että mitä ovat. Näin hiljattain ruokasieniryhmässä maininnan kuusilahokasta, joka on kuulema myös hyvä ruokasieni. Ja onhan tuossa Luontoportin kuvauksessa annettu peräti 3 tähteä ruokasieniasteikolla. En kuitenkaan jäänyt tällä kertaa tutkimaan, mikä sieni oli kyseessä, vaan teen paluun asiaan seuraavan metsäreissun yhteydessä. Kuvaakaan en ottanut vielä, oli sen verran jo matkaa takana ja koiratkin mukana, että jätin säätämisen siihen kertaan että käyn paikalla yksin.

Luontoportissa on käynnissä myöhäisten syyskukkijoiden havainnointi. Myöhäiset kukkijat voivat olla yksi merkki ilmastonmuutoksesta. Kannattaa lukaista kuvahaasteen ideasta ja ohjeista tuolta linkin takaa.

Tässä vielä omaa kuvasatoani viikon varrelta. Talitiais- ja rastaskuvat ovat kyllä viikolta 41, mutta linnut pyörivät edelleen pihassani joten näiden kuvien käyttö sallittakoon. Sunnuntaina pihassamme vieraili vielä orava, joka säksätti minulle kovasti. Orava kurkkasi ensin linnunpönttöön ja oli varmaankin matkalla naapurin lintulaudalle, mutta minut huomattuaan kiipesi takaisin korkeuksiin säksättäen paheksuntaansa.

 

Otanmäen kaivoksen vanhaa rataa verhosi sumu lauantaina aamulla, ja koivut komeilevat keltaisina.

8. – 14. lokakuuta 2018

Syksy, syksy, syksy. Mitä tässä voisi muuta sanoa? Vaikka viikolla 40 saatiin ensilumi ja yöpakkasia, kohosi tällä viikolla lämpötila eikä pakkasista ollut tietoakaan. Tuuli varistelee puista lehtiä, mutta paikoin on vielä paljon kaunista ruskaa katsottavaksi. Useampana aamuna on ollut sumua.

Ehdin jo viime viikolla tehdä päivityksen, joten raportoidaan nyt tähän viime sunnuntai-maanantai yön komeat revontulet. Yhdentoista aikaan taivas valaistui komeista pitkistä tulihännistä. Myös maanantaina illalla oli hyvin heikkoja haituvia paikoin taivaalla, mutta totta puhuakseni en ole varma, olivatko ne vain hyvin ohuita pilviä.

Perjantaina 12.10. teimme kokopäivän retken kolmen naisen voimin ja kävimme keräämässä nokkosia koulun kurssia varten. Kurssilla nokkosista valmistetaan lankaa ja paperia kokeilumielessä. Odotan innolla, vaikka en nyt juuri muistakaan, milloin se kurssi on!

Syksyn 2018 ensilumi satoi perjantaina 5.10. täysin yllättäen, aamupäivästä. Sääennuste oli ennustanut aurinkoista päivää ja muutamia ohimeneviä sadekuuroja. Lunta tuli kaikkiaan noin 5cm ja se kyllä alkoi sulaa nopeasti, mutta vielä lauantaina aamulla maisema oli lumessa.

Vertailun vuoksi kuva pihasta vielä sunnuntaina aamupäivällä, lähes kaikki lumet olivat sulaneet aurinkoisilta paikoilta. Varjoisissa kohdissa lunta vielä ympäristössä näkyi.

1. – 7. lokakuuta 2018

Edellisen viikon yöpakkasten jälkeen saimme kuitenkin jälleen plussan puolella olleita öitä. Sateli vähän, päivisin aurinkoa ja öisin tähtiä näkyi, vaihtelevaa syyssäätä siis. Jatkoin sienten metsästystä ja ihailin muuttuvaa maisemaa väriloistossaan. Siilikin lopetti vierailunsa yöpakkasten jälkeen, joten lienee jossain ottamassa talvinokosiaan. Valitettavasti siilin mökinrakennusprojekti meni osaltani pipariksi, joten täytyy toivoa, että sopiva talvehtimispaikka on löytynyt luonnosta.

Kävimme torstaina ystäväni ja koirieni kanssa Talaskankaan luonnonsuojelualueella patikoimassa, vain lyhyen matkan, mutta meillä oli todella hauskaa. Maisemat olivat kauniit, Patalammen laavupaikka oli siisti ja puitakin laavulla oli, niin saimme eväät grillattua. Ulkovaatteet tuoksuivat savulle muutaman päivän retken jälkeenkin. Valitettavasti pitkospuut olivat paikoin huonossa kunnossa; lahonneitä pätkiä oli paljon ja askeltaessa sai varoa liukkautta.

 

 

24. – 30.9.2018

Syyskuun viimeisellä viikolla saapuivat Kainuuseen yöpakkaset. Piti oikein alkaa miettiä, pitääkö tässä kohta jo soitella autolle renkaanvaihtoaikaa, minä kun teetän sen muilla ja renkaatkin ovat säilössä liikkeessä. Mahtuu ulkovarastoon enemmän pihajuttuja, kun näin järjestää asiat (heh).

Ruska on saapunut nopeasti, kaikkialla on keltaista ja punaista ja oranssia ja kaikkia muitakin kauniita värejä. Olen kulkenut niin katse maassa etsien sieniä ja marjoja, että vasta kun asia tuli puheeksi, silmäni aukesivat ja tajusin, että näin on käynyt. Metsässä olen kohdannut muita sienestäjiä ja tämä lähitienoo on kyllä melkoisen tyhjäksi poimittu. Satunnaisia karvarouskuja on löytynyt. Aion vielä jatkaa sienestystä, tässä pitäisi kerätä myös värjäyssieniä erääseen projektiin. Valevahveroita poimin pururadan pientareelta aivan polun vierestä, niitä en suuhuni laittaisi sellaisesta paikasta kerättynä, mutta värjäykseen käyvät.

Närhi on vieraillut monena päivänä pihassa, siilien vesikipolla käy juomassa. Olen vielä laittanut siileille ruokaa, vaikka nyt en ole enää joka ilta nähnyt käyvätkö pihassa. Vähensin ruuan määrää hieman siltä varalta, että se menee suoraa lintujen tai muiden eläinten suuhun.Toki hyvähän se on muidenkin tankata talvea varten, mutta ehkä ennemmin linnuille kuitenkin siemeniä kuin turvotettuja nappuloita. Siilit sain kyllä kunnolla lihotettua ja se on hyvä.

Pihassa on lisäksi näkynyt peippoja, mustarastaita ja paljon talitiaisia. En ole kysynyt, mutta luulen, että naapurilla on jo ruokintapiste viritettynä, kun linnut niin viihtyvät pihassamme. Minun olisi myös tarkoitus sellainen laittaa, mutta taidan mennä pelkällä läskipallotelineellä ja palloilla tai makkaroilla tämän talven. Tikkaa ei ole vähään aikaan näkynyt, mutta koputukset ovat kuuluneet eli ei tikkakaan kaukana ole. Punarinnat lienevät jatkaneet matkaansa ulkomaille talvehtimaan, käytettyään käpyvaraston loppuun.

Alla kuva pihastani torstaina 27. päivä. Iso haapa pitää sitkeästi kiinni vihreistä lehdistään (vas. sivussa) ja siinä oli viikolla vain muutamissa yläoksissa keltaisia lehtiä. Naapurini on ahkerana jo haravoinut omaa pihaansa, minä vasta harkitsen. Monen vuoden lehdet pihan perällä saavat tarjota multatäydennystä istutuksiini ensi keväänä.

 

 

Auringon laskua voi hiukan kuvata kaivoksen vanhan radan yli meneviltä silloilta.

10. – 23. syyskuuta 2018

Viime viikolla jäi päivitys tekemättä, sillä viikko oli kiireinen enkä oikeastaan ehtinyt kunnolla miettiä, mistä voisin kirjoittaa. Säät ovat olleet vaihtelevia, on ollut kylmiä ja kirkkaita öitä, sateisia ja lämpimiä öitä, päivisin aurinkoa, sadetta, tuulta… Ihan normaali syyssää siis. Puissa lehdet saavat uusia värejä ja pihan pääsee kohta haravoimaan. Haravointi on pihatöistä ehdoton suosikkini.

Kaksi siiliä vierailee edelleen pihassamme, ovat kasvaneet hienosti kokoa joten en ole huolissani miten selviävät talvesta. Talitiaiset ja peipot ovat palanneet pihapiiriin ja satunnaisesti näkyy myös muita pikkulintuja. Varikset käyvät päivisin tsekkaamassa siilien ruokintapaikkaa, mutta sielläpä ei päivisin ole mitään tarjolla, joten jatkavat nopeasti matkaansa.

Laitetaanpa sitten muutamia kuvia.

Tämän vuoksi viikko 37 oli niin kiireinen, keräsimme värjäyskasveja ja sieniä sillä olimme koulun porukalla Nälkämaan markkinoilla pitämässä näytösluontoista värjärikojua. Ensin opettelimme värjäystä ennen markkinoita. Saimme paljon ihania värejä aikaan ja kuvassa eivät ole kaikki langat joita värjäsimme, sillä osa meni kaupaksi jo tapahtumassa.

3. – 9. syyskuuta 2018

Viikon kuvagalleria:

27. elokuuta – 2. syyskuuta 2018

Sienten tutkimista ja puolukkapaikan etsintää harrastettu enemmissä määrin. Hyvää puolukkapaikkaa ei vielä ole lähimetsästä löytynyt. Juolukoita olisi vielä tarjolla, samoin variksenmarjaa näkyi. Täytynee poimia niitä pois!

Punaisia haperoita nousee nyt, kuten sanotaan, kuin sieniä sateella. Niitä näkyy siellä ja täällä. Toki on muitakin, mutta luulen että nämä ihan lähimetsät poimitaan ruokasienistä aika tehokkaasti tyhjiksi. Aamuisin on ollut usvaa ja sadettakin on saatu ihan kivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Mikäli se sopiva puolukkapaikka kuitenkin löytyisi, toivoisin paria kuivaa päivää, että marjat saisi poimittua mahdollisimman roskattomina!

Pihaani olen saanut parven punarintoja. Kirjoitin viime viikolla käpyjen häviämisestä ja syytin siitä oravia, mutta eipäs vaan, nämä punarinnathan ne ovat vieneet! En tiennyt että noin pienet linnut kuljettelevat käpyjä, mutta näköjään. Todistin tätä itse ikkunasta ja seisoin varmaan hölmistyneenä suu auki äimistyksestä. Onneksi vain koirat olivat kotona todistamassa.

Pihassa vierailee edelleen ainakin kaksi siiliä, mutta olen melko varma että tämä toinen onkin joku uusi kaveri, sillä on todella arka. Vakikävijät ovat jo tottuneet siihen, että juttelen heille. Pikkusiili Anyanka on kasvanut kivasti kokoa enkä ole enää huolissani siitä, saavuttaako talvehtimiseen vaadittavan painon.

Talvehtimisesta tulikin mieleen, että piti tarkistaa mitkä olivat ne erot siilien talvehtimisessa ja horroksessa…

 Tässä vielä kuvia viikon varrelta.

 

20. – 26. elokuuta 2018

Tällä viikolla kävikin köpelösti, sillä kännykkä tilttasi ja hävitti muistikortilta kaikki kuvat. Samana päivänä kolautin kameran koululla niin, että siitäkin hajosi joku osa. Kameralla saa kyllä kuvia, mutta etsimen läpi ei enää näe. Epäonnen viikko. Joten kuvatarjonta jää nyt kolmeen sienikuvaan, jotka otin sunnuntaina lyhyellä päiväkävelyllä.

Säätä on saatu vaihtelevasti, on tullut vettä ja oli yksi kuumakin päivä perjantaina. Puissa näkyy jo kellastumisen merkkejä, ja mustikanvarvut ovat alkaneet vaihtaa väriä. Puolukat ovat nyt kypsyneet ja suunnitelmissa onkin niiden kerääminen.
Kukkivia kasveja vielä näkee ja kun tien varsilta on niitetty heinät viime kuussa tai tämän kuun alussa, näkee ne pienemmätkin kasvit jotka siellä kasvavat.
Oravat ovat muuten käyneet viemässä pihaltani kaikki auenneet kävyt! Talveen valmistautumista havaittavissa. Pihapiirissä on alkanut pyöriä tali- ja sinitiaisia. Kaksi siiliä vierailee edelleen säännöllisesti, Anyankaksi ja Buffyksi nimittämäni kaksikko.

Alla vielä kuvat noista kolmesta sienestä, joita en edes koittanut alkaa tunnistaa ohimennessäni. Keskimmäinen on selvästikin jokin tatti. Kasvupaikka aivan tien varressa pusikoituneella sorapientareella. Ensimmäinen voisi olla jokin hapero, esimerkiksi tulipunahapero? Viimeisessä kuvassa on sitten vähän kärsineempi kaveri.  Ensimmäisen ja viimeisen kuvan sienet kasvavat kosteahkossa havupainoitteisessa metsässä, sammalten, suopursun ja mustikanvarpujen ympäröiminä.

13. – 19. elokuuta 2018

Vihdoinkin normaalia kesäsäätä! Tätä on odotettu, hurjiksetkin vallan villiintyivät kun vihdoinkin on sellaiset säät ettei läkähdytä kyljen kääntämisestä. Öisin lämpötilat ovat olleet kymmenen asteen tuntumassa, päivisin viidentoista yläpuolella. Nyt on vettäkin saatu sen verran, että kaikki nurmikot eivät ole karrelle kellastuneita.

Tälle kasville koitin etsiä pitkään nimeä, ja vihdoin samassa ryhmässä opiskelevilta tiedusteltuani tuli arvauksena, että joku horsma. Siitä sitten työstämään, ja päädyin lehtohorsmaan.

Tältä se näytti kukkiessaan, taiteellinen otos.

Tässä jo kukinnan päätyttyä (ja sateella) koko kasvi ja lehdet alta ja päältä.

 

 

6. – 12. elokuuta 2018

Ihan juuri ollaan jo elokuun puolivälissä. Pujo kukkii, ja allergikko kiittää…
Vihdoinkin ollaan sentään saatu normaalia kesäsäätä, loppuviikosta oli pari hellepäivää. Meidän suunnalle luvattuja sateita ei kuitenkaan tullut, joten kuivaa on edelleen.
Pienin siileistä on majoittunut pihamme portaan alle, mikä ei ole hyvä juttu vaikka kuulostaakin söpöltä. Tuo porras on niin matala, ettei siili saa sinne mitenkään tehtyä kunnon eristystä eikä siellä siis selviä talvesta. Olen ensi viikolla menossa hakemaan tarvikkeita talvipesien rakennukseen ja toivon, että pikku Anyanka hyväksyykin sitten lähipusikkoon sijoitetun, valmiiin mökin itselleen. Aion nimittäin häiritä hänet pois tuolta portaan alta, kunhan mökit ovat valmiina. Sen verran että koitan siirtää porrasrakennelmaa ja poistaa sieltä siilin sinne keräämät pesämateriaalit hänen poissaollessaan. Ei reilua, mutta välttämätöntä.

Kuvassa mustarastas, joka kävi pihallame tutkimassa olisiko jotakin hyvää ruokaa tarjolla.