Viikko 42

15. – 21. lokakuuta 2018

Tällä viikolla podin pientä nuhaa ja tuli nukuttua paljon. Ehdimme sielti koirien kanssa ihastella syksyisiä maisemia ja käydä etsimässä sieniä. Metsästä tarttuikin mukaan vähän verihelttaseitikkejä ja isoja orakkaita, nämä menevät siis värjäyssieniksi projekteihini. En tiedä ovatko isot ruskeat orakkaat männyn- vai kuusensuomuorakkaita. Männyn orakkaasta pitäisi saada sinisiä sävyjä värjäyksissä, kuusen orakkaasta saa ruskeita sävyjä. Joten kokeilemalla se selviää. Ruokasieniä ei ole löytynyt. Tosin bongasin lahoavan oksakasan luota joitain vaaleita sieniä, mutta en niitä vielä tutkinut että mitä ovat. Näin hiljattain ruokasieniryhmässä maininnan kuusilahokasta, joka on kuulema myös hyvä ruokasieni. Ja onhan tuossa Luontoportin kuvauksessa annettu peräti 3 tähteä ruokasieniasteikolla. En kuitenkaan jäänyt tällä kertaa tutkimaan, mikä sieni oli kyseessä, vaan teen paluun asiaan seuraavan metsäreissun yhteydessä. Kuvaakaan en ottanut vielä, oli sen verran jo matkaa takana ja koiratkin mukana, että jätin säätämisen siihen kertaan että käyn paikalla yksin.

Luontoportissa on käynnissä myöhäisten syyskukkijoiden havainnointi. Myöhäiset kukkijat voivat olla yksi merkki ilmastonmuutoksesta. Kannattaa lukaista kuvahaasteen ideasta ja ohjeista tuolta linkin takaa.

Tässä vielä omaa kuvasatoani viikon varrelta. Talitiais- ja rastaskuvat ovat kyllä viikolta 41, mutta linnut pyörivät edelleen pihassani joten näiden kuvien käyttö sallittakoon. Sunnuntaina pihassamme vieraili vielä orava, joka säksätti minulle kovasti. Orava kurkkasi ensin linnunpönttöön ja oli varmaankin matkalla naapurin lintulaudalle, mutta minut huomattuaan kiipesi takaisin korkeuksiin säksättäen paheksuntaansa.