Toukokuu 2020

Viikot 16 – 17

20. huhtikuuta – 3. toukokuuta 2020

Tässä sitä kevään tuloa odotellessa on aika taas mennyt. Päätin tehdä muutaman sanan päivityksen, kun nyt kuitenkin siirryttiin jo toukokuun puolelle. Vappupäivä osui perjantaille, joten kolmipäiväinen viikonloppu alkoi torstaina työpäivän jälkeen. Tuulisia, mutta kuivia päiviä nuo 1. ja 2.5., mutta 3.5. sunnuntai olikin sitten sateinen.

Olen unohtanut, olenko jo raportoinnut kevään lintuhavaintoja? No, kurkia, töyhtöhyyppiä, kuoveja ja joku haukka nyt ainakin nähty. Niin ja laulujoutsenia, mutta muistikuva on, että joutsenista olisin jo kirjoittanut. Lisäksi työpaikan pihassa pyörii naurulokkeja ja harmaalokkeja, ja tietysti variksia ja harakoita.

Viikot 15 – 16

6. – 19. huhtikuuta 2020

Urpiaiset

Varpuset ovat kadonneet pihastamme muihin puuhiin, mutta ei hätää, olemme saaneet tilalle urpiaisia. Aika hellyyttävän näkäisiä punatukkia, eikö?

Linturintamalla on muutenkin tapahtunut, sillä olen nähnyt jo auran laulujoutsenia, kolme töyhtöhyyppää pellolla, mustarastaita ja peipotkin ovat jo saapuneet. Myös tikka on aloittanut reviirirummutuksen ja jokin pöllö huutelee ilta- ja aamuhämärissä itselleen puolisoa. Tiistaina 14.4. kävi korppikin pitkästä aikaa kulmillamme.

Ennen pääsiäsitä näytti jo melko keväiseltä, joskin kuraiselta, mutta ilmassa oli selvästi jo kevään tuntua. Pääsiäisviikolla saimme alkuviikosta +7 asteen lämpöjä parina päivänä, paljon auringonpaistetta. Mutta pääsiäisenäpä loppuviikolla tilanne kääntyi aivan nurinkurin: saatiin lunta. Ja reilusti. Öisin pieniä pakkasia ja päiviin nuoskalumessa kahlaamista. Vanhat hyvät talvikenkänikin ottivat niin nokkiinsa, että toisesta irtosi lopulta pohja osittain. Piti kaivella kaapista ne seuraavaksi kelvolliset kengät esille!

Isommat tiet ovat pysyneet hyvin kuivina. Mutta pikkutiet ovat vielä vuoroin jäässä ja vuoroin mutavelliä (tai jos puhutaan asfaltista, loskalätäköitä), joten ei tarvitse ennen toukokuuta varmaan vaihdattaa kesärenkaita autoon. Niinhän se ns. takatalvi iski viime vuonnakin vielä toukokuun puolella, kun saatiin parina päivänä lunta.

Talitiainen syöksymässä lintulaudalle.

Keskiviikkona 15.4. kuulinkin eläinuutisia: karhu on liikkunut aivan kylämme tuntumassa. Kävin illalla katselemassa paikkaa, noin 800m päässä kotoamme, ihan kylän laidalla. Kenenkään takapihalla karhu ei ollut käynyt, vaan tullut metsästä sähkölinjojen alla kulkevaa kelkkareittiä pitkin, poikennut siitä metsänreunaan ja sitten lähtenyt junarataa mukaillen itää kohti parisenkymmentä metriä, ylittänyt radan ja jatkanut siitä metsään, poispäin asutuksesta. Hieno juttu, että karhu on lähtenyt poispäin asutuksesta. Toivottavasti mesikämmen löytää ensinnäkin ruokaa eikä tule syömään kenenkään metsästyskoiraa aitauksesta kylän alueella, ja toisekseen, toivottavasti löytää itselleen sopivat asuinmaisemat sen verran kaukana asutuksesta, ettei ihmisten tarvitse väistellä karhua ja karhun ihmistä. Kainuussa vielä onneksi korpimaata riittää. Itse en jälkiä enää löytänyt, sillä aiemmat kävijät koirineen olivat ne sotkeneet, mutta lyhyen matkaa pystyin seuraamaan karhun reitille tallautunutta ihmisten reittiä. Naapurilta kuulin tämän karhun tarkan reitin, hän oli käynyt katsomassa sitä jo aamulla kun oli vielä hankikanto ja mitannut otson tassunjäljenkin, noin 25cm kämmenestä kynsiin.

Nyt onkin vielä aika paljon lunta verrattuna viime kevääseen. Ensi viikolla on perjantaina Koiran päivä (24.4.2020) ja tänä vuonne emme kyllä pääse lumen läpi kahlaamaan samalle kivelle, jossa otin koirista kuvia viime keväänä. Tai varmaan päästäisiin, mutta en taida haluta, kun tulisi kuuma ja hiki ja uppoaisin pehmeään, märkään lumeen polvia myöten. Pitänee siis etsiä jokin toinen vähän kivempi kuvauspaikka jos meinaan kuvata koirita tervehdyksen.

Viikot 11 – 14

9. maaliskuuta – 5. huhtikuuta 2020

Hypätäänpä nyt ihan näiden viikkojen yli muutamin kuvaterveisin. Ei paljoa kerrottavaa: Vuorotellen plussaa ja sitten miinusta, aurinkoista ja sitten lisää lunta! Kevät ja talvi kättä vääntämässä. Olen ottanut säävideoita tarkoituksena tehdä hieno muutaman minuutin kooste, mutta onnistuin epähuomiossa tyhjentämään muistikortin joten se siitä. Rähmäkäpälä mikä rähmäkäpälä!

Viikko 10, 2020

8.3.2020 aurinko nousee

2. – 8. maaliskuuta 2020

Maaliskuun ensimmäistä viikkoa vietettiin aurinkoisissa merkeissä. Aurinko ilahdutti monena päivänä, ja valo lisääntyy edelleen päivä päivältä. Puoli kuuden aikaan iltapäivällä ei ole enää pimeää kun töiden jälkeen pääsen viemään koiria kävelylle. Aamuisin ei enää tarvitse ottaa otsalamppua taskuun, mutta iltalenkille sen olen vielä ottanut mukaan, päässähän tuo kulkee ihan näppärästi.

Pihastamme kaadetut puut loistavat poissaolollaan, tieltä näkyy nyt pihaan todella hyvin ja naapurin kanssa mietimme erilaisia aitausvaihtoehtoja. Hän mietti kuusiaitaa ja minä elävää pajuaitaa. Oksat kaadetuista puista ovat pitkin pihoja, mietin, että kuka ne korja ja milloin? En halua yhtään työkonetta enää pihaamme. Ajoivat kasvatuslaatikoiden yli tietenkin, ja rikkihän ne menivät. Siinä viime kesän kova työ meni sitten hukkaan, kun niitä päivän ajan kasasin. Saa nähdä, missä kunnossa ovat kunhan lumet sulavat, siellä kun oli istutettuna kamomillaa ja valkosipulia.

Myös linnut ovat kaikonneet kun suojaa ei enää ole. Muutama sinitiainen pyöri surullisen oloisesti pihassa, oraviakaan ei ole näkynyt enää. Voi tätä kurjutta minkä tuo typerä puuntaako aiheutti. Laitan kuitenkin vähän aurinkoisia kävelykuvia, jos paha mieli sillä helpottaisi.

Viikot 5-9 2020

27. tammikuuta – 1. maaliskuuta 2020

Tähän päivitykseen tulikin sitten koko helmikuu ja muutamat päivät vierekkäisistä kuukausista. Uusi työ on sekoittanut omat kuvioni, eikä koneella tule enää oltua, niin päivityksetkin jäävät silloin helposti tekemättä.

Helmikuussa saimme lisää omituista talvikeliä: oli koviakin pakkasia mutta sitten taas plussapäiviä. Mitäpä siihen sen enempää sanomaan.

Kevät lähestyy kovaa vauhtia ja valo lisääntyy päivä päivältä, on hauskaa huomata, että helmikuun lopussa pääsimme koirien kanssa jo aamuisin ilman otsalamppua käymään aamutöpsöttelyllämme, vaikka lamppu toki vielä mukana olikin.

Pihassamme kävi suoraa sanottuna katastrofi: taloyhtiössä oli päätetty, että kaikki pihapuumme kaadetaan. Sinne menivät ihanat mäntyni ja iso haapa, joka ihanasti kahisutti lehtiään tuulessa. Puhumattakaan siitä, kuinka komea se haapa oli syysväreissään. Saa nähdä, miten kuuma meillä on sisällä ensi kesänä, kun ei ole puiden antamaa varjoa suojana. Kyllä suututtaa tämä puiden kaato, olivat aivan hyväkuntoisia eivätkä kovin isojakaan vielä, hyvin olisivat mahtuneet vielä tuolla kasvamaan.

Ja sitten muutamia kuvia helmikuun ajalta.