Viikko 43

21. – 27. lokakuuta 2019

Viikko on ollut sateinen ja lämmin. Perjantaina päästiin kahdeksan asteen plussalukemiin ja oltiin tyynessä ennen myrskyä. Jos en olisi sattumalta nähnyt facebookissa ystävieni päivityksiä siitä, että odottavat myrskyä saapuvaksi Kainuun seuduille, en olisi tiennyt mitään asiasta. Katsoinpa siis sääennusteet ja tottatosiaan, luvattu kovaa lounaistuulta, vettä ja räntäsadetta, jopa 10cm saatettaisiin saada räntää/lunta viikonlopun aikana. Siivosinkin siis äkkiä loput värjäystarvikkeet varastoon ja samalla nostelin sinne ruukut ja muut pihatarvikkeet, vaikka olivatkin märkiä. Tein vielä perjantaina värjäyksiä ja kaksi lientä jäikin nyt vielä kattiloihin, saa nähdä tuleeko tässä vielä sellaista päivää että innostuisin ottamaan vehkeet esille vai meneekö ensi kesään. Liemet joko säilyvät kattiloissa tai sitten eivät, sisälle en ota niitä kun ovat niin pahanhajuisia nuo sienet ja morsinko värjätessä. Harmi kun minulla ei ollut yhtään lankaa varastossa, että olisin saanut nämä tehtyä loppuun saakka kerrasta.

Perjantaina illalla alkoi vesisade ja kova tuuli. Lauantaina aamupäivällä sade muuttui sitten isoiksi märiksi hiutaleiksi. Onneksi olin käynyt laittamassa auton lämpöpiuhaan valmiiksi, sillä olin lauantaina menossa illaksi töihin. Lämpötila oli kuitenkin plussan puolella, joten taivaalta tullut vesi muutti muotoaan vuorotellen hiutaleista vesisateeksi ja sitten taas rännäksi. Illalla lumesta ei ollut tietoakaan, satoi vettä. Yöksi kääntyi kuitenkin juuri ja juuri pakkaselle, joten sunnuntaina maisemassa oli ripaus lunta, mutta siitä kymmenestä sentistä ei kyllä ollut tietoakaan. Myrskykään ei iskenyt, vaan kaikki varoitukset oli siitä poistettu. Oli mukavan rauhallista sunnuntaina aamusta, kellojakin taas käännettiin ja päivään tuli näin se yksi tunti lisää. Käytimme tämän ”ylimääräisen” koirien kanssa metsälenkkeilyyn.

Sain lisätä tällä viikolla myös uuden bongauksen lintulistalleni, hömötiaiset ovat tulleet naapurin lintulaudalle muiden lintujen seuraksi.

Viikko 42

14. – 20. lokakuuta 2019

Räntää, sumua, lunta, pikkupakkasta, vesisadetta.. Nyt sitä saadaan oikein kunnollista talven aikaan siirtymisen säätä. Illalla saattaa olla 5 astetta plussalla ja sataa vettä, ja aamulla onkin sitten maa jäässä ja lumenrippeitä pitkin pihoja. Melko kuraista hommaa!

Vähän rippeitä enemmän saatiin lunta torstain ja perjantain välisenä yönä, lumisade jatkui vielä aamupäivästäkin perjantaina. Lauantaiksi se kaikki oli kuitenkin jo sulanut.

Sumua on riittänyt useina iltoina, yllä kuva yhdeltä iltakävelyltämme. Tässä ei vielä edes ole kovin sumuista, mutta vähän kuitenkin. Pitkästä aikaa pääsimme myös kunnon metsäkävelylle lauantaina, takaisin tullessa jo hämärsi. Olen vältellyt metsälenkkejä pimeän aikaan sillä sudet muodostavat nyt uutta reviiriä kylämme tuntumaan, onneksi kuitenkin meistä katsoen kylän toiselle puolelle valtatien taakse. Mutta ovathan ne reviirit laajoja. Päivänvalossa näen sentään itse vähän kauemmas ja pystyn ennakoimaan, mutta pimeällä ei nää mitään vaikka lenkkipolut on metsässä valaistu. Se valoisuus loppuu ensimmäisiin pusikoihin polun vierellä.

Piha talvikuntoon

Nyt on haravoitu, ruukut kannettu varaston viereen odottamaan että saan aikaa järjestellä ne sinne ja kaikki muutkin pihavälineet laitettu talviteloille. Nostin tyhjäksi jääneen kasvatuslaatikkokehikon talven ajaksi toisen päälle ja suoritin vielä kitkennän kertaalleen ja käänsin mullat. Kylvin talvivalkosipulia laatikkoon ja toiseen päähän kokeeksi rohtosuopayrttiä ja kamomillasauniota. Siemenet ostin viime keväänä hyötykasviyhdistykseltä. Valkosipulit sain opiskelutoveriltani Raijalta, kiitos Raija!

Pihaa talvikuntoon, värjäystarvikkeetkin ovat vielä paikalla.

Värjäyksiäkin on vielä tulossa, kaasun loputtua kesken päivän ehdin kuitenkin keittää raparperi-sipulinkuori-kehäkukka-krysanteemiliemen. Krysanteemit ovat ihan vaan siksi mukana, että niitä sattui olemaan, en tiedä antaako se lankaan jäävää väriä. Liemen jäähdyttyä siivilöin sen ja laitoin sinne langan: puretteena toimii tuo raparperi. Uusi kaasukin on hankittuna, joten parin päivän päästä ehdin vielä nostaa lämmöt ja suorittaa värjäyksen loppuun. Siihen saakka lanka saa liota kylmässä liemessä.

Sain myös toiselta opiskelutoveriltani Marja-Liisalta morsingon lehtiä muutaman kilon, kiitokset siis sinnekin! Haudutin lehdet ja siivilöinnin jälkeen nostin pH:n ruokasoodalla yhdeksään. Liemi odottaa, että saan hankittua pelkistintä. Lisää tästä myöhemmin, mikäli se onnistuu.

Tässä vielä syksyn viimeinen iloinen kukkapuska, joka kökötti hetken pois tieltä terassin kaiteella kun haravoin pihaa.

Viikot 39-40

23. syyskuuta – 6. lokakuuta 2019

Kyllä sitä kiirettä pitää edelleen, päivitys hieman myöhässä. Syyskuun lopusta ei jäänyt mitään erikoisempaa mieleen, joten kirjoitan lokakuun ensimmäisestä viikosta.

Lokakuun ensimmäisellä viikolla siis saimme perjantaina vähän räntää ja olinkin sopivasti varannut autolle nastarenkaiden vaihdon jo näin aikaisessa vaiheessa. Syynä tähän oli käynti Kuusamossa. Kuusamon reissussa tiet eivät olleet jäässä mutta kas vaan, täällä Otanmäen suunnallapa olivat ja lauantaina aamulla oli luntakin maassa, tosi vähän, mutta kuitenkin. Räntää ja lunta ja muutaman asteen pakkasta saatiin tämän jälkeen pariin kertaan, kunnes lokakuun toisen viikon lopulla kääntyi taas vesisateeksi. Eikä tuota lunta ja räntää maahan jäänyt, pois se suli kyllä. Melko kuivia päiviä oli kuitenkin useita.

Kuusamon reissulta sain lisätä lintubongaukseeni teeren. Olenkohan tätäkään livenä nähnyt koskaan? No nytkin vain auton ikkunasta ohimennessä eräässä risteyksessä oli naarasteeriä useampia, urosta en bongannut. Ja olen varma siitä, että tunnistin lajin oikein. Vauhti oli käännyttäessä sen verran hidas, että ehdin kunnolla katsoa.

Matkalla tuli myös pysähdyttyä nähtävyyksien pariin. Suomussalmella tapasin viisasta hiljaista kansaa syksyn 2019 muotipukineissaan. Laitan tästä muutaman kuvan alle. Kiertelin koko pellon ja nostelin tuulessa lennelleet vaatteet ja asusteet takaisin kansalaisten päälle.

Kuusamossa piti tietenkin käydä Rukalla kiipeämässä näköalakalliolle. Tuuli oli kylmä, mutta kannatti.

Kuusamon pohjoispuolelta löytyi Käylän kylästä Kitkajoki ja sen kuohut. Poroja näkyi myös pientareilla useampaan otteeseen.

Lokakuun toisesta viikosta teen päivityksen erikseen lähipäivinä, luvassa ainakin lintukuvia!

Viikot 37-38, 2019

9. – 22. syyskuuta 2019

Pari hyvin kiireistä viikkoa takana, joten päivityskin vähän myöhässä. Nyt sentään olen joitain kuvia muistanut napata.

Viikolla 37 olivat Nälkämaan markkinat KAO:n Seppälän opetustilalla Kajaanissa. Tämä on opiskelijoiden taidonnäyte, sillä markkinoilla on paljon opiskelijoita töissä ja niinpä olin minäkin luonnonvara-alan pöydässä tuotteineni edustamassa. Joten kiirettä piti, kun piti saada kangastavarat valmiiksi ja hillot tehtyä. Alunperin minulla piti olla näyttökin elintarvikevalmistuksesta, mutta nähtyäni siitä pari yötä painajaisia peruin sen. Valmistelut näyttöön eivät menneet erityisen hyvin, sillä marjamurske meni homeeseen kun yritin sitä kuivata, joten itsekerätyt marjat sitten puuttuivat. Koitin sitten ideoida raparperi-herukka chutneytä, mutta sekin meni mönkään. Minä en vaan pidä etikoista ja näinollen en niitä osannut oikein annostella… Tein sitten vain kahta omppuhilloa myyntiin!

Tällä viikolla ei vielä pakkasia ollut, mutta tuulta kylläkin ja sadetta. Punavyöseitikkejä on ollut tänä syksynä runsaasti, ja olenkin saanut muutaman langankin värjättyä. Verihelttaseitikkejäkin löytyi alkuun, mutta ilmeisesti joku muukin näillä nurkilla kerää värjäyssieniä, kun niitä ei enää ole näkynyt vaikka olen jättänyt pienemmät alut kasvamaan niitä kerätessäni. Harmittaa että voitatteja en ehtinyt kerätä, niitäkin näytti polunsyrjässä olleen, ja se keräyspaikkana ei silloin haittaa laisinkaan, kun niitä kerää värjäykseen. Ruokapataan en ihan polun varresta ota, kun ei voi tietää moniko koira siihen on juuri äsken jalkaa nostanut!

Markkinoiden jälkeen viikolla 38 saapuivat yöpakkaset. Sai ottaa kevyttoppatakin käyttöön aamu- ja iltalenkkejä varten! Päivisin kuitenkin vielä sen verran lämpöasteita, että hupparilla pärjäsi. Innostuin tunnelmoimaan ja otin yhden lyhdynkin varastosta ja laitoin siihen muutamana iltana kynttilän pihalle palamaan.

Lopuksi vielä muutama kuva omena-chilihillon valmistuksesta.

Viikko 36

2.- 8. syyskuuta 2019

Viikko alkoi lämpimissä merkeissä, mutta kääntyi keskiviikkona sateiseksi ja hämyisäksi syyssääksi. Pienet sienet nousee, ne nousee, ne nousee.. Metsässä riittääkin nyt sieniä ihastelevalle katsottava ja kuvattavaa. En vain raaski ottaa näitä kaunokaisia ylös tunnistettaviksi. Olen edelleen surkea tunnistamaan etenkin tatteja, vaikka olen viime vuodet syksyisin koittanut sienikirjojen kanssa opetella uusia lajeja. Iltojen hämärtyminen myös lisää kuvaushaasteita, hämärässä kuvista tulee nopeasti tärähtäneitä.

Etupihan kukkaloistoa

Ilman senkummempia saatesanoja, tässä muutama kuva etupihan penkistä. Törsäsin itseeni myös 6,90€ ja ostin lähikaupasta ison keltaisen puskan sen ollessa vielä ihan nupullaan, nyt kukat ovat auenneet. Mikä värin loiste!

Penkkiin nakkaamistani siemenistä on kivasti kasvanut (rikkaruohojen kera) erilaisia kukkia. Tykkään tällaisesta villistä penkistä kyllä todella paljon. Olen viskonut nyt orvokeista nyppimiäni siemeniä tähän penkkiin, saa nähdä, saadaanko tähän myös orvokeita ensi kesänä.

Ja kappas vaan, muutama kehäkukkakin sentään saatiin!

Viikot 33-35

12. elokuuta – 1. syyskuuta 2019

Kovin on ollut viileää, mutta enimmäkseen kuivaa. Ei siis mitään parin päivän sateita pidempiä märkiä jaksoja, vaikka vettäkin on saatu. Mustikat ovat menneet ylikypsiksi, mutta nyt alkaa puolukka-aika!

Viikon 35 lopulla saatiin sadetta, ja sienet nousevat nyt vauhdilla. Ensimmäiset värjäyssienet (verihelttaseitikki, keltahelttaseitikki ja punavyöseitikki) on kerätty pakkaseen ja alkuja niistä jäi vielä kasvamaan. Näitä on näppärä kerätä päiväkävelyillä lähimaastossa, tulee koirat samalla ulkoilutettua joten tuon ajan voi laskea käytetyn tuplasti hyödyksi.

Ruokasieniä koirat eivät pääse etsimään, ja niitä varten täytyykin lähteä vähän kauemmas. Pirtan kanssa olemme menossa kyllä sienikoirakurssille, innolla odotan mitä siellä opimme.

Muutama kuva sienikaunokaisesta tähän liitteeksi, en viitsinyt poimia tunnistettavaksi kun oli niin kaunis alku.

Viikko 32

5. – 11. elokuuta 2019

Säät jatkuivat viileinä (ainakin viime vuoteen verrattuna) mutta aurinkoisiakin päiviä saatiin. perjantaille 9.8. ennustettiin pilvistä päivää ja sadekuuroja, ei saatu kumpiakaan! Tuotti hieman vaikeuksia, sillä olin autolla liikkeellä koirien kanssa kun kävimme eläinlääkärillä hakemassa rokotukset karvakavereille. Enpä päässyt sitten asioille, kun ei koiria voinut jättää kuumaan autoon. Onneksi Prisman parkkihalli pelasti sen verran, että sain sentään ruokaostokset tehtyä. Eli viikon ainoa +15 päiväkin meni kaupungissa asioidessa.

Metsäkävelyillä on käyty, ja siitä taas muutamia kuvia alla. Lisäksi kukkia ja marjoja, joita kuvasin koululla käydessäni tiistaina 6.8.

Huono kasvukausi

Kylläpä on ollut yhtä vastoinkäymistä tämä kesä. Mistä aloittaisin?

Noh, terassityömaa kesti melko pitkään, joten se toinen kasvatuslaatikko ja siemenet siihen jäivät laittamatta. Kun tilaa ei pihalla ollut. Tuhohyönteisiä on ollut enemmän kuin viime vuonna, minulta menivät niin salaatit, krassit kuin salaattitarpeisiin kasvattamani retiisinlehdet näiden mokomien suihin.

Yrtit lähtivät sisällä itämään kivasti, mutta kuolivat kaikki, kun siirsin ne ulos. Mikälie siinäkin sitten takana. Laitoin uudet purkkeihin ja suoraa ulos itämään, mutta eivätpä nuo keleistä johtuen juuri jaksaneet nostaa päätään. Ajankohta menikin myöhäiseksi heinäkuun alkuun. Tilli olikin sitten ainoa, joka osoitti minkäänlaista mielenkintoa itämisestä heti alkuun.

Tilli, ruohosipuli ja ruohosipulin isännöimä vieras.

Mäkimeirami ja maustemeriami eivät itäneet uudelleen laisinkaan. Sitruunamelissassa on muutama hassu alku. Kaupasta ostamani ja ruukkuun istuttamani piparminttu on sentään tehnyt uutta vartta ja lehteä tasaiseen tahtiin. Vihannesportulakassa on muutama pienenpieni alku, tämän otan sitten talveksi sisälle ja toivon että selviää talven yli. Ruohosipuli on harvassa, mutta jonkinlaista kasvua siinä näkyy. Persilja on matala ja tuuhea, mutta ei senkään kanssa juhlita. Basilika ei enää jaksanut itää. Kalliit mintut eivät itäneet laisinkaan… Kylläpä harmittaa! Tomaateissa on muutamia kukkia. Tomaatit venyivät kunnolla pituutta sen yhden helteisen viikonlopun aikana, joka tuossa heinäkuun lopulla oli. Muutoin nämä tämän kesän lämpötilat eivät siis ole riittäneet antamaan vauhtia kotikutoisien viljelmieni tarpeisiin. Mutta! Nyt sentään terassi on valmis, joten pääsen ensi kesäksi rakentamaan sen kasvikaapin vanhoista ikkunoista. Tiedän jo mihin sen sijoitan. Runkoon materiaalit ja katto pitää jostain keksiä, ei ole roskalavalta tärpännyt että olisiko kukaan luopumassa valokatteesta. Yhdeltä kysyin, mutta ei antanut mittoja ja minun olisi pitänyt ajaa Kajaaniin saakka katsomaan, en vitsinyt ottaa riskiä. Ennemmin sitten ensi kesänä ostan sitä jonkinlaisen palan jos en muuta keksi.

Piparminttu ja portulakan alut
Tomaateissa on todistettavasti muutama kukka.

Pihaa en ole vielä saanut aidattuakaan. Se on työn alla, kunhan ehdin käydä Kajaanissa ostamassa verkon ja rimoja sitä varten.

No niin, nyt on valitusvirsi kaikesta epäonnistuneesta valmis. Pipariksi meni, en tiedä viitsinkö enää loppusyksystä edes kirjoittaa mitään. No ehkä voin napata muutaman kuvan sitten samettikukista, joissa tällä hetkellä on nuppuja.

Kuituhampusta saa värjäyspataan ihan kivan saaliin.