Helmikuu 2021

Lunta ja pakkasta, sitä tosiaan on saatu. Ei ihmeempiä kirjoiteltavia ole ollut, ja kuvausharrastus edelleen jäähyllä laitteiston takia, joten ihan vaan lyhyesti muutama sananen. Ja kuva.

Kyllä on ollut kauniita päiviä helmikuussa!

Meillä oli pitkä pakkasjakso, varmaan parin viikon ajan lämpötila oli lähinnä kylmätila, ja pakkasta noin -20. Alkoi olla oleminen koetuksella, kun sormet ja naama jäätyivät lyhyelläkin kävelyllä, vaikka kuinka koitti topata itseään. Ja olihan niitä -30 pakkasiakin yöaikaan. Mistähän sitä keksisi tarpeeksi lämpimät hanskat.

Pihassani vierailevat edelleen runsaslukuisina sini- ja talitiaiset, vähän vähempilukuisina hömötiaiset ja satunnaisesti näkyy myös närhi käyvän. Harmaaselkä- ja käpytikkapariskunnat vierailevat myös säännöllisesti. Pöllöjen soidinmenoja en ole vielä kuullut, mutta eivätköhän nekin pian ala.

Koimme myös vähän draamaa, sillä kauppareissulta palatessani eräänä päivänä keskellä takapihan kinoksia kökötti orava, joka ei päässyt kunnolla liikkumaan. Selvästi jotain vialla, joten yhteys luonnonvaraisten eläinten apuun, orava kiinni ja sisätiloihin lämmittelemään. Valitettavasti orava kuitenkin menehtyi, ennenkuin auttajat ehtivät paikalle. Kalmoa tutkaillessamme tultiin tulokseen, että todennäköisesti auton töytäisemä ja sisäisesti vammautunut, pää ei ollut ihan ok.

Huono kuva oravasta pihalla.
Konttasin läpi lumien, sillä niin pääsin paremmin eteenpäin oravaa hakemaan.

Näitä sattuu eikä sille mitään voi, koitin nyt kuitenkin auttaa ja harmi että tällä kertaa apu meni hukkaan oravan menehtyessä. Pihamme oravista on kuitenkin paljon iloa, joten koin velvollisuudekseni auttaa. Ja muutoinkin, ei mitään eläintä saa jättää kitumaan, jos törmää tällaiseen tapaukseen.