Viikko 35

27. elokuuta – 2. syyskuuta 2018

Sienten tutkimista ja puolukkapaikan etsintää harrastettu enemmissä määrin. Hyvää puolukkapaikkaa ei vielä ole lähimetsästä löytynyt. Juolukoita olisi vielä tarjolla, samoin variksenmarjaa näkyi. Täytynee poimia niitä pois!

Punaisia haperoita nousee nyt, kuten sanotaan, kuin sieniä sateella. Niitä näkyy siellä ja täällä. Toki on muitakin, mutta luulen että nämä ihan lähimetsät poimitaan ruokasienistä aika tehokkaasti tyhjiksi. Aamuisin on ollut usvaa ja sadettakin on saatu ihan kivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Mikäli se sopiva puolukkapaikka kuitenkin löytyisi, toivoisin paria kuivaa päivää, että marjat saisi poimittua mahdollisimman roskattomina!

Pihaani olen saanut parven punarintoja. Kirjoitin viime viikolla käpyjen häviämisestä ja syytin siitä oravia, mutta eipäs vaan, nämä punarinnathan ne ovat vieneet! En tiennyt että noin pienet linnut kuljettelevat käpyjä, mutta näköjään. Todistin tätä itse ikkunasta ja seisoin varmaan hölmistyneenä suu auki äimistyksestä. Onneksi vain koirat olivat kotona todistamassa.

Pihassa vierailee edelleen ainakin kaksi siiliä, mutta olen melko varma että tämä toinen onkin joku uusi kaveri, sillä on todella arka. Vakikävijät ovat jo tottuneet siihen, että juttelen heille. Pikkusiili Anyanka on kasvanut kivasti kokoa enkä ole enää huolissani siitä, saavuttaako talvehtimiseen vaadittavan painon.

Talvehtimisesta tulikin mieleen, että piti tarkistaa mitkä olivat ne erot siilien talvehtimisessa ja horroksessa…

 Tässä vielä kuvia viikon varrelta.