17.7.2018 illalla pihassamme vieraili siili! Olin tästä niin innoissani, että tämä piti saada heti julki. Lyhyt video siilin liikkeistä ikkunan läpi kuvattuna, videossa ei ole ääntä.
Keskustelimme naapurini kanssa jo siilin ruokkimisesta ja talvipesän rakennuksesta. Hän tiesi kertoa, että siili on jo muutaman viikon ajan liikkunut lähipusikoissa ja käynyt pihallakin. Olenkin ihmetellyt välillä, mitä koirat ovat haistelleet ja iltaisin katselleet ikkunasta ja kuunnelleet tuuletusikkunalla, mutta tämä oli ensimmäinen oma näköhavaintoni vierailijastamme.

9. – 15. heinäkuuta 2018

Helteinen viikko, ei voi muuta sanoa. Useina päivinä +25-+28 lämmintä. Vietin aikaa keräten lähiympäristöstä käpyjä ja muuta mukavaa syksyksi koulun kursseille. Opin myös uuden kasvin, niittyhumalan, ja pari perhosta tuli myös tunnistettua, metsänokiperhonen ja hohtosinisiipi. Hohtosinisiiven tunnistamiseen tarvitsin ja onneksi sain apua, metsänokiperhoselle löysin itse nimen. Luulen etten noita sinisiipiä tule jatkossakaan niin hyvin tunnistamaan, kun tyydyn vain niiden ihailuun enkä harrasta perhosia muutoin. Tuohon ryhmään mahtuu useampia minun silmääni toisiaan muistuttavia perhosia.

Kukassa ovat ainakin kangasmaitikka, maitohorsma, kissankello, siankärsämö,  puna- ja valkoapila, hiirenvirna, mesiangervo, puna-ailakki ja päivänkakkara. Lisäksi luulen nähneeni myös aho- ja keltamataraa, mutta asia täytyy vielä tarkistaa. Teiden varsilla kasvaa myös keltaisia, vähän voikukkaa kukinnoltaan muistuttavia kasveja, mutta en ole varma ovatko ne mahdollisesti häränsilmiä, pukinpartoja vai jotain muita näitä muistuttavia. Täytyy kerätä muutama niistä mukana kotiin ja tutkia tarkemmin, miten eroavat toisistaan, niin saan määrityksen tehtyä. Lemmikeitäkin on näkynyt, mutta mitä niistä, on tarkastelun alla myöskin. Muitakin toki on, mutta tässä nyt näitä tunnistamiani kasveja ensin!

Heräsin myös siihen perjantaina, että hillat alkavat kypsyä näillä helteillä, joten tiedossa on reissuja niitä etsimään. Lauantaiksi ennustettiin kuitenkin reippaasti ukkosta, joten silloin pysyttiin koirien kanssa sisätiloissa.

Alla muutamia kuvia viikon varrelta.

Kuvassa räkättirastaan poikanen

2. – 8. heinäkuuta 2018

Viikko alkoi lämpimillä säillä vaikka saatiin pari ihan kevyttä sadekuuroakin. Pihassa on vieraillut räkättirastaan poikasia ja muutama rouva punatulkku. Tiistaina kaksi oravaa kirmaili pihapuissa, ja rohkeampi niistä jäi aidalle rapsuttamaan itseään. Tästä kuvasarja alla.
Harakkakin on visiteerannut useampana päivänä ja jätti terveisetkin kakan muodossa kukkapenkkiin. Viikonlopuksi saatiin taas hellesäät.

25. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 2018

Viikko alkoi lämpimillä säillä ja saimme parin kymmenen asteen lämpötilat lähes pilvettömältä taivaalta keskiviikkoon saakka. Iltalenkillä oli kiva ihailla kuumollukkaa vaaleanpunaisten pilviriekaleiden kanssa. Täysikuu osui torstaille, ja viikonlopuksi aurinko karisti pilvet taas tieltään.

Siepon poikaset ovat lähteneet pesästä, valitettavasti en tätä tapahtumaa päässyt todistamaan. Heinän kukinta on runsastunut ja näin allergikkona sen kyllä huomasi ihan ilman siitepölytiedotteitakin.

Parin päivän sateiden jälkeen viikonlopuksi tuli voimaan tuulivaroitus kovasta lounais- ja pohjoistuulesta. Ylen uutisten mukaan kova lounaistuuli kaataa enemmän puita kuin yleensä ja paikallinen sähköyhtiökin oli varautunut tuhoihin lisäämällä miehitystä. En kuitenkaan havainnut täällä meidän suunnalla tuhoja tai sähkökatkoksia.

Lenkkimaastoistamme löytyy tällainen erikoisuus, albiino puolukanvarpu. Missään ihan lähellä ei ole samanmoista, enkä muista itse ennen tällaista nähneeni. Onhan se kaunis erikoisuudessaan.

18. – 24.6.2018, juhannusviikko

Saimme juhannukseksi perinteisen kolean ja vesisateisen viikonlopun. Tuulivaroitus oli voimassa ja puita olikin kaatunut paikoin tielle ja junaradalle Kainuussa, mutta meidän suunnallamme onneksi en tällaisia tuhoja havainnut. Vasta sunnuntaina sade Otanmäessä taukosi ja aurinko tuli esiin. Lämpötilassa päästiin lähelle kahtakymmentä tämän jälkeen. Alkuviikosta jäi mieleen sateiden odotus, ja kun sitä vettä saatiin loppuviikosta, niin saatiinkin kunnolla. Yhtenä päivänä viikolla myös ukosti, mutta ukkonen meni nopeasti yli ja jätti meille painostavan, raskaan ja kostean ilman päänsärkyineen.
Saa nähdä, jokohan kirjosiepon poikaset lähtevät ensi viikon aikana pesästä. Meteli on ainakin melkoinen, kun vanhemmat vievät pöntölle ruokaa. En ihan tarkalleen rekisteröinyt minä päivänä pöntöstä alkoi kuulua poikasten metelöintiä. Kuoriuduttuaan poikaset viettävät pesässä noin kaksi viikkoa jonka jälkeen lähtevät maailmalle.
Nyt useampana päivänä harakka on alkanut vierailla pihassamme, ja siepot menevät tietenkin hälytystilaan ja koittavat ajaa harakan pois. Muutaman kerran myös räkättirastas on eksynyt pihaan ja saanut siepoilta saman kohtelun.
Myös pari talitiaista ja peippoa on koittanut käydä talven ruokintapaikalla (naapurini laittama), mutta siitähän siepot vasta suuttuvatkin ja jahtaavat nämä saman kokoluokan linnut hetkessä pois.
Pihan portaiden alla asustellutta louhipantrikkia ei ole vähään aikaan näkynyt, liekö vaihtanut maisemia tai sitten viisaana pysytellyt epävakaisten säiden vuoksi suojassa. Kuva tästä yksilöstä on edellisen viikon kirjoituksen liitteenä.

Tässä vielä lyhyt video juhannusaaton vesisateesta. Videossa ei ole ääntä.

11. – 17. kesäkuuta 2018

Viikonlopuksi saimme hellettä ja hikoilimme urakalla. Alla muutamia kuvia viikon varrelta. En tehnyt muistiinpanjoja ja se kostautuu, kun en osaa mitään tarkempaa viikosta kirjoittaa!

Kirjosiepon poikaset ovat pihapöntössä kuoriutuneet ja iskä ja äiskä siepot vievät pönttöön ahkerasti ruokaa ja kuljettavat pienokaistensa jätöksiä pois pöntöstä. Reilu viikko vielä, ja poikasten pitäisi jättää kotinsa. Täytyy ahkerasti seurailla ikkunasta, jos vaikka näkisi kun tämä tapahtuu.

4. – 10. kesäkuuta 2018

Vihdoinkin on saatu sen verran sadetta, että metsäpalovaroitus on poistunut. Viikko on mennyt tiiviisti kotosalla auton hajottua. Pihan pöntöstä odottelen jo kohtapuoleen kuuluvaksi kirjosieppopoikasten ääniä.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä punakylkirastas ilahdutti laulamalla ihan jossain lähellä, ääni kuului kirkkaasti ja hyvin vaikka esiintyjää ei näkynytkään.

Punakylkirastaan ääninäytteen löydät Luontoportista.