Viikko 35

27. elokuuta – 2. syyskuuta 2018

Sienten tutkimista ja puolukkapaikan etsintää harrastettu enemmissä määrin. Hyvää puolukkapaikkaa ei vielä ole lähimetsästä löytynyt. Juolukoita olisi vielä tarjolla, samoin variksenmarjaa näkyi. Täytynee poimia niitä pois!

Punaisia haperoita nousee nyt, kuten sanotaan, kuin sieniä sateella. Niitä näkyy siellä ja täällä. Toki on muitakin, mutta luulen että nämä ihan lähimetsät poimitaan ruokasienistä aika tehokkaasti tyhjiksi. Aamuisin on ollut usvaa ja sadettakin on saatu ihan kivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Mikäli se sopiva puolukkapaikka kuitenkin löytyisi, toivoisin paria kuivaa päivää, että marjat saisi poimittua mahdollisimman roskattomina!

Pihaani olen saanut parven punarintoja. Kirjoitin viime viikolla käpyjen häviämisestä ja syytin siitä oravia, mutta eipäs vaan, nämä punarinnathan ne ovat vieneet! En tiennyt että noin pienet linnut kuljettelevat käpyjä, mutta näköjään. Todistin tätä itse ikkunasta ja seisoin varmaan hölmistyneenä suu auki äimistyksestä. Onneksi vain koirat olivat kotona todistamassa.

Pihassa vierailee edelleen ainakin kaksi siiliä, mutta olen melko varma että tämä toinen onkin joku uusi kaveri, sillä on todella arka. Vakikävijät ovat jo tottuneet siihen, että juttelen heille. Pikkusiili Anyanka on kasvanut kivasti kokoa enkä ole enää huolissani siitä, saavuttaako talvehtimiseen vaadittavan painon.

Talvehtimisesta tulikin mieleen, että piti tarkistaa mitkä olivat ne erot siilien talvehtimisessa ja horroksessa…

 Tässä vielä kuvia viikon varrelta.

 

Viikko 34

20. – 26. elokuuta 2018

Tällä viikolla kävikin köpelösti, sillä kännykkä tilttasi ja hävitti muistikortilta kaikki kuvat. Samana päivänä kolautin kameran koululla niin, että siitäkin hajosi joku osa. Kameralla saa kyllä kuvia, mutta etsimen läpi ei enää näe. Epäonnen viikko. Joten kuvatarjonta jää nyt kolmeen sienikuvaan, jotka otin sunnuntaina lyhyellä päiväkävelyllä.

Säätä on saatu vaihtelevasti, on tullut vettä ja oli yksi kuumakin päivä perjantaina. Puissa näkyy jo kellastumisen merkkejä, ja mustikanvarvut ovat alkaneet vaihtaa väriä. Puolukat ovat nyt kypsyneet ja suunnitelmissa onkin niiden kerääminen.
Kukkivia kasveja vielä näkee ja kun tien varsilta on niitetty heinät viime kuussa tai tämän kuun alussa, näkee ne pienemmätkin kasvit jotka siellä kasvavat.
Oravat ovat muuten käyneet viemässä pihaltani kaikki auenneet kävyt! Talveen valmistautumista havaittavissa. Pihapiirissä on alkanut pyöriä tali- ja sinitiaisia. Kaksi siiliä vierailee edelleen säännöllisesti, Anyankaksi ja Buffyksi nimittämäni kaksikko.

Alla vielä kuvat noista kolmesta sienestä, joita en edes koittanut alkaa tunnistaa ohimennessäni. Keskimmäinen on selvästikin jokin tatti. Kasvupaikka aivan tien varressa pusikoituneella sorapientareella. Ensimmäinen voisi olla jokin hapero, esimerkiksi tulipunahapero? Viimeisessä kuvassa on sitten vähän kärsineempi kaveri.  Ensimmäisen ja viimeisen kuvan sienet kasvavat kosteahkossa havupainoitteisessa metsässä, sammalten, suopursun ja mustikanvarpujen ympäröiminä.

Viikko 33

13. – 19. elokuuta 2018

Vihdoinkin normaalia kesäsäätä! Tätä on odotettu, hurjiksetkin vallan villiintyivät kun vihdoinkin on sellaiset säät ettei läkähdytä kyljen kääntämisestä. Öisin lämpötilat ovat olleet kymmenen asteen tuntumassa, päivisin viidentoista yläpuolella. Nyt on vettäkin saatu sen verran, että kaikki nurmikot eivät ole karrelle kellastuneita.

Tälle kasville koitin etsiä pitkään nimeä, ja vihdoin samassa ryhmässä opiskelevilta tiedusteltuani tuli arvauksena, että joku horsma. Siitä sitten työstämään, ja päädyin lehtohorsmaan.

Tältä se näytti kukkiessaan, taiteellinen otos.

Tässä jo kukinnan päätyttyä (ja sateella) koko kasvi ja lehdet alta ja päältä.

 

 

Etupihan kukkapenkki

Tänään aamusta innostuin ja perkasin pahimmat rikkaruohot pois ja pohjustin etupihan kukkapenkin ensi kesää ajatellen. Se saa talven ajan painua ja keväällä nähdään, miten sen kanssa jatketaan. Kitkemistä tulee kyllä vielä riittämään. Punaisesta savesta tehdyt salaojaputkien pätkät on upotettu penkkiin ja täytetty hiekalla, hieman sekoitettu multaa mukaan. Näihin tulee ensi viikolla mehikasveja.

Penkin takaosaan tulee ensi kesänä kiinanneilikoita ”chinese pink” ja etuosaan siirrän takapihalta parivuotiset samettikukat, jotka istutin täksi kesäksi. Takapihalle saattaa tulla ensi kesänä terassi, jolloin samettikukat jäisivät sen alle, joten ne on hyvä siirtää jo valmiiksi pois alta.

Lisäksi aion vielä lisätä betonilaatat astinkiviksi, penkki on nimittäin aika syvä. Suunnittelen paikat kun näen, minkäkokoisia laattoja tai laattojen paloja on käytettäissä. Käytän tähänkin kierrättämisen periaatetta enkä hanki kaupasta vain uusia. Myös nuo salaojaputket on saatu paikallisen roskalava -ryhmän kautta.

Tomaatit ne kasvavat kokoa, mutta vielä ei ole tarttunut väriä pintaan. Nyt alkaa jo vähän huolettaa, ehtivätkö ne kypsyä. Kainuussa on jo ollut yöpakkasia.

Olen aloittanut kouluprojektin ensi kesää ajatellen ja piirrellyt takapihalle aitasuunnitelmaa ja hankkinut jo vähän tarvikkeitakin pihalle tuleviin juttuihin. Palataan tähän myöhemmin… Jokatapauksessa mitään ei ole kiveen kirjoitettu, sillä aidan paikka saattaa muuttua lennossa pihalla olevien puiden juurien vuoksi. Pihassa on myös tylsä kohta, jossa savi puskee pintaan kovina möykkyinä, ja minun pitää vielä miettiä mitä sen kanssa teen. Olin suunnitellut siihen kohtaan jonkinlaista kasvihuonetta, mutta maan eläminen saattaa olla sille liikaa. En halua että kaikki on ihan vinksinvonksin joten tosiaankin, suunnitelmia miettiessä.

Viikko 32

6. – 12. elokuuta 2018

Ihan juuri ollaan jo elokuun puolivälissä. Pujo kukkii, ja allergikko kiittää…
Vihdoinkin ollaan sentään saatu normaalia kesäsäätä, loppuviikosta oli pari hellepäivää. Meidän suunnalle luvattuja sateita ei kuitenkaan tullut, joten kuivaa on edelleen.
Pienin siileistä on majoittunut pihamme portaan alle, mikä ei ole hyvä juttu vaikka kuulostaakin söpöltä. Tuo porras on niin matala, ettei siili saa sinne mitenkään tehtyä kunnon eristystä eikä siellä siis selviä talvesta. Olen ensi viikolla menossa hakemaan tarvikkeita talvipesien rakennukseen ja toivon, että pikku Anyanka hyväksyykin sitten lähipusikkoon sijoitetun, valmiiin mökin itselleen. Aion nimittäin häiritä hänet pois tuolta portaan alta, kunhan mökit ovat valmiina. Sen verran että koitan siirtää porrasrakennelmaa ja poistaa sieltä siilin sinne keräämät pesämateriaalit hänen poissaollessaan. Ei reilua, mutta välttämätöntä.


Kuvassa mustarastas, joka kävi pihallame tutkimassa olisiko jotakin hyvää ruokaa tarjolla.

Viikko 31

30. heinäkuuta – 5. elokuuta 2018

Heinäkuun viimeiset päivät ja elokuun ensimmäiset menivät edelleen helteisissä tunnelmissa. Keräsin hieman talteen pietaryrttiä (tämä vain lankojen värjäystä varten), siankärsämön ja maitohorsman kukintoja. Horsmat ja siankärsämöt alkoivat olla viimeisillään, että niitä kannatti kerätä. Kävin myös mustikassa, ja samalla keräsin myös pienen määrän variksenmarjaa. Ajattelin, että variksenmarjoista voisi tehdä mehua jonkin muun marjan kanssa, kunhan nyt ensin näkee millaisen saaliin saa.

Tiistaina pihallani vieraili nuori räkättirastas.

Muita viikon kuvia alla galleriassa. Neljännessä kuvassa saniaisperhonen. Se kuuluu juuriperhosiin eikä ulkonäöstään huolimatta ole yö- vaan päiväperhonen ja juuriperhosista yleisin maassamme. Saniaisperhosta esiintyy koko maassa. Valitettavasti tästä kaverista ei ollut tietoa Suomen perhosten sivuilla eikä Luontoportissa, joten linkki vie Wikipediaan.

Keskimmäisessä kuvassa alarivissä vielä tunnistamaton perhonen ja viimeisessä kuvassa alkuviikosta suurena matalalla mollottanut jo vähenevä kuu. Edellisellä viikollahan minulta jäi kuunpimennys näkemättä ja kuvaamatta pilviverhon vuoksi.

Myös tilaamani kirjat saapuivat ja hain ne postista maanantaina. Vähän täydentävää kirjallisuutta edellisten luontokirjojeni lisäksi. Otavan värikasviota olin jo jonkin aikaa himoinnut, ja nyt se oli alennuksessa. Villivihanneksista löytyy vaikka mitä tietoa netistä, mutta minä luen ennemmin kirjaa, joten päätin sijoittaa myös tähän kirjaan.

Valitettavasti sain jostain jännetupentulehduksen oikean käden ranteeseen ja sormiin, joten kirjankin kädessäpitäminen oli haasteellista. Puhumattakaan muistiinpanojen tekemisestä tai marjojen poimimisesta, jotka sai unohtaa kokonaan. Ei auttanut kuin lepuuttaa kättä ja toivoa sateita, jotta pienet ja kuivakat marjat kasvattaisivat kokoaan, että siinä mielessä osui tämä vaiva sopivaan väliin kun marjat olivat niin kurjassa kunnossa. Perjantaina aamupäivästä sitä sadetta sitten saatiinkin, ja ukkonenkin käväisi lähietäisyydellä. Ilma raikastui mukavasti ja toivottavasti helteet ovat kohta ohi.

Siilijengi jyrää

Tällä kertaa vain nopea kuvapäivitys.

Pihassani pyörivät siilit ovat mukavia, mutta tekevät myös vahinkoa. Siilit ovat talloneet hernepuskan ja kukkapenkin maantasalle. Onneksi kukat jaksavat kuitenkin kukkia!

Illalla kasveja kastellessani sain ihastella taas kauniita pilviä.

Tomaattien alut ovat herttaisen pulleita!

Viikonlopuksi on luvattu sateita, joita minä ja kasvit odotamme kaikki yhtä innolla.

Viikko 30

23. – 29. heinäkuuta 2018

Isoja siilejä onkin nyt kaksin kappalein, isompi jonka olen nimennyt Spikeksi, ja aavistuksen pienempi, joka sai nimen Buffy. Melkein joka yö ovat käyneet, tai ainakin toinen on käynyt, syömässä. Olen tarjoillut vuorotellen turvotettuja koiranraksuja ja kissan märkäruokaa. Yleensä siilit ruokitaan kissanruualla, sillä siinä on enemmän proteiinia. Mutta koiranraksujakin voi antaa turvotettuna, jos muuta ei ole tarjolla. Molemmat on varmasti niin isoja, että pystyvät talvehtimaan vaikka eivät saisi kissanruokaa ennen talvea. Uskon myös, etten ole ainoa joka tällä alueella näitä kahta ruokkii. Pitäisi alkaa koota materiaaleja siilien talvipesiin, ne olisi hyvä olla hyvissä ajoin valmiina.

Lauantaina illalla ilmestyi myös pienen pieni siili, jonka nimesin Anyankaksi. Tämä kaveri tarvitsee kyllä seurantaa ja punnituksen syksymmällä, ja senmukaiset toimenpiteet mikäli paino alittaa 800g joka on siilien minimipaino ennen talvehtimista. Otankin siis selvää alueeni luonnonvaraisten eläinten hoidosta. Hyviä vinkkejä siilien hoidosta saa sivustolta Siili kiikarissa, samalla nimellä on ryhmä myös facebookissa.

Puutarhassa korjasin pois loput pinaatit ja retiisit, niistä kirjoitinkin jo erikseen. Metsässä on näkynyt mustikoita, ja kun keskiviikkona saatiin sadettakin, odotan kuumeisesti sunnuntaita jotta voin huoletta jättää koirat kotiin ja lähteä katsastamaan marjatilannetta itsekseni. Sadetta ei tullut paljoa, mutta sitä tuli muutaman tunnin, joten elättelen toivetta että osa siitä olisi imeytynyt maaperään ja sitä kautta kasveihin. Valitettavasti tällä kuluneella viikolla ampumaradalla on metelöity päivittäin enkä voi silloin jättää paukkuarkaa koiraa yksin kotiin. Todella ikävää, että aseet alkavat paukkua aamulla jo 9.30 ja meteli jatkuu koko päivän. Ihan joka päivä ei sentään näin aikaisin alkanut, mutta kun se alkaa, niin valmiudessa on oltava että pauke voi jatkua koko päivän. Harmittaa, etten tätä asiaa huomannut ennenkuin asunnon vuokrauksesta oli jo sovittu, siis tätä ampumaradan läheisyyttä. Nyt sunnuntai on ainut varma päivä, jolloin radalla ei ole toimintaa kesäaikaan.

Mutta takaisin asiaan. Minun pitäisi myös löytää sopivia oksia joista suunnittelen tekeväni varpujen ja männynkäpyjen kanssa ovikranssin. Käpyjä olenkin jo keräillyt jonkin aikaa ja niitä alkaa olla hyvä määrä tallessa.

Perjantainen kuunpimennys ei täällä näkynyt, sillä taivaanranta oli pilvessä. Löysin kuitenkin kuun tähystelyreissulla vihdoinkin tiestä tarpeeksi kaukana kasvavia siankärsämöitä ja horsmia, joten niitä tuli kerättyä talteen.

Kuvassa Spike ja Buffy.

 

Satoa korjattu

Retiisit ja pinaatit päättivät alkaa kukkimaan, joten korjasin ne pienen harkinnan jälkeen kokonaan pois enkä laittanut uusia. Retiisit olisivat tarvinneet näköjään vielä enemmän vettä, mutta veikkaan myös että tuo pussikasvatus ei ole niille se juttu. Maku oli kuitenkin retiisimäinen. Tomaateissa on nyt muutama pörriäinen käynyt onneksi pölyttämässä. Napsin myös varkaat pois, pari olikin päässyt turhan isoiksi epähuomiossa. Tomaatit ja yrtit siis enää jäljellä kasvamassa.

Tunnelmoin pihalla hieman kuuman päivän päätteeksi. Yksi mustasilmäsusannoista voi vähän heikommin, mutta tekee kuitenkin kukkaakin vielä.

Viikko 29


Tiistaina lämpötila varjossa kolmen aikaan päivällä oli +31 astetta.

16. – 22. heinäkuuta 2018

Heti maanantaina päivälämpötila oli varjossa +29 astetta eikä se suinkaan ennen lauantaita hellittänyt. Saimme siis hikoilla! Metsässä näkyi jo kypsiä mustikoita, mutta myös raakileita. Mitenkään runsaalta sato ei näytä, mutta eiköhän sitä omiin tarpeisiin riitä. Myös hillat alkavat olla valmiita poimittaviksi, maanantain metsäreissulla kävin tarkastamassa tilannetta ja herkuttelin sillä yhdellä kypsällä lakalla jonka löysin.

Viime viikolla kirjoitin voikukkamaisista keltaisista kukista, joita olen koittanut tunnistaa.
Omalla pihallani kasvavan sain tunnistettua syysmaitiaiseksi, ja parkkipaikalla sekä tien varressa kasvaa todennäköisesti ketokeltto. Myös kultapiisku, peltosaunio ja pietaryrtti kukkivat parhaillaan.

Aloitin myös siilin ruokinnan ja suunnittelimme naapurin kanssa talvipesän tekoa. Siili sai kutsumanimekseen Spike. Lisäksi tomaattien alla viihtyi muutaman päivän pieni sammakko. Luonto on rutikuiva, ja viikonlopuksi ennustettuja sateita odotimme kovin. Sadetta saatiinkin, onneksi, ja ilma oli melkoisen trooppinen ilmankosteuden ollessa 80%.

Kuvassa alla perhonen, jonka luulisin olevan orvokkihopeatäplä. Tarkkaa tunnistusta varten olisi pitänyt nähdä myös siipien alapinnat. Varmasti kuitenkin hopeatäpliin kuuluva kaveri. Pahoittelen kuvan laatua, se on otettu kännykällä ja laatu kärsi kuvan suurentamisesta.