30. heinäkuuta – 5. elokuuta 2018

Heinäkuun viimeiset päivät ja elokuun ensimmäiset menivät edelleen helteisissä tunnelmissa. Keräsin hieman talteen pietaryrttiä (tämä vain lankojen värjäystä varten), siankärsämön ja maitohorsman kukintoja. Horsmat ja siankärsämöt alkoivat olla viimeisillään, että niitä kannatti kerätä. Kävin myös mustikassa, ja samalla keräsin myös pienen määrän variksenmarjaa. Ajattelin, että variksenmarjoista voisi tehdä mehua jonkin muun marjan kanssa, kunhan nyt ensin näkee millaisen saaliin saa.

Tiistaina pihallani vieraili nuori räkättirastas.

Muita viikon kuvia alla galleriassa. Neljännessä kuvassa saniaisperhonen. Se kuuluu juuriperhosiin eikä ulkonäöstään huolimatta ole yö- vaan päiväperhonen ja juuriperhosista yleisin maassamme. Saniaisperhosta esiintyy koko maassa. Valitettavasti tästä kaverista ei ollut tietoa Suomen perhosten sivuilla eikä Luontoportissa, joten linkki vie Wikipediaan.

Keskimmäisessä kuvassa alarivissä vielä tunnistamaton perhonen ja viimeisessä kuvassa alkuviikosta suurena matalalla mollottanut jo vähenevä kuu. Edellisellä viikollahan minulta jäi kuunpimennys näkemättä ja kuvaamatta pilviverhon vuoksi.

Myös tilaamani kirjat saapuivat ja hain ne postista maanantaina. Vähän täydentävää kirjallisuutta edellisten luontokirjojeni lisäksi. Otavan värikasviota olin jo jonkin aikaa himoinnut, ja nyt se oli alennuksessa. Villivihanneksista löytyy vaikka mitä tietoa netistä, mutta minä luen ennemmin kirjaa, joten päätin sijoittaa myös tähän kirjaan.

Valitettavasti sain jostain jännetupentulehduksen oikean käden ranteeseen ja sormiin, joten kirjankin kädessäpitäminen oli haasteellista. Puhumattakaan muistiinpanojen tekemisestä tai marjojen poimimisesta, jotka sai unohtaa kokonaan. Ei auttanut kuin lepuuttaa kättä ja toivoa sateita, jotta pienet ja kuivakat marjat kasvattaisivat kokoaan, että siinä mielessä osui tämä vaiva sopivaan väliin kun marjat olivat niin kurjassa kunnossa. Perjantaina aamupäivästä sitä sadetta sitten saatiinkin, ja ukkonenkin käväisi lähietäisyydellä. Ilma raikastui mukavasti ja toivottavasti helteet ovat kohta ohi.

23. – 29. heinäkuuta 2018

Isoja siilejä onkin nyt kaksin kappalein, isompi jonka olen nimennyt Spikeksi, ja aavistuksen pienempi, joka sai nimen Buffy. Melkein joka yö ovat käyneet, tai ainakin toinen on käynyt, syömässä. Olen tarjoillut vuorotellen turvotettuja koiranraksuja ja kissan märkäruokaa. Yleensä siilit ruokitaan kissanruualla, sillä siinä on enemmän proteiinia. Mutta koiranraksujakin voi antaa turvotettuna, jos muuta ei ole tarjolla. Molemmat on varmasti niin isoja, että pystyvät talvehtimaan vaikka eivät saisi kissanruokaa ennen talvea. Uskon myös, etten ole ainoa joka tällä alueella näitä kahta ruokkii. Pitäisi alkaa koota materiaaleja siilien talvipesiin, ne olisi hyvä olla hyvissä ajoin valmiina.

Lauantaina illalla ilmestyi myös pienen pieni siili, jonka nimesin Anyankaksi. Tämä kaveri tarvitsee kyllä seurantaa ja punnituksen syksymmällä, ja senmukaiset toimenpiteet mikäli paino alittaa 800g joka on siilien minimipaino ennen talvehtimista. Otankin siis selvää alueeni luonnonvaraisten eläinten hoidosta. Hyviä vinkkejä siilien hoidosta saa sivustolta Siili kiikarissa, samalla nimellä on ryhmä myös facebookissa.

Puutarhassa korjasin pois loput pinaatit ja retiisit, niistä kirjoitinkin jo erikseen. Metsässä on näkynyt mustikoita, ja kun keskiviikkona saatiin sadettakin, odotan kuumeisesti sunnuntaita jotta voin huoletta jättää koirat kotiin ja lähteä katsastamaan marjatilannetta itsekseni. Sadetta ei tullut paljoa, mutta sitä tuli muutaman tunnin, joten elättelen toivetta että osa siitä olisi imeytynyt maaperään ja sitä kautta kasveihin. Valitettavasti tällä kuluneella viikolla ampumaradalla on metelöity päivittäin enkä voi silloin jättää paukkuarkaa koiraa yksin kotiin. Todella ikävää, että aseet alkavat paukkua aamulla jo 9.30 ja meteli jatkuu koko päivän. Ihan joka päivä ei sentään näin aikaisin alkanut, mutta kun se alkaa, niin valmiudessa on oltava että pauke voi jatkua koko päivän. Harmittaa, etten tätä asiaa huomannut ennenkuin asunnon vuokrauksesta oli jo sovittu, siis tätä ampumaradan läheisyyttä. Nyt sunnuntai on ainut varma päivä, jolloin radalla ei ole toimintaa kesäaikaan.

Mutta takaisin asiaan. Minun pitäisi myös löytää sopivia oksia joista suunnittelen tekeväni varpujen ja männynkäpyjen kanssa ovikranssin. Käpyjä olenkin jo keräillyt jonkin aikaa ja niitä alkaa olla hyvä määrä tallessa.

Perjantainen kuunpimennys ei täällä näkynyt, sillä taivaanranta oli pilvessä. Löysin kuitenkin kuun tähystelyreissulla vihdoinkin tiestä tarpeeksi kaukana kasvavia siankärsämöitä ja horsmia, joten niitä tuli kerättyä talteen.

Kuvassa Spike ja Buffy.

 

Tiistaina lämpötila varjossa kolmen aikaan päivällä oli +31 astetta.

16. – 22. heinäkuuta 2018

Heti maanantaina päivälämpötila oli varjossa +29 astetta eikä se suinkaan ennen lauantaita hellittänyt. Saimme siis hikoilla! Metsässä näkyi jo kypsiä mustikoita, mutta myös raakileita. Mitenkään runsaalta sato ei näytä, mutta eiköhän sitä omiin tarpeisiin riitä. Myös hillat alkavat olla valmiita poimittaviksi, maanantain metsäreissulla kävin tarkastamassa tilannetta ja herkuttelin sillä yhdellä kypsällä lakalla jonka löysin.

Viime viikolla kirjoitin voikukkamaisista keltaisista kukista, joita olen koittanut tunnistaa.
Omalla pihallani kasvavan sain tunnistettua syysmaitiaiseksi, ja parkkipaikalla sekä tien varressa kasvaa todennäköisesti ketokeltto. Myös kultapiisku, peltosaunio ja pietaryrtti kukkivat parhaillaan.

Aloitin myös siilin ruokinnan ja suunnittelimme naapurin kanssa talvipesän tekoa. Siili sai kutsumanimekseen Spike. Lisäksi tomaattien alla viihtyi muutaman päivän pieni sammakko. Luonto on rutikuiva, ja viikonlopuksi ennustettuja sateita odotimme kovin. Sadetta saatiinkin, onneksi, ja ilma oli melkoisen trooppinen ilmankosteuden ollessa 80%.

Kuvassa alla perhonen, jonka luulisin olevan orvokkihopeatäplä. Tarkkaa tunnistusta varten olisi pitänyt nähdä myös siipien alapinnat. Varmasti kuitenkin hopeatäpliin kuuluva kaveri. Pahoittelen kuvan laatua, se on otettu kännykällä ja laatu kärsi kuvan suurentamisesta.

17.7.2018 illalla pihassamme vieraili siili! Olin tästä niin innoissani, että tämä piti saada heti julki. Lyhyt video siilin liikkeistä ikkunan läpi kuvattuna, videossa ei ole ääntä.
Keskustelimme naapurini kanssa jo siilin ruokkimisesta ja talvipesän rakennuksesta. Hän tiesi kertoa, että siili on jo muutaman viikon ajan liikkunut lähipusikoissa ja käynyt pihallakin. Olenkin ihmetellyt välillä, mitä koirat ovat haistelleet ja iltaisin katselleet ikkunasta ja kuunnelleet tuuletusikkunalla, mutta tämä oli ensimmäinen oma näköhavaintoni vierailijastamme.

9. – 15. heinäkuuta 2018

Helteinen viikko, ei voi muuta sanoa. Useina päivinä +25-+28 lämmintä. Vietin aikaa keräten lähiympäristöstä käpyjä ja muuta mukavaa syksyksi koulun kursseille. Opin myös uuden kasvin, niittyhumalan, ja pari perhosta tuli myös tunnistettua, metsänokiperhonen ja hohtosinisiipi. Hohtosinisiiven tunnistamiseen tarvitsin ja onneksi sain apua, metsänokiperhoselle löysin itse nimen. Luulen etten noita sinisiipiä tule jatkossakaan niin hyvin tunnistamaan, kun tyydyn vain niiden ihailuun enkä harrasta perhosia muutoin. Tuohon ryhmään mahtuu useampia minun silmääni toisiaan muistuttavia perhosia.

Kukassa ovat ainakin kangasmaitikka, maitohorsma, kissankello, siankärsämö,  puna- ja valkoapila, hiirenvirna, mesiangervo, puna-ailakki ja päivänkakkara. Lisäksi luulen nähneeni myös aho- ja keltamataraa, mutta asia täytyy vielä tarkistaa. Teiden varsilla kasvaa myös keltaisia, vähän voikukkaa kukinnoltaan muistuttavia kasveja, mutta en ole varma ovatko ne mahdollisesti häränsilmiä, pukinpartoja vai jotain muita näitä muistuttavia. Täytyy kerätä muutama niistä mukana kotiin ja tutkia tarkemmin, miten eroavat toisistaan, niin saan määrityksen tehtyä. Lemmikeitäkin on näkynyt, mutta mitä niistä, on tarkastelun alla myöskin. Muitakin toki on, mutta tässä nyt näitä tunnistamiani kasveja ensin!

Heräsin myös siihen perjantaina, että hillat alkavat kypsyä näillä helteillä, joten tiedossa on reissuja niitä etsimään. Lauantaiksi ennustettiin kuitenkin reippaasti ukkosta, joten silloin pysyttiin koirien kanssa sisätiloissa.

Alla muutamia kuvia viikon varrelta.

Kuvassa räkättirastaan poikanen

2. – 8. heinäkuuta 2018

Viikko alkoi lämpimillä säillä vaikka saatiin pari ihan kevyttä sadekuuroakin. Pihassa on vieraillut räkättirastaan poikasia ja muutama rouva punatulkku. Tiistaina kaksi oravaa kirmaili pihapuissa, ja rohkeampi niistä jäi aidalle rapsuttamaan itseään. Tästä kuvasarja alla.
Harakkakin on visiteerannut useampana päivänä ja jätti terveisetkin kakan muodossa kukkapenkkiin. Viikonlopuksi saatiin taas hellesäät.

25. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 2018

Viikko alkoi lämpimillä säillä ja saimme parin kymmenen asteen lämpötilat lähes pilvettömältä taivaalta keskiviikkoon saakka. Iltalenkillä oli kiva ihailla kuumollukkaa vaaleanpunaisten pilviriekaleiden kanssa. Täysikuu osui torstaille, ja viikonlopuksi aurinko karisti pilvet taas tieltään.

Siepon poikaset ovat lähteneet pesästä, valitettavasti en tätä tapahtumaa päässyt todistamaan. Heinän kukinta on runsastunut ja näin allergikkona sen kyllä huomasi ihan ilman siitepölytiedotteitakin.

Parin päivän sateiden jälkeen viikonlopuksi tuli voimaan tuulivaroitus kovasta lounais- ja pohjoistuulesta. Ylen uutisten mukaan kova lounaistuuli kaataa enemmän puita kuin yleensä ja paikallinen sähköyhtiökin oli varautunut tuhoihin lisäämällä miehitystä. En kuitenkaan havainnut täällä meidän suunnalla tuhoja tai sähkökatkoksia.

Lenkkimaastoistamme löytyy tällainen erikoisuus, albiino puolukanvarpu. Missään ihan lähellä ei ole samanmoista, enkä muista itse ennen tällaista nähneeni. Onhan se kaunis erikoisuudessaan.

 

18. – 24.6.2018, juhannusviikko

Saimme juhannukseksi perinteisen kolean ja vesisateisen viikonlopun. Tuulivaroitus oli voimassa ja puita olikin kaatunut paikoin tielle ja junaradalle Kainuussa, mutta meidän suunnallamme onneksi en tällaisia tuhoja havainnut. Vasta sunnuntaina sade Otanmäessä taukosi ja aurinko tuli esiin. Lämpötilassa päästiin lähelle kahtakymmentä tämän jälkeen. Alkuviikosta jäi mieleen sateiden odotus, ja kun sitä vettä saatiin loppuviikosta, niin saatiinkin kunnolla. Yhtenä päivänä viikolla myös ukosti, mutta ukkonen meni nopeasti yli ja jätti meille painostavan, raskaan ja kostean ilman päänsärkyineen.
Saa nähdä, jokohan kirjosiepon poikaset lähtevät ensi viikon aikana pesästä. Meteli on ainakin melkoinen, kun vanhemmat vievät pöntölle ruokaa. En ihan tarkalleen rekisteröinyt minä päivänä pöntöstä alkoi kuulua poikasten metelöintiä. Kuoriuduttuaan poikaset viettävät pesässä noin kaksi viikkoa jonka jälkeen lähtevät maailmalle.
Nyt useampana päivänä harakka on alkanut vierailla pihassamme, ja siepot menevät tietenkin hälytystilaan ja koittavat ajaa harakan pois. Muutaman kerran myös räkättirastas on eksynyt pihaan ja saanut siepoilta saman kohtelun.
Myös pari talitiaista ja peippoa on koittanut käydä talven ruokintapaikalla (naapurini laittama), mutta siitähän siepot vasta suuttuvatkin ja jahtaavat nämä saman kokoluokan linnut hetkessä pois.
Pihan portaiden alla asustellutta louhipantrikkia ei ole vähään aikaan näkynyt, liekö vaihtanut maisemia tai sitten viisaana pysytellyt epävakaisten säiden vuoksi suojassa. Kuva tästä yksilöstä on edellisen viikon kirjoituksen liitteenä.

Tässä vielä lyhyt video juhannusaaton vesisateesta. Videossa ei ole ääntä.

11. – 17. kesäkuuta 2018

Viikonlopuksi saimme hellettä ja hikoilimme urakalla. Alla muutamia kuvia viikon varrelta. En tehnyt muistiinpanjoja ja se kostautuu, kun en osaa mitään tarkempaa viikosta kirjoittaa!

Kirjosiepon poikaset ovat pihapöntössä kuoriutuneet ja iskä ja äiskä siepot vievät pönttöön ahkerasti ruokaa ja kuljettavat pienokaistensa jätöksiä pois pöntöstä. Reilu viikko vielä, ja poikasten pitäisi jättää kotinsa. Täytyy ahkerasti seurailla ikkunasta, jos vaikka näkisi kun tämä tapahtuu.

4. – 10. kesäkuuta 2018

Vihdoinkin on saatu sen verran sadetta, että metsäpalovaroitus on poistunut. Viikko on mennyt tiiviisti kotosalla auton hajottua. Pihan pöntöstä odottelen jo kohtapuoleen kuuluvaksi kirjosieppopoikasten ääniä.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä punakylkirastas ilahdutti laulamalla ihan jossain lähellä, ääni kuului kirkkaasti ja hyvin vaikka esiintyjää ei näkynytkään.

Punakylkirastaan ääninäytteen löydät Luontoportista.