2. – 8. maaliskuuta 2020

Maaliskuun ensimmäistä viikkoa vietettiin aurinkoisissa merkeissä. Aurinko ilahdutti monena päivänä, ja valo lisääntyy edelleen päivä päivältä. Puoli kuuden aikaan iltapäivällä ei ole enää pimeää kun töiden jälkeen pääsen viemään koiria kävelylle. Aamuisin ei enää tarvitse ottaa otsalamppua taskuun, mutta iltalenkille sen olen vielä ottanut mukaan, päässähän tuo kulkee ihan näppärästi.

Pihastamme kaadetut puut loistavat poissaolollaan, tieltä näkyy nyt pihaan todella hyvin ja naapurin kanssa mietimme erilaisia aitausvaihtoehtoja. Hän mietti kuusiaitaa ja minä elävää pajuaitaa. Oksat kaadetuista puista ovat pitkin pihoja, mietin, että kuka ne korja ja milloin? En halua yhtään työkonetta enää pihaamme. Ajoivat kasvatuslaatikoiden yli tietenkin, ja rikkihän ne menivät. Siinä viime kesän kova työ meni sitten hukkaan, kun niitä päivän ajan kasasin. Saa nähdä, missä kunnossa ovat kunhan lumet sulavat, siellä kun oli istutettuna kamomillaa ja valkosipulia.

Myös linnut ovat kaikonneet kun suojaa ei enää ole. Muutama sinitiainen pyöri surullisen oloisesti pihassa, oraviakaan ei ole näkynyt enää. Voi tätä kurjutta minkä tuo typerä puuntaako aiheutti. Laitan kuitenkin vähän aurinkoisia kävelykuvia, jos paha mieli sillä helpottaisi.

27. tammikuuta – 1. maaliskuuta 2020

Tähän päivitykseen tulikin sitten koko helmikuu ja muutamat päivät vierekkäisistä kuukausista. Uusi työ on sekoittanut omat kuvioni, eikä koneella tule enää oltua, niin päivityksetkin jäävät silloin helposti tekemättä.

Helmikuussa saimme lisää omituista talvikeliä: oli koviakin pakkasia mutta sitten taas plussapäiviä. Mitäpä siihen sen enempää sanomaan.

Kevät lähestyy kovaa vauhtia ja valo lisääntyy päivä päivältä, on hauskaa huomata, että helmikuun lopussa pääsimme koirien kanssa jo aamuisin ilman otsalamppua käymään aamutöpsöttelyllämme, vaikka lamppu toki vielä mukana olikin.

Pihassamme kävi suoraa sanottuna katastrofi: taloyhtiössä oli päätetty, että kaikki pihapuumme kaadetaan. Sinne menivät ihanat mäntyni ja iso haapa, joka ihanasti kahisutti lehtiään tuulessa. Puhumattakaan siitä, kuinka komea se haapa oli syysväreissään. Saa nähdä, miten kuuma meillä on sisällä ensi kesänä, kun ei ole puiden antamaa varjoa suojana. Kyllä suututtaa tämä puiden kaato, olivat aivan hyväkuntoisia eivätkä kovin isojakaan vielä, hyvin olisivat mahtuneet vielä tuolla kasvamaan.

Ja sitten muutamia kuvia helmikuun ajalta.

20.-26. tammikuuta 2020

Tässäpä vähän höpöhöpöä, eli ajelua työmatkoilta viikolla 4. Oli märkää, oli kuivaa, tuli vettä, räntää ja lunta. Plussaa ja pakkasta.

1. – 19. tammikuuta 2020

Sumua ja vesisadetta, niistä on Kainuun talvi tehty.. Eipäs vaan hetkinen! Mikä se tällainen talvi on. En uskoisi talveksi, jos ei olisi lunta. Pakkasta on harvakseltaan, lähinnä öisin, ja sen takia nuo lumetkin kai pysyvät maassa. On melko poikkeava talvi, ja uutisoitukin siitä on. Kainuusta etelään lunta ei juuri ole, ja olenpa nähnyt kuvia kastemadoista ja kotiloista pääkaupunkiseudulta. Samaan aikaan Utsjoella pakkasennätykset paukkuivat rikki.

Kirsikat muuten kukkivat Tukholmassa, ei ole siis naapurissakaan ihan normaali talvimeno, vaikka Tukholma onkin aika etelässä, ainakin täältä Kainuusta katsottuna.

Kun sää on ollut niin masentava, niin kirjoitanpa jotain aivan muuta. Orionin tähtikuviossa sijaitseva Betelgeuze on jossain vaiheessa muuttumassa supernovaksi. Tähtitieteen puolella kun ollaan, aikahaarukka on sellainen satatuhatta vuotta. Nyt kuitenkin siltä suunnalta on löydetty jonkinlaista signaalia, joten katseet taivaalle silloin kun se ei ole pilvessä. Jos tähtiasiat kiinnostavat, niin kannattaa vilkaista Ylen kattava artikkeli tuosta linkistä.

Viikot 48/2019 – 1/2020, 25. marraskuuta – 31. joulukuuta 2019

Luontorikasta alkanutta vuotta meille kaikille! Teen poikkeuksellisesti koko joulukuun päivityksen kerralla. Kiireiden vuoksi en vain jaksanut ja ehtinyt tehdä päivityksiä. Jotenkin se koulusta valmistuminen marraskuussa laukaisi jonkinlaisen ”nyt on lupa levätä” – tilan, ja olen ollut aika saamaton kuvaamaan mitään tai kirjaamaan havaintoja. Uusi vuosi aloitetaan kuitenkin uusissa merkeissä, nyt on levätty tarpeeksi ja palataan ruotuun.

Pääpuheenaihe joulukuussa taisi olla itselläni erittäin vaihtelevat lämpötilat. Koko joulukuun lämpötilojen vaihtelu oli nopeaa ja -25 celsiuksesta tärähdettiin lämpimiin loskakeleihin jo seuraavana päivänä. Tasaisiakin jaksoja toki oli, mutta nämä huiput jäävät mieleen.

Yhtenä päivänä lähdin kotoa töihin aamupäivällä, työpaikalleni oli 12km matkaa. Kotona mitarissa oli -14 mutta työpaikalle kun pääsin, -25. Yllättävän nopea vaihtelu noin lyhyellä matkalla. paikalliset tiesivät kertoa, että kirkolla on aina kylmempää. Asunhan itse toki pienen mäen päällä metsän ympäröimänä, joka jo itsessään vaikuttaa asiaan, kun työpaikan ympäristössä on avaraa tasaista maastoa ja hieman kauempana sitten ihan peltoakin.

Tässä muutama kuva vuoden viimeiseltä päivältä, eli päiväkävelyltä 31.12.2019.

Jos vuoden 2019 vetäisi pakettiin, niin mieleen jäi viileä kesä, huono kasvukausi puutarhassa ja kovat pakkaset tammi-helmikuussa sekä nämä joulukuun nopeat lämpötilanvaihtelut. Birdlifen lintuhavainnointiin sain kokoon nolosti vain 32 lintua, mutta tästä se lähtee, vuonna 2020 aion taas osallistua ja ehkä opin uusia lintuja vuoden aikana, jolloin lista kasvaa. Ainakin kesäiset pöllöhavainnot (äänestä) jäivät vahvistumatta, kun en tuntenut mikä pöllö oli kyseessä milloinkin. 1.1.2020 sain listalle jo 4 lintua: varpunen, sinitiainen, talitiainen ja harakka.

28. lokakuuta – 24. marraskuuta 2019

Kyllä aika menee nopeaan, kun on puuhaa. Jotenkin pääsi taas neljä viikkoa hujahtamaan ilman päivitystä, vaikka kuviakin on ja syksy vaihtui talveksi! Ja sitten talvi koitti sulaa pois.. vaihtuakseen taas pikkupakkasiin ja lumentuloon.

Aloitetaanpas nyt sieltä marraskuun alusta. Eli saimme loka-marraskuiden vaihteessa sitten sen talven, mitä kovasti odotin. Lunta tuli ja sitten tulikin jo pariksi päiväksi kovat pakkaset, nimittäin -19 oli 4.11. illalla mittarissa, ja sama jatkui seuraavana päivänä. Ihmekös, että tuntui että sormet paleltuu, kun olisi pitänyt ehdottomasti olla toppahanskat jo noilla kylmillä kädessä. Noina päivinä sitä lunta ei sitten tullut, toisaalta onneksi, ettei tarvinnut mennä pihalle kokeilemaan palelemiskynnystään mutta olisihan siinä sitten kolan ja lapion kanssa riehuessa toki pysynyt lämpimänä.

Seuraavalla viikolla sitä lunta saatiin. Lumityöt sai tehdä ensin aamulla ja sitten illalla. Onneksi ihan näin tasaiseen tahtiin lunta tuli kuitenkin vain parin päivän ajan, sitten taukosi ja vähän järkiintyi jos niin voi sanoa. Tuolle viikonlopulle osui myös isänpäivä. Minä nautin valoisuudesta ja koirat nauttivat lumesta.

Vaan sittenpä saatiin viikolla 47 lämpöaalto, joka muutti kaikki tiet taas kuraksi ja velliksi, puista tippuivat lumet ja valoisuus katosi. Hanki hupeni jo uhkaavaan tahtiin! Aamuhämärissä kun käytti piskejä ulkona, tuntui että nyt tulee kevät. Ei tarvinnut enää toppavaatteita, kun useamman päivän oli pari astetta plussalla. Saatiin myös inhottavaa tihkusadetta, joka kuorrutti auton ohuella jääkerroksella. Onneksi tilanne ja sääennuste näyttivät jo paljon paremmalta sunnuntaina 24.11., kun olimme taas saaneet pari astetta pakkasta ja aivan hitusen lunta maahan. Liukasta, mutta valoisaa.

Marraskuun aikana sain lisättyä myös uusia lintuja bongauslistalle: pikkuvarpunen ja harmaapäätikka. Näin myös punatulkun pitkästä aikaa, toivottavasti vierailevat useammin nyt pihassamme että saan jatkaa ihailua. Päivittäin näkyy varpusia tai pikkuvarpusia, talitiaisia ja sinitiaisia sekä harakoita. Närhi vierailee myös usein, ja naapurin mukaan harmaapäätikkakin päivisin viihtyy paikalla, mutta itse olen vain yhden kerran onnistunut bongaamaan. Nuo varpuset ja pikkuvarpuset ovat niin samannäköisiä, että nopeasti pyrähtelevinä en usein pääse selvyyteen kummat paikalla ovat. Vaatii aina kameraan osumista tai todella hyvää, kirkasta säätä, että ehdin tehdä varman tunnistuksen.

Latetaanpa alle vielä muutama kuva näiltä viikoilta.