28. lokakuuta – 24. marraskuuta 2019
Kyllä aika menee nopeaan, kun on puuhaa. Jotenkin pääsi taas neljä viikkoa hujahtamaan ilman päivitystä, vaikka kuviakin on ja syksy vaihtui talveksi! Ja sitten talvi koitti sulaa pois.. vaihtuakseen taas pikkupakkasiin ja lumentuloon.
Aloitetaanpas nyt sieltä marraskuun alusta. Eli saimme loka-marraskuiden vaihteessa sitten sen talven, mitä kovasti odotin. Lunta tuli ja sitten tulikin jo pariksi päiväksi kovat pakkaset, nimittäin -19 oli 4.11. illalla mittarissa, ja sama jatkui seuraavana päivänä. Ihmekös, että tuntui että sormet paleltuu, kun olisi pitänyt ehdottomasti olla toppahanskat jo noilla kylmillä kädessä. Noina päivinä sitä lunta ei sitten tullut, toisaalta onneksi, ettei tarvinnut mennä pihalle kokeilemaan palelemiskynnystään mutta olisihan siinä sitten kolan ja lapion kanssa riehuessa toki pysynyt lämpimänä.
Seuraavalla viikolla sitä lunta saatiin. Lumityöt sai tehdä ensin aamulla ja sitten illalla. Onneksi ihan näin tasaiseen tahtiin lunta tuli kuitenkin vain parin päivän ajan, sitten taukosi ja vähän järkiintyi jos niin voi sanoa. Tuolle viikonlopulle osui myös isänpäivä. Minä nautin valoisuudesta ja koirat nauttivat lumesta.
Vaan sittenpä saatiin viikolla 47 lämpöaalto, joka muutti kaikki tiet taas kuraksi ja velliksi, puista tippuivat lumet ja valoisuus katosi. Hanki hupeni jo uhkaavaan tahtiin! Aamuhämärissä kun käytti piskejä ulkona, tuntui että nyt tulee kevät. Ei tarvinnut enää toppavaatteita, kun useamman päivän oli pari astetta plussalla. Saatiin myös inhottavaa tihkusadetta, joka kuorrutti auton ohuella jääkerroksella. Onneksi tilanne ja sääennuste näyttivät jo paljon paremmalta sunnuntaina 24.11., kun olimme taas saaneet pari astetta pakkasta ja aivan hitusen lunta maahan. Liukasta, mutta valoisaa.
Marraskuun aikana sain lisättyä myös uusia lintuja bongauslistalle: pikkuvarpunen ja harmaapäätikka. Näin myös punatulkun pitkästä aikaa, toivottavasti vierailevat useammin nyt pihassamme että saan jatkaa ihailua. Päivittäin näkyy varpusia tai pikkuvarpusia, talitiaisia ja sinitiaisia sekä harakoita. Närhi vierailee myös usein, ja naapurin mukaan harmaapäätikkakin päivisin viihtyy paikalla, mutta itse olen vain yhden kerran onnistunut bongaamaan. Nuo varpuset ja pikkuvarpuset ovat niin samannäköisiä, että nopeasti pyrähtelevinä en usein pääse selvyyteen kummat paikalla ovat. Vaatii aina kameraan osumista tai todella hyvää, kirkasta säätä, että ehdin tehdä varman tunnistuksen.
Latetaanpa alle vielä muutama kuva näiltä viikoilta.