Viikot 23 – 25, 2020

Kesäkuun 1. – 21. vuonna 2020

Keskikesän aika on täynnä kukkia ja siitepölyä. Juhannusviikolla puolukka ja suopursu puhkesivat kukkaan, ja torstaina 18.6. kun saimme pitkästä aikaa kunnon sadepäivän, sateen jälkeen suopursun tuoksu metsässä oli aivan ihana. Harmi vain, että sade vei hillasta kukat. Saa nähdä, jääkö tämä herkku minulta taas kerran keräämättä.

Olen seurannut pihalla kirjosieppojen touhuja, yrittävät pesiä pihakoivuun siirretyssä pöntössä, mutta tikka on ottanut siepot silmätikukseen ja viikkoa ennen juhannusta yllätin tikan tyhjentämässä pesäpönttöä. En nähnyt, saiko tikka saalista, mutta jotain veti ulos pöntöstä. Menin koirien kanssa vähänksi aikaa pihalle, niin tikka lensi muihin puuhiin. Katsoin pöntön suuaukkoa, ja sitä on tikka saanut hakattua suuremmaksi. Voi harmi, jos siepoilla nyt pesintä epäonnistui.

Tuo koivu on yksi niistä harvista pienistä puista, jotka meidän pihaan jäi kun puut kaadettiin viime helmikuussa. Ei ole enää ihanaa varjostavaa mäntyä pihassani, eikä syksyllä haapa tule loistamaan kirkkan keltaisena. Nyt nousee pitkin nurmikoa haavan alkuja, niistä alkaa olla jo vähän haittaakin, täytyy alkaa torjuntapuuhiin. Jätän muutamia kasvamaan, jotta pihaan saadaan edes jotain varjoa (ja näkösuojaa).

Lopuksia muutamia kuvia, pahoittelen kännykkälaatua.

Kouta-Vuoreslahti polut

Kävimme naisvoimin kiertämässä Kouta-Vuoreslahti retkeilypolkuja lauantaina 23.5.2020. Aitoa Kainuulaista maisemaa ja päivä oli kuuma, aurinko ei tainnut mennä hetkeksikään pilveen. Tässä kuvia matkalta, reitistä kertyi matkaa hieman alle 12km. Opasteet olivat hyvät ja alkumatkasta porukkaa oli enemmän näköalatornilla ja jättiläisenluolalla, mutta myös ohittajia (polkujuoksijoita) ja vastaantulijoita oli kahden käden sormin laskettava määrä kun käveltiin vähän pitemmälle. Lähdimme matkaan ja matkamme myös tietenkin päättyi heinirannantien lähtöpisteelle.

Kävelimme sinisellä merkityn osuuden, toki polkuja pitkin, eikä pöpelikössä, piirros vain meni hieman hutiin.

Poluista voi katsoa tietoa täältä.

Kouta-Vuoreslahti 2020

Toukokuu 2020

4. – 31. toukokuuta 2020

Se sitten oli ja meni. Melko kylmä toukokuu, satoi useamman kerran lunta, ihan kuun lopussa sitten päästiin kyllä jo kesälämpötiloihin. Siili ilmestyi pihallemme toukokuun 10. päivä ja västäräkit saapuivat pihaan toukokuun 14. päivä. Siili on melko varmasti se sama iso jötkäle, joka on kahtena syksynä ilahduttanut meitä vierailuillaan. Olen kutsunut häntä Spikeksi ja sillä nimellä jatketaan. Naapuri kertoi nähnensä myös pienempiä siilejä, mutta minä olen bongannut nyt vain Spiken. Siilibongauksen jälkeen 11. päivä satoikin sitten reilusti lunta ja maa oli valkoinsena. Sulivat kyllä kokonaan sitten parissa päivässä pois, ja siilikin on edelleen maisemissa, eli varmasti Spikellä on hyvä pesäkolo jossain jemmassa.

Toukokuun 9. päivä bongasin ensimmäiset leskenlehden omalta kylätämme. Niitä olin jo aiemmin nähnyt Kajaanissa. Voikukkia alkoi ilmestyä talojemme seinustoille toukokuun lopussa.

Muutama kuva kuukauden ajalta, kuvasarja alkaa toukokuun kuudennesta päivästä.

Viikot 16 – 17

20. huhtikuuta – 3. toukokuuta 2020

Tässä sitä kevään tuloa odotellessa on aika taas mennyt. Päätin tehdä muutaman sanan päivityksen, kun nyt kuitenkin siirryttiin jo toukokuun puolelle. Vappupäivä osui perjantaille, joten kolmipäiväinen viikonloppu alkoi torstaina työpäivän jälkeen. Tuulisia, mutta kuivia päiviä nuo 1. ja 2.5., mutta 3.5. sunnuntai olikin sitten sateinen.

Olen unohtanut, olenko jo raportoinnut kevään lintuhavaintoja? No, kurkia, töyhtöhyyppiä, kuoveja ja joku haukka nyt ainakin nähty. Niin ja laulujoutsenia, mutta muistikuva on, että joutsenista olisin jo kirjoittanut. Lisäksi työpaikan pihassa pyörii naurulokkeja ja harmaalokkeja, ja tietysti variksia ja harakoita.

Viikot 15 – 16

6. – 19. huhtikuuta 2020

Urpiaiset

Varpuset ovat kadonneet pihastamme muihin puuhiin, mutta ei hätää, olemme saaneet tilalle urpiaisia. Aika hellyyttävän näkäisiä punatukkia, eikö?

Linturintamalla on muutenkin tapahtunut, sillä olen nähnyt jo auran laulujoutsenia, kolme töyhtöhyyppää pellolla, mustarastaita ja peipotkin ovat jo saapuneet. Myös tikka on aloittanut reviirirummutuksen ja jokin pöllö huutelee ilta- ja aamuhämärissä itselleen puolisoa. Tiistaina 14.4. kävi korppikin pitkästä aikaa kulmillamme.

Ennen pääsiäsitä näytti jo melko keväiseltä, joskin kuraiselta, mutta ilmassa oli selvästi jo kevään tuntua. Pääsiäisviikolla saimme alkuviikosta +7 asteen lämpöjä parina päivänä, paljon auringonpaistetta. Mutta pääsiäisenäpä loppuviikolla tilanne kääntyi aivan nurinkurin: saatiin lunta. Ja reilusti. Öisin pieniä pakkasia ja päiviin nuoskalumessa kahlaamista. Vanhat hyvät talvikenkänikin ottivat niin nokkiinsa, että toisesta irtosi lopulta pohja osittain. Piti kaivella kaapista ne seuraavaksi kelvolliset kengät esille!

Isommat tiet ovat pysyneet hyvin kuivina. Mutta pikkutiet ovat vielä vuoroin jäässä ja vuoroin mutavelliä (tai jos puhutaan asfaltista, loskalätäköitä), joten ei tarvitse ennen toukokuuta varmaan vaihdattaa kesärenkaita autoon. Niinhän se ns. takatalvi iski viime vuonnakin vielä toukokuun puolella, kun saatiin parina päivänä lunta.

Talitiainen syöksymässä lintulaudalle.

Keskiviikkona 15.4. kuulinkin eläinuutisia: karhu on liikkunut aivan kylämme tuntumassa. Kävin illalla katselemassa paikkaa, noin 800m päässä kotoamme, ihan kylän laidalla. Kenenkään takapihalla karhu ei ollut käynyt, vaan tullut metsästä sähkölinjojen alla kulkevaa kelkkareittiä pitkin, poikennut siitä metsänreunaan ja sitten lähtenyt junarataa mukaillen itää kohti parisenkymmentä metriä, ylittänyt radan ja jatkanut siitä metsään, poispäin asutuksesta. Hieno juttu, että karhu on lähtenyt poispäin asutuksesta. Toivottavasti mesikämmen löytää ensinnäkin ruokaa eikä tule syömään kenenkään metsästyskoiraa aitauksesta kylän alueella, ja toisekseen, toivottavasti löytää itselleen sopivat asuinmaisemat sen verran kaukana asutuksesta, ettei ihmisten tarvitse väistellä karhua ja karhun ihmistä. Kainuussa vielä onneksi korpimaata riittää. Itse en jälkiä enää löytänyt, sillä aiemmat kävijät koirineen olivat ne sotkeneet, mutta lyhyen matkaa pystyin seuraamaan karhun reitille tallautunutta ihmisten reittiä. Naapurilta kuulin tämän karhun tarkan reitin, hän oli käynyt katsomassa sitä jo aamulla kun oli vielä hankikanto ja mitannut otson tassunjäljenkin, noin 25cm kämmenestä kynsiin.

Nyt onkin vielä aika paljon lunta verrattuna viime kevääseen. Ensi viikolla on perjantaina Koiran päivä (24.4.2020) ja tänä vuonne emme kyllä pääse lumen läpi kahlaamaan samalle kivelle, jossa otin koirista kuvia viime keväänä. Tai varmaan päästäisiin, mutta en taida haluta, kun tulisi kuuma ja hiki ja uppoaisin pehmeään, märkään lumeen polvia myöten. Pitänee siis etsiä jokin toinen vähän kivempi kuvauspaikka jos meinaan kuvata koirita tervehdyksen.

Viikot 11 – 14

9. maaliskuuta – 5. huhtikuuta 2020

Hypätäänpä nyt ihan näiden viikkojen yli muutamin kuvaterveisin. Ei paljoa kerrottavaa: Vuorotellen plussaa ja sitten miinusta, aurinkoista ja sitten lisää lunta! Kevät ja talvi kättä vääntämässä. Olen ottanut säävideoita tarkoituksena tehdä hieno muutaman minuutin kooste, mutta onnistuin epähuomiossa tyhjentämään muistikortin joten se siitä. Rähmäkäpälä mikä rähmäkäpälä!