6. – 19. toukokuuta 2019

Sinitiaisten pesintä pihapöntössä sitten päättyi, ja kirjosiepot ovat tulossa paikalle.
Ennen toissaviikon takatalvea sinitiaiset tekivät pönttöön pesää ja häätivät kirjosiepot, jotka koittivat tulla samalle paikalle. Lumisateiden jälkeen tiaisia ei enää näkynyt, ja nyt siepot ilmeisesti ovat valinneet pöntön käyttöönsä, kuten viime keväänä. Vuosi sitten siepot karkottivat sinitiaiset pöntöstä.

 

Kesä on nyt tulossa vauhdilla. Torstaina 16.5. bongasin vihdoinkin västäräkin keikaroimassa, kun hain paketin lähikaupaltani. Kesälenkkarit saapuivat juuri sopivasti! Näin koulumatkalla tien sivussa pellolla myös jonkin isokokoisen (tintteihin verrattuna), pitkänokkaisen ja -jalkaisen ruskean linnun, mutta en siinä satasen vauhdissa voinut pysähtyä ottamaan kuvia. Joten arvoitukseksi jäi, mikä kaveri oli kyseessä.

Rusakoita näkyy aina aamuisin tässä asuinalueemme laidalla. Siilitkin ovat heränneet, ja naapurini on ruokkinut piikkikansaa.
Öisin on vielä ollut pakkasia, nurmikko on aamuisin saattanut olla kuurassa. Päivälämpötilat ovat kuitenkin olleet jo reilusti plussalla. Riesaa on kuitenkin välillä ollut kovasta pohjoistuulesta, on saanut vielä käydä kevyt talvitakki päällä ulkona. Tuullut on välillä niin kovaa, että tukka meinaa lähteä päästä.

Vuoden ekalla hortoilureissulla (keräsin horsmanalkuja, saalis jäi todella surkeaksi) törmäsin myös pariin kyyhyn. Molemmat kyllä väistivät minua. En ehtinyt edes laulaa heille, joka yleensä on tehokas keino karkottaa eläimet ympäriltäni.

 

29. huhtikuuta – 5. toukokuuta 2019

Tuli sitten se takatalvi. Ehdin kuitenkin ennen lumimyräkkää kuvailla pihan lintuja torstaina sekä etu- että takapihalta. Rastaita, peippoja ja tikka vierailivat.

Perjantaina aamulla piha näyttikin sitten tältä, eli lunta oli saatu ja lisää tuli koko ajan.

Lauantaina lumet ehtivät jo aloittaa hyvää vauhtia sulamisen, mutta sunnuntaina aamusta sitä alkoi sataa heti lisää. Kyllä se kevät vielä sieltä koittaa.

22. – 28. huhtikuuta 2019

Nyt tulee isompaa settiä: nimittäin tämä viikko alkoikin jo hyvin havaintorikkaasti!

Muurahaisia, leskenlehtiä, koivuissa pienenpieniä silmuja, mehiläisiä ja useita perhosia. Kyllä se on kesä nyt, vaikka sanoinkin tätä jo viime viikolla, kun join ensimmäiset päiväjääkahvit omalla pihalla. Lauantaina sain myös napattua punarinnan kameran kortille ja lisättyä havainnon listalleni. Muistutan jälleen kaikkia osallistumaan BirdLife Suomen Bongaa 100 lintulajia haasteeseen!

Keskiviikona lämpö kohosi jo yhdenksääntoista asteeseen, kun taas lauantaina illalla sää viileni ja ulkoillessa sai talvitakin ottaa naulakosta päälle. Tosin kova tuuli tuntui pahemmalta, kuin muutaman asteen lämpötila.

8. – 21. huhtikuuta 2019

Näille viikoille osuivat ensimmäiset havoinnot pulleista, isoista kärpäsistä, perhosista ja mikäli en ole aivan väärässä, myös peipoista. Mustarastas myös luritteli aamuisin laulujaan, kun kävimme koirien kanssa kävelyllä. Öisin on ollut vielä pakkasta, mutta päivisin ei enää talvitakkia tarvitse, huppari riittää kun lenkille lähtee. Yöpakkaset ovat taanneet myös sen, että pääsemme hankikannolle aamuisin kävelemään tuohon kotimme vierestä lähteville pururadoille. Hiihtäjiä siellä ei enää käy, mutta tassun- ja jalanjälkiä on paljon. Lumien alettua sulaa ovat nuo reitit muuttuneet koviksi ja roskaisiksi, joten ei sinne ole suksilla enää menemistä.

Tiistaina 16. päivä havaitsin taivaalla myös lentokoneita, ilmeisesti lennosto siellä harjoitteli. Muutama kännykkälaatuinen otos alla näiltä parilta viikolta. Loppuviikosta viikolla 16 eli pääsiäisenä otin hommaksi hieman levitellä isointa lumikasaa pihallamme.

18. maaliskuuta – 7. huhtikuuta 2019

Tulihan se kevät sitten, kun kiltisti jaksoi odottaa. Lumet hupenevat silmissä ja isommat tietkin ovat jo jonkin aikaa olleet vapaita lumesta ja jäästä, kun kirjoitan tätä huhtikuun  alussa. Meidän oman taloyhtiön piha on kyllä vielä paikoin niin jäässä, samoin  käyttämämme pikkutiet, että kesärenkaiden vaihto ei ihan vielä tule kyseeseen. Onneksi ei ole paljoa ajoakaan tiedossa, niin se ei sinänsä haittaa kun auto seisoo lähinnä paikallaan. Vaihdatan renkaat varmaan tänäkin vuonna pääsiäisen jälkeen, siis muutamien viikkojen päästä. Eli takatalvea odotellessa! Ainakin keltaisen lehdistön otsikot sitä näyttävät taas huutavan somessa, mutta en niitä juttuja jaksanut lukea. Sittenhän sen näkee mitä säätä tulee, kun ulos katsoo ja ennusteen avaa (tai katsoo uutisista säätiedotteen).

Kuvia en ole juurikaan ottanut, ja ainakaan lintuhavaintojani en ole saanut kuvattua, kun kamera on edelleen rikki. Lintulistalle sain silti lisätä sinisorsan, korpin ja laulujoutsenen.

25. helmikuuta – 17. maaliskuuta 2019

Huh huh, johan se aika lentää kun on puuhaa. Opiskeluasiat pitävät kiireisinä.

Talvinen sää jatkuu, lämpötilat vaihtelevat reilusti ja tuullutkin on muutamana päivänä niin, että tunttuu että tukka lähtee päästä (käytän pipoa).

Talitiaiset ja sinitiaiset käyvät edelleen reviirisotaa pihan pöntöstä. Voi kun tietäisivät, kuinka turhaa se on, mahtaa kirjosippo kuitenkin ajaa tiaiset taas karkuun ja valloittaa pöntön. No, se nähdään sitten keväämmällä käykö näin.

Tähän viikon 11 viikonloppuun saimme jalkarättilunta, vesitihkua ja plussakelin noin ylipäätään.

Alla lyhyt video, jonka kuvasin perjantain päiväkävelyllä.

 

Jänikset ovat palanneet kulmillemme, missälie viettäneet talveaan tässä välillä.

18. -24. helmikuuta 2019

Tällä viikolla meille tulee vuosi täyteen täällä Kainuussa. Vielä ei olla kyllästytty!

Saimme jännittäviä sään vaihteluita: torstaina ensin -20 ja lauantain ennuste +5. Piti kyllä katsoa ennustetta kahdesti. Ja kyllähän se plussakeli sieltä sitten tuli. Ensimmäiset pajunkissat bongasin lauantain päivälenkillä koirien kanssa. Samalla lenkillä Pirta otti myös monta kertaa vainua suolle, jota kiersimme ensin tietä ja sitten metsäautotietä pitkin. Jouduimme kuitenkin palaamaan samaa reittiä takaisin, sillä tietä ei oltukaan aurattu tänä vuonna koko matkalta eikä märässä polvekorkuisessa lumessa rämpiminen usean kilometrin ajan tuntunut hyvältä idealta.

Sinitiaisetkin tekevät jo asuntokatselmusta. Talitintit koittivat ajaa tämän kaksikon pois nurkiltaan, mutta ainakin tämän erän hävisivät. Päivittäessäni BirdLife Suomen lintuhaastetta huomasin, että listani oli jostain syystä tyhjentynyt ja sieltä puuttuivat aiemmat havaintoni. Kirjasin ne uudelleen, mutta päivämäärät menivät kyllä nyt miten sattuu. Harmin paikka. Onneksi ei ollut montaa lajia, harakka, varis, käpytikka ja talitintti siellä ennästään taisi olla. Lisäsin tällä viikolla sinitiaisen.

 

11. – 17. helmikuuta 2019

Aloitetaan heti lumimakkarapäivityksellä: makkara tipahti aidalta sunnuntaina 10.2. klo 22-00 välillä. Tiedän tämän, sillä kymmenen aikaan lähdin koiria ulkoiluttamaan ja vedin verhot kiinni, silloin makkara oli vielä aidalla. Puolen yön aikaan päästin koirat omalle pihalle vielä pissalle, jolloin makkara oli tippunut. Näin, viikonlopun jännitysnäytelmä päättyi.

 

Viikko alkoi maanantaina räntäsateella, oikein isoja jalkarättejä tuli taivaalta reilusti. Pakkaselle kuitenkin kääntyi ja tiistaina saimme aurinkoisen päivän. Muistin myös vihdoin päivittää bridLife Suomen bongaushaasteen listaani, vaikka en nyt ihan tarkkaa muistanutkaan, minä päivänä näin minkäkin linnun. Lisäsin listalle harakan, variksen ja käpytikan.

Olen jäänyt miettimään, mitähän mahtoivat olla upeat oranssinhohtoiset talitinttiä isommat pikkulinnut, joita näin yhdellä päivälenkillämme erään omakotitalon lintulaudalla. Lauta on siis kävelytien vieressä, joten linnut hengailevat siinä ja tien varren puissa, hyvä paikka siis havainnointiin kun omaa lautaa ei ole. Ensi talveksi tulee, lupaan!

Loppuviikoksi saimme plussakelejä. Lumisateet onneksi kiersivät Otanmäen, joten kolaa ei tarvinnut märän ja painavan lumen vuoksi ottaa esille. Lumen sijaan saimme todella kovan tuulen, joka lennätti perjantaina kovia jäisiä möykkyjä puista päällemme kun olin koirien kanssa iltalenkillä. Onneksi isommat eivät osuneet, kun pienetkin tuntuivat aika ikäviltä.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä heräsin monesti kaikenlaisiin kolinoihin. Ovikylttihän se siellä hakkasi oveen tuulen innoittamana. Aamun valjettua takapihalla odottikin myrskyisä näky, oksanpätkiä ja neulasia jokapaikassa. Toisen koirani tutkimusretki päättyi neulaseen nenässä ja aivasteluun.

Yhdestä männystä oli tullut alas myös siellä oksistossa kiinni ollut katkennut latva. Aurinkoinen mutta tuulinen sää johdattaakin meidät taas uuteen viikkoon.

28. tammikuuta – 10. helmikuuta 2019

 

Pakkasta ja lunta, siinä viime viikkojen kuulumiset. Enimmillään pakkasta oli -28 ja ”lämpiminä” päivinä pakkanen oli noin viidentoista tuntumassa, kunnes viikon 6 lopulla pääsimme torstaina kymmeneen pakkasasteeseen ja viikonlopuksi ennustettiin nollakelejä.

Ikuistin pihan aidalla roikkuvan lumimakkaran, sillä viikon kuusi lopulle ennustettiin tosiaankin plussakelejä, ja ajattelin, että lumimakkara saattaa aidalta tipahtaa kun lämpenee. Plussalle päästiinkin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, mietin että pitäisikö tehdä lumiukko pihalle. Lumimakkarakin oli tässä vaiheessa jo laskeutunut aivan notkolleen ja jäin jännityksellä odottamaan, vieläkö sunnuntaina aamulla makkara hengailee aidalla.

Lauantaina aamulla heräsin liian myöhään ja ehdin jo kiroilla mielessäni, kun lähdin koiria lenkittämään ja lumiaura linkoineen olikin jo työstämässä meidän parkkipaikkoja. Lunta oli tullut paljon, sanoisin noin 15 senttiä. Olin ajatellut, että ehdin pukata lumet sisäpihalla menevälle tielle omalta pihaltani, josta linko sitten heittää ne helposti pois. En ehtinyt itse hätiin, mutta onneksi ystävällinen naapuri auttoi ja ehti tuupata lumet puolestani raskaamman kaluston hoidettavaksi. Tämän siis näin, kun palasimme aamukävelyltä. Mukavaa kun saa naapuriapua! Minäkin välillä teen samalla naapurin pihakujalta lumityöt kun omasta pihastani raivaan tietä. Näin se toimii parhaiten, sanotaanko vaikka että vuoroin vieraissa! On kiva antaa toiselle mukava yllätys ja välillä myös saada selllainen itse.