Viikko 43

22. – 28. lokakuuta 2018

Vieläkin sitä kuuluisaa talvea odotellaan. Olen ihastellut talitiaisten taitolentoa pihassamme, mutta en valitettavasti ole ottanut näistä yhtään kuvaa. Muutenkin rikkinäisellä kameralla kuvaaminen on melkoista arvailua. Orava ja pari harakkaa vierailevat melkein päivittäin pihassa.

 


 

Lunta saimme viikonloppuna aivan aivan vähän, sen verran, että koirat innostuivat pyörimään siinä. Tiet ovat olleet liukkaita ja jos on katsonut joinain aamuina ikkunasta vain puiden latvoja, on voinut kuvitella talven tulleen kun latvat ovat olleet huurteessa. Joinain aamuina on ollut myös melko paksustikin sumua. Kyllä se talvi sieltä vielä tulee. Toiveikkaana hipelöin jo suksiakin varastossa, nyt kun minulla tällaiset ihmeet monen vuoden jälkeen on.

Kelloja käännetiin sunnuntaina, ehkä viimeistä kertaa, kun nyt on uutisoitu EU:n ehdottamasta muutoksesta, että talvi- ja kesäaikaan siirtyminen lopetettaisiin. Saa nähdä mihin aikaan maassamme sitten lopulta päädytään. Nyt on ainakin mukavaa, että valoisaa tulee hieman aiemmin näin talvea vasten, ennenkuin sitä lunta tulee maisemaa valaisemaan.

 

Viikko 42

15. – 21. lokakuuta 2018

Tällä viikolla podin pientä nuhaa ja tuli nukuttua paljon. Ehdimme sielti koirien kanssa ihastella syksyisiä maisemia ja käydä etsimässä sieniä. Metsästä tarttuikin mukaan vähän verihelttaseitikkejä ja isoja orakkaita, nämä menevät siis värjäyssieniksi projekteihini. En tiedä ovatko isot ruskeat orakkaat männyn- vai kuusensuomuorakkaita. Männyn orakkaasta pitäisi saada sinisiä sävyjä värjäyksissä, kuusen orakkaasta saa ruskeita sävyjä. Joten kokeilemalla se selviää. Ruokasieniä ei ole löytynyt. Tosin bongasin lahoavan oksakasan luota joitain vaaleita sieniä, mutta en niitä vielä tutkinut että mitä ovat. Näin hiljattain ruokasieniryhmässä maininnan kuusilahokasta, joka on kuulema myös hyvä ruokasieni. Ja onhan tuossa Luontoportin kuvauksessa annettu peräti 3 tähteä ruokasieniasteikolla. En kuitenkaan jäänyt tällä kertaa tutkimaan, mikä sieni oli kyseessä, vaan teen paluun asiaan seuraavan metsäreissun yhteydessä. Kuvaakaan en ottanut vielä, oli sen verran jo matkaa takana ja koiratkin mukana, että jätin säätämisen siihen kertaan että käyn paikalla yksin.

Luontoportissa on käynnissä myöhäisten syyskukkijoiden havainnointi. Myöhäiset kukkijat voivat olla yksi merkki ilmastonmuutoksesta. Kannattaa lukaista kuvahaasteen ideasta ja ohjeista tuolta linkin takaa.

Tässä vielä omaa kuvasatoani viikon varrelta. Talitiais- ja rastaskuvat ovat kyllä viikolta 41, mutta linnut pyörivät edelleen pihassani joten näiden kuvien käyttö sallittakoon. Sunnuntaina pihassamme vieraili vielä orava, joka säksätti minulle kovasti. Orava kurkkasi ensin linnunpönttöön ja oli varmaankin matkalla naapurin lintulaudalle, mutta minut huomattuaan kiipesi takaisin korkeuksiin säksättäen paheksuntaansa.

 

Viikko 41

Otanmäen kaivoksen vanhaa rataa verhosi sumu lauantaina aamulla, ja koivut komeilevat keltaisina.

8. – 14. lokakuuta 2018

Syksy, syksy, syksy. Mitä tässä voisi muuta sanoa? Vaikka viikolla 40 saatiin ensilumi ja yöpakkasia, kohosi tällä viikolla lämpötila eikä pakkasista ollut tietoakaan. Tuuli varistelee puista lehtiä, mutta paikoin on vielä paljon kaunista ruskaa katsottavaksi. Useampana aamuna on ollut sumua.

Ehdin jo viime viikolla tehdä päivityksen, joten raportoidaan nyt tähän viime sunnuntai-maanantai yön komeat revontulet. Yhdentoista aikaan taivas valaistui komeista pitkistä tulihännistä. Myös maanantaina illalla oli hyvin heikkoja haituvia paikoin taivaalla, mutta totta puhuakseni en ole varma, olivatko ne vain hyvin ohuita pilviä.

Perjantaina 12.10. teimme kokopäivän retken kolmen naisen voimin ja kävimme keräämässä nokkosia koulun kurssia varten. Kurssilla nokkosista valmistetaan lankaa ja paperia kokeilumielessä. Odotan innolla, vaikka en nyt juuri muistakaan, milloin se kurssi on!

Kasvukauden päätös 2018

Piha on nyt laitettu virallisesti talviteloille 13.10.2018. Haapa on tiputtanut suurimman osan lehdistään, joten suoritin pihan haravoinnin ja kaivoin raparperiastialle paikan sekä ”istutin” astian paikoilleen. Se on allaolevassa kuvassa tuo pienempi kasa, jonka vieressä on aurinkokennolla toimiva pihavalo. Isompi alue lehtiä peittää mutavelliksi tallottua nurmikkoa. Näki hyvin, missä eniten olin koirien kanssa tallaillut pitkin kesää.

Palataan puutarha-asioihin  ensi keväänä, kun saan taas taimet laitettua kasvatukseen.

Viikko 40


Syksyn 2018 ensilumi satoi perjantaina 5.10. täysin yllättäen, aamupäivästä. Sääennuste oli ennustanut aurinkoista päivää ja muutamia ohimeneviä sadekuuroja. Lunta tuli kaikkiaan noin 5cm ja se kyllä alkoi sulaa nopeasti, mutta vielä lauantaina aamulla maisema oli lumessa.

Vertailun vuoksi kuva pihasta vielä sunnuntaina aamupäivällä, lähes kaikki lumet olivat sulaneet aurinkoisilta paikoilta. Varjoisissa kohdissa lunta vielä ympäristössä näkyi.

1. – 7. lokakuuta 2018

Edellisen viikon yöpakkasten jälkeen saimme kuitenkin jälleen plussan puolella olleita öitä. Sateli vähän, päivisin aurinkoa ja öisin tähtiä näkyi, vaihtelevaa syyssäätä siis. Jatkoin sienten metsästystä ja ihailin muuttuvaa maisemaa väriloistossaan. Siilikin lopetti vierailunsa yöpakkasten jälkeen, joten lienee jossain ottamassa talvinokosiaan. Valitettavasti siilin mökinrakennusprojekti meni osaltani pipariksi, joten täytyy toivoa, että sopiva talvehtimispaikka on löytynyt luonnosta.

Kävimme torstaina ystäväni ja koirieni kanssa Talaskankaan luonnonsuojelualueella patikoimassa, vain lyhyen matkan, mutta meillä oli todella hauskaa. Maisemat olivat kauniit, Patalammen laavupaikka oli siisti ja puitakin laavulla oli, niin saimme eväät grillattua. Ulkovaatteet tuoksuivat savulle muutaman päivän retken jälkeenkin. Valitettavasti pitkospuut olivat paikoin huonossa kunnossa; lahonneitä pätkiä oli paljon ja askeltaessa sai varoa liukkautta.