29. huhtikuuta – 5. toukokuuta 2019
Tuli sitten se takatalvi. Ehdin kuitenkin ennen lumimyräkkää kuvailla pihan lintuja torstaina sekä etu- että takapihalta. Rastaita, peippoja ja tikka vierailivat.
Perjantaina aamulla piha näyttikin sitten tältä, eli lunta oli saatu ja lisää tuli koko ajan.
Lauantaina lumet ehtivät jo aloittaa hyvää vauhtia sulamisen, mutta sunnuntaina aamusta sitä alkoi sataa heti lisää. Kyllä se kevät vielä sieltä koittaa.
22. – 28. huhtikuuta 2019
Nyt tulee isompaa settiä: nimittäin tämä viikko alkoikin jo hyvin havaintorikkaasti!
Muurahaisia, leskenlehtiä, koivuissa pienenpieniä silmuja, mehiläisiä ja useita perhosia. Kyllä se on kesä nyt, vaikka sanoinkin tätä jo viime viikolla, kun join ensimmäiset päiväjääkahvit omalla pihalla. Lauantaina sain myös napattua punarinnan kameran kortille ja lisättyä havainnon listalleni. Muistutan jälleen kaikkia osallistumaan BirdLife Suomen Bongaa 100 lintulajia haasteeseen!
Keskiviikona lämpö kohosi jo yhdenksääntoista asteeseen, kun taas lauantaina illalla sää viileni ja ulkoillessa sai talvitakin ottaa naulakosta päälle. Tosin kova tuuli tuntui pahemmalta, kuin muutaman asteen lämpötila.
Harava on otettu esiin ja pihan laitto voi alkaa!
Kuvassa näkyvät kivet kävin hakemassa taloyhtiön ”kaatopaikalta”, siis kaikenlaiselle puutarhajätteelle pyhitetystä tontinkulmasta. Toin kaksi kottikärryllistä ja vielä sinne jäi, en siis edes vielä kuvittele että nuo kivet riittävät tulevaan yrttipenkkiin. Sain siis Pinterestistä idean tehdä yrttispiraalin. Raportoin myöhemmin, mitä yrttejä siihen istutan, minulla on nimittäin siementilaus tekeillä.
Etupihan penkkiin löytyi samasta roskakasasta tuollainen kolmion muotoinen betoninpala astinkiveksi. Astinkiveä tarvitaan, jos haluaa vaikka pestä ikkunan, sillä penkki on sen verran syvä ettei sen yli ylety. Asettelen kiven sitten paremmin, kun käännän penkin ja kylvän sinne kukkien siemeniä.
Otin myös uusiokäyttöön jonkin vanhan asukkaan hylkäämän kukka-altaan. Putsailen sitä vähän ja laitan siihen orvokkeja kesäksi, tämä saa jäädä etupihalle. Nyt nostin sen odottamaan parempia aikoja tuohon seinän viereen. Ihan vielä ei ole Kainuun korkeuksilla kesäkukka-aika, vaikka orvokit ovatkin kestäviä kavereita. Tänne on kuitenkin vapuksi luvattu nollakelejä ja jopa yöpakkasia, näin viikkoa aiemmin. Saa nähdä, miten ennuste muuttuu.
Kirjoitettu 25.4.2019
8. – 21. huhtikuuta 2019
Näille viikoille osuivat ensimmäiset havoinnot pulleista, isoista kärpäsistä, perhosista ja mikäli en ole aivan väärässä, myös peipoista. Mustarastas myös luritteli aamuisin laulujaan, kun kävimme koirien kanssa kävelyllä. Öisin on ollut vielä pakkasta, mutta päivisin ei enää talvitakkia tarvitse, huppari riittää kun lenkille lähtee. Yöpakkaset ovat taanneet myös sen, että pääsemme hankikannolle aamuisin kävelemään tuohon kotimme vierestä lähteville pururadoille. Hiihtäjiä siellä ei enää käy, mutta tassun- ja jalanjälkiä on paljon. Lumien alettua sulaa ovat nuo reitit muuttuneet koviksi ja roskaisiksi, joten ei sinne ole suksilla enää menemistä.
Tiistaina 16. päivä havaitsin taivaalla myös lentokoneita, ilmeisesti lennosto siellä harjoitteli. Muutama kännykkälaatuinen otos alla näiltä parilta viikolta. Loppuviikosta viikolla 16 eli pääsiäisenä otin hommaksi hieman levitellä isointa lumikasaa pihallamme.
Yrttijengi ja muut mukavat ovat nyt kaikki itäneet. Kesäkurpitsat kurkottelevat jo taivaisiin, eivätkä avomaankurkut jää paljoa jälkeen. Jännä juttu, että tällä kertaa nämä kaksi mainittua itivät ihan muutamissa päivissä, kun viime kesänä samoista siemenpusseista otetut siemenet eivät itäneet lainkaan. Tämän vuoksi laitoin nämä nyt jo hyvissä ajoin… Aionhan myös kokeilla ruukkupuutarhaa eli osa näistä taimista siirtyy suoraa ruukkuihin kasvamaan eivätkä penkkiin laisinkaan. Katsotaan miten käy, saanko satoa syksymmällä.
Minulla on vielä listassa yrttejä, joiden siemeniä pitää hankkia. Kuten esim. rosmariini ja salvia. Nämä käyn hakemassa kuun lopulla kaupungissa käydessäni ja laitan sitten myös ruukkuihin kasvamaan. Aion tilata myös värjäyskasvien siemeniä ja olen jo varannut kuituhampun siemeniä kaverilta. Mietin vaan, mihin ne valtavan korkeiksi kasvavat hamput uskaltaa laittaa kasvamaan. Kuituhamppu käy myös värjäykseen ja väri näyttää neulelangoissa kestävän hyvin valokulutusta. Pitää tulevana kesänä tehdä vertailuvärjäys nokkosen ja kuituhampun välillä.
18. maaliskuuta – 7. huhtikuuta 2019
Tulihan se kevät sitten, kun kiltisti jaksoi odottaa. Lumet hupenevat silmissä ja isommat tietkin ovat jo jonkin aikaa olleet vapaita lumesta ja jäästä, kun kirjoitan tätä huhtikuun alussa. Meidän oman taloyhtiön piha on kyllä vielä paikoin niin jäässä, samoin käyttämämme pikkutiet, että kesärenkaiden vaihto ei ihan vielä tule kyseeseen. Onneksi ei ole paljoa ajoakaan tiedossa, niin se ei sinänsä haittaa kun auto seisoo lähinnä paikallaan. Vaihdatan renkaat varmaan tänäkin vuonna pääsiäisen jälkeen, siis muutamien viikkojen päästä. Eli takatalvea odotellessa! Ainakin keltaisen lehdistön otsikot sitä näyttävät taas huutavan somessa, mutta en niitä juttuja jaksanut lukea. Sittenhän sen näkee mitä säätä tulee, kun ulos katsoo ja ennusteen avaa (tai katsoo uutisista säätiedotteen).
Kuvia en ole juurikaan ottanut, ja ainakaan lintuhavaintojani en ole saanut kuvattua, kun kamera on edelleen rikki. Lintulistalle sain silti lisätä sinisorsan, korpin ja laulujoutsenen.
Dynaaminen kaksikko pilkistää kuukauden odottelun jälkeen mullista. 16 chilin siementä (en tätä kirjoittaessani muista lajiketta) laitettu helmikuussa multiin ja olin jo luopua toivosta. Nyt dynaaminen kaksikko kuitenkin nostaa päätään! Toivoa siis onkin vielä.
Mitään muuta en laiskamatona ole vielä laittanut itämään, mutta mullat ja ruukut hain varastosta, joten siinäpä tälle sunnuntaille sopiva homma.
Julistan kasvukauden 2019 alkaneeksi.
25. helmikuuta – 17. maaliskuuta 2019
Huh huh, johan se aika lentää kun on puuhaa. Opiskeluasiat pitävät kiireisinä.
Talvinen sää jatkuu, lämpötilat vaihtelevat reilusti ja tuullutkin on muutamana päivänä niin, että tunttuu että tukka lähtee päästä (käytän pipoa).
Talitiaiset ja sinitiaiset käyvät edelleen reviirisotaa pihan pöntöstä. Voi kun tietäisivät, kuinka turhaa se on, mahtaa kirjosippo kuitenkin ajaa tiaiset taas karkuun ja valloittaa pöntön. No, se nähdään sitten keväämmällä käykö näin.
Tähän viikon 11 viikonloppuun saimme jalkarättilunta, vesitihkua ja plussakelin noin ylipäätään.
Alla lyhyt video, jonka kuvasin perjantain päiväkävelyllä.
Jänikset ovat palanneet kulmillemme, missälie viettäneet talveaan tässä välillä.
18. -24. helmikuuta 2019
Tällä viikolla meille tulee vuosi täyteen täällä Kainuussa. Vielä ei olla kyllästytty!
Saimme jännittäviä sään vaihteluita: torstaina ensin -20 ja lauantain ennuste +5. Piti kyllä katsoa ennustetta kahdesti. Ja kyllähän se plussakeli sieltä sitten tuli. Ensimmäiset pajunkissat bongasin lauantain päivälenkillä koirien kanssa. Samalla lenkillä Pirta otti myös monta kertaa vainua suolle, jota kiersimme ensin tietä ja sitten metsäautotietä pitkin. Jouduimme kuitenkin palaamaan samaa reittiä takaisin, sillä tietä ei oltukaan aurattu tänä vuonna koko matkalta eikä märässä polvekorkuisessa lumessa rämpiminen usean kilometrin ajan tuntunut hyvältä idealta.
Sinitiaisetkin tekevät jo asuntokatselmusta. Talitintit koittivat ajaa tämän kaksikon pois nurkiltaan, mutta ainakin tämän erän hävisivät. Päivittäessäni BirdLife Suomen lintuhaastetta huomasin, että listani oli jostain syystä tyhjentynyt ja sieltä puuttuivat aiemmat havaintoni. Kirjasin ne uudelleen, mutta päivämäärät menivät kyllä nyt miten sattuu. Harmin paikka. Onneksi ei ollut montaa lajia, harakka, varis, käpytikka ja talitintti siellä ennästään taisi olla. Lisäsin tällä viikolla sinitiaisen.
11. – 17. helmikuuta 2019
Aloitetaan heti lumimakkarapäivityksellä: makkara tipahti aidalta sunnuntaina 10.2. klo 22-00 välillä. Tiedän tämän, sillä kymmenen aikaan lähdin koiria ulkoiluttamaan ja vedin verhot kiinni, silloin makkara oli vielä aidalla. Puolen yön aikaan päästin koirat omalle pihalle vielä pissalle, jolloin makkara oli tippunut. Näin, viikonlopun jännitysnäytelmä päättyi.
Viikko alkoi maanantaina räntäsateella, oikein isoja jalkarättejä tuli taivaalta reilusti. Pakkaselle kuitenkin kääntyi ja tiistaina saimme aurinkoisen päivän. Muistin myös vihdoin päivittää bridLife Suomen bongaushaasteen listaani, vaikka en nyt ihan tarkkaa muistanutkaan, minä päivänä näin minkäkin linnun. Lisäsin listalle harakan, variksen ja käpytikan.
Olen jäänyt miettimään, mitähän mahtoivat olla upeat oranssinhohtoiset talitinttiä isommat pikkulinnut, joita näin yhdellä päivälenkillämme erään omakotitalon lintulaudalla. Lauta on siis kävelytien vieressä, joten linnut hengailevat siinä ja tien varren puissa, hyvä paikka siis havainnointiin kun omaa lautaa ei ole. Ensi talveksi tulee, lupaan!
Loppuviikoksi saimme plussakelejä. Lumisateet onneksi kiersivät Otanmäen, joten kolaa ei tarvinnut märän ja painavan lumen vuoksi ottaa esille. Lumen sijaan saimme todella kovan tuulen, joka lennätti perjantaina kovia jäisiä möykkyjä puista päällemme kun olin koirien kanssa iltalenkillä. Onneksi isommat eivät osuneet, kun pienetkin tuntuivat aika ikäviltä.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä heräsin monesti kaikenlaisiin kolinoihin. Ovikylttihän se siellä hakkasi oveen tuulen innoittamana. Aamun valjettua takapihalla odottikin myrskyisä näky, oksanpätkiä ja neulasia jokapaikassa. Toisen koirani tutkimusretki päättyi neulaseen nenässä ja aivasteluun.
Yhdestä männystä oli tullut alas myös siellä oksistossa kiinni ollut katkennut latva. Aurinkoinen mutta tuulinen sää johdattaakin meidät taas uuteen viikkoon.
