Viikko 3, 2019

4. -20. tammikuuta 2019

Pakkasesta ei ainakaan ole tällä viikolla ollut puutetta. Harkitsen sellaisen lämpömittarin hankintaa, jonka voisi lukea sisältä käsin. Meillä on vain kuistin pylväässä kaksi mittaria, jotka ovat keskenään noin viiden asteen verran eri mieltä. Toisessa on asteikko 0 – -50 ja toinen on normaali lämpömittari, siihen olen luottanut. Tarkistan myös aina netistä säätiloja kännykän avulla, lähin mittauspiste on noin 30km päässä. Käytän Ilmatieteen laitoksen sovellusta.
Sellaista siis lämpömittaririntamalla. Digitaalinen mittari talon varjoisalle puolelle voisi siis olla ihan mukava. Olen viivytellyt (minkäänlaisen) mittarin hankintaa, kun tässä kuitenkin on jo olemassa mittari ulkona ja sovellus kännykässä. Ikkunasta katsomalla saa myös aika hyvän käsityksen siitä, onko tuulta tai sadetta. Joten tuntuu kuitenkin hölmöltä ajatukselta, että laittaisi vielä muutaman kympin uuteen digitaaliseen mittariin, kun olen niin kaikkea ylimääräistä tavaraa vastaan. Tilasin joskus muinoin Tieteen kuvalehteä, ja sen kylkiäisenä sain juurikin tällaisen digitaalisen mittarin. Se ei kyllä ikinä lähtenyt toimimaan, en tiedä miksi, enkä tajunnut siitä silloin reklamoidakaan, joten se meni elektroniikkakierrätykseen.
Kuitenkin tuollainen ehjä ja ilman vikoja oleva mittari olisi varmasti pitkäikäinen ja saisin sen mukaan myös tulevaisuudessa kun väistämättä tästä johonkin jossain vaiheessa muutan. Niin että.
Miten sääpäiväkirjasta tuli taas pohdinta kulutusyhteiskunnan ongelmista?

No mutta. Saimme kuluneella viikolla myös lunta lisää ihan reilusti ja pääsin taas heilumaan kolan kanssa pihalle useampana päivänä. Mikäs siinä heiluessa, tekee ihan hyvää ruumiillinen rasitus aina välillä tällaiselle käsitöiden ja tietokoneen parissa nyhräävälle pullaposkelle. Kolattava ala ei kuitenkaan meillä iso ole, vaikka ensi talveksi suunnittelen kyllä hankkivani oman kolan tai lumentyöntimen pihan puolelle, niin saan pidettyä helpommin koirille kulkureitit auki.

Viikko 2, 2019

Näin se aurinko pilkistelee meidän pihaamme tässä vaiheessa vuotta.

7. – 13. tammikuuta 2019

Vain muutama kuva jonka nappasin aurinkoisena päivänä. Lintubongauskin tökkäsi heti alkuunsa, sillä kaikki linnut piilottelevat minulta! Ääniä kuuluu, mutta kavereita ei näy. Haaveilen pienen kaukoputken tai kiikarin hankkimisesta.

Kuvat on otettu viikon 1 puolella, mutta aurinkoisia päiviä on saatu myös viikolla kaksi, joten uskaltauduin käyttämään nämä kuvat tähän päivitykseen.

 

Viikko 1, 2019

31. joulukuuta 2018 – 6. tammikuuta 2019

Vuodenvaihteeksi saimme mahtavan lumimyräkän, yksi kynttiläkin sammui lyhdyssään tuulen voimasta. Tiistaina 1.1. jo aamusta sää kääntyi plussalle, ja lumityöt olivatkin hieman raskaat tehdä. Vuodenvaihde meni onneksi muuten rauhallisesti, pienessä kylässä asumisesta on siis hyötyä. Onneksi tein kuitenkin heti aamusta lumityöt, sain nimittäin tehdä ne vielä kahdesti päivän aikana, kun lumimyräkkä iski Otanmäkeen.

Päätin osallistua myös BirdLife Suomen bongaushaasteeseen, tarkoituksena bongata 100 lintulajia vuoden 2019 aikana. Ensimmäisen sainkin heti merkittyä, nimittäin talitintin!

 

 

Viikko 52

Otanmäkeä joulun aikaan, yöllä kuvattuna.

24.-30. joulukuuta 2018

Viime viikon (myöhässä tulleesta) päivityksestä voinee päätellä, että joulu oli siis tällä kertaa valkoinen, tosin se varmaan on sitä useimmiten Kainuun korkeuksilla. Hämäläiselle, joka asui vuosia pääkäupunkiseudulla, tämä vaatii vielä toteuttelua. Pakkaset eivät kuitenkaan kestäneet joulun yli, vaan jo joulupäivänä päästiin taas reilun viiden asteen pakkasiin. Alkuviikosta ennuste lupasi nollakelejä ja vesisadetta loppuviikolle!

Viikot 49-51

3. – 23. joulukuuta 2018

Talvi tosiaan saatiin, mutta lunta ei sentään onneksi ole tullut taivaan täydeltä. Sen verran kuitenkin, että meidän metsän pururatareitit on nyt pyhitetty hiihtäjille, joten pyörimme enemmän tässä kylällämme.
Pakkasta on ollut alkukuusta vaihtelevasti muutamasta asteesta alaspäin, joinain öinä ollaan päästy kymmeneenkin pakkasasteeseen. Aurinkoa ei ole näkynyt, vaan tasaista pilvimassaa jatkuvalla syötöllä. Kauniit on silti maisemat lumipeitteessään, ei sitä vyötäröön saakka tarvita.

En ole paljoa ehtinyt muiden projektien vuoksi tarkkailla pihamme elämää, mutta talitiaisia edelleen pyörii naapurin lintulaudalla ja orava juoksentelee päivittäin sähkölangoilla. Pari harakkaa on myös kotiutunut kulmillemme, tai ainakin niitä näkee päivittäin. Täällä on myös paljon jäniksenjälkiä mutta itse otuksia en ole nähnyt.

Juuri ennen joulua saapuivat sitten kovat pakkaset, -20 ja enemmänkin. Myös lunta saatiin niin, että oman pihan pääsi kolaamaan pariin kertaan. Näin myös kaksi suurta parvea teeriä erään viikonlopun kauppareissulla! Tämä oli hieno hetki, ensimmäinen havaintoni näistä linnuista.

Alla vielä kuva lenkkimaisemistamme.

Pienten teknisten vaikeuksien vuoksi tämä päivitys ei tullutkaan ajallaan, joten siksi julkaisu hieman myöhässä.

Viikko 48

26. marraskuuta – 2. joulukuuta 2019

Nyt sitä saatiin, nimittäin lunta. Ihan vähän, mutta sopivasti! Vielä ei latukone vienyt meiltä metsän kävelyreittejä, kun lumipeite on niin ohut. Eikä kolaa vielä tarvinnut ottaa esille myöskään. Sopii siis meille erinomaisesti tällainen vähälumisempi versio alkutalvesta. Pakkasta on ollut, alle kymmenessä asteessa on pyöritty. Senkin edestä sitten tuulee todella reippaasti, niin että tukka meinaa lähteä päästä (vaikka on pipo päässä). Pikkupakkanen muuttuu tuulessa kyllä purevaksi.

Viikot 44, 45 ja 46

29. lokakuuta – 18. marraskuuta 2018

Vihdoinkin aavistus talvesta saapuu ja viikolle 47 ennustetaan pakkaskelejä. Menneet viikot ovat olleet kosteita ja näin ollen kovin kuraisia. Sumua on ollut paljon ja tähtiä ei juuri ole näkynyt pilvien vuoksi! Uutisissa raportoitiin, että marraskuun alku (1.-15.11.2018) on ollut viimeksi näin pimeä vuonna 2000. Eipä ole siis tässä ollut mitään uutta kerrottavaa talvea odotellessa, joten useamman viikon päivitykset kerralla.

Ihastuttava talitiaisjengi pyörii ahkerasti pihallamme ja välillä käyvät naputtelemassa keittiön ikkunan karmeja. Koettavat varmaankin saada karmien rakosista eristeitä revittyä, mutta ilmeisesti ilman tulosta, kun mitään silppua ei missään näy. Otin muutamia kuvia jengistä, kun vein eräänä päivänä koirien likaisen makuualusen pihalle tuulettumaan ennen pesua. Lähinnä siksi, että se piti saada johonkin pois tieltä, ja ajattelin että sen saa näppärästi puisteltua pihalla ja sitten voi kiikuttaa pesuun. Tiaiset siis valtasivat sen kyselemättä, toivottavasti löysivät ruuanmuruja kun niin ahkerana olivat.

Lauantaina marraskuun 17. päivä pilkahteli aurinko pitkästä aikaa. Ilma ei silti tuntunut mitenkään lämpimältä, vaan liikuttiin parin lämpöasteen tuntumassa. Kyllä pakkaset saisivat puolestani tulla, voidaan aloittaa ihan niistä muutamien asteiden pakkaslukemista. Sen verran, että maa jäätyy eikä kaikki kura kulkeudu sisälle!

Viikko 43

22. – 28. lokakuuta 2018

Vieläkin sitä kuuluisaa talvea odotellaan. Olen ihastellut talitiaisten taitolentoa pihassamme, mutta en valitettavasti ole ottanut näistä yhtään kuvaa. Muutenkin rikkinäisellä kameralla kuvaaminen on melkoista arvailua. Orava ja pari harakkaa vierailevat melkein päivittäin pihassa.

 


 

Lunta saimme viikonloppuna aivan aivan vähän, sen verran, että koirat innostuivat pyörimään siinä. Tiet ovat olleet liukkaita ja jos on katsonut joinain aamuina ikkunasta vain puiden latvoja, on voinut kuvitella talven tulleen kun latvat ovat olleet huurteessa. Joinain aamuina on ollut myös melko paksustikin sumua. Kyllä se talvi sieltä vielä tulee. Toiveikkaana hipelöin jo suksiakin varastossa, nyt kun minulla tällaiset ihmeet monen vuoden jälkeen on.

Kelloja käännetiin sunnuntaina, ehkä viimeistä kertaa, kun nyt on uutisoitu EU:n ehdottamasta muutoksesta, että talvi- ja kesäaikaan siirtyminen lopetettaisiin. Saa nähdä mihin aikaan maassamme sitten lopulta päädytään. Nyt on ainakin mukavaa, että valoisaa tulee hieman aiemmin näin talvea vasten, ennenkuin sitä lunta tulee maisemaa valaisemaan.