3. – 9. syyskuuta 2018

Viikon kuvagalleria:

27. elokuuta – 2. syyskuuta 2018

Sienten tutkimista ja puolukkapaikan etsintää harrastettu enemmissä määrin. Hyvää puolukkapaikkaa ei vielä ole lähimetsästä löytynyt. Juolukoita olisi vielä tarjolla, samoin variksenmarjaa näkyi. Täytynee poimia niitä pois!

Punaisia haperoita nousee nyt, kuten sanotaan, kuin sieniä sateella. Niitä näkyy siellä ja täällä. Toki on muitakin, mutta luulen että nämä ihan lähimetsät poimitaan ruokasienistä aika tehokkaasti tyhjiksi. Aamuisin on ollut usvaa ja sadettakin on saatu ihan kivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Mikäli se sopiva puolukkapaikka kuitenkin löytyisi, toivoisin paria kuivaa päivää, että marjat saisi poimittua mahdollisimman roskattomina!

Pihaani olen saanut parven punarintoja. Kirjoitin viime viikolla käpyjen häviämisestä ja syytin siitä oravia, mutta eipäs vaan, nämä punarinnathan ne ovat vieneet! En tiennyt että noin pienet linnut kuljettelevat käpyjä, mutta näköjään. Todistin tätä itse ikkunasta ja seisoin varmaan hölmistyneenä suu auki äimistyksestä. Onneksi vain koirat olivat kotona todistamassa.

Pihassa vierailee edelleen ainakin kaksi siiliä, mutta olen melko varma että tämä toinen onkin joku uusi kaveri, sillä on todella arka. Vakikävijät ovat jo tottuneet siihen, että juttelen heille. Pikkusiili Anyanka on kasvanut kivasti kokoa enkä ole enää huolissani siitä, saavuttaako talvehtimiseen vaadittavan painon.

Talvehtimisesta tulikin mieleen, että piti tarkistaa mitkä olivat ne erot siilien talvehtimisessa ja horroksessa…

 Tässä vielä kuvia viikon varrelta.

 

20. – 26. elokuuta 2018

Tällä viikolla kävikin köpelösti, sillä kännykkä tilttasi ja hävitti muistikortilta kaikki kuvat. Samana päivänä kolautin kameran koululla niin, että siitäkin hajosi joku osa. Kameralla saa kyllä kuvia, mutta etsimen läpi ei enää näe. Epäonnen viikko. Joten kuvatarjonta jää nyt kolmeen sienikuvaan, jotka otin sunnuntaina lyhyellä päiväkävelyllä.

Säätä on saatu vaihtelevasti, on tullut vettä ja oli yksi kuumakin päivä perjantaina. Puissa näkyy jo kellastumisen merkkejä, ja mustikanvarvut ovat alkaneet vaihtaa väriä. Puolukat ovat nyt kypsyneet ja suunnitelmissa onkin niiden kerääminen.
Kukkivia kasveja vielä näkee ja kun tien varsilta on niitetty heinät viime kuussa tai tämän kuun alussa, näkee ne pienemmätkin kasvit jotka siellä kasvavat.
Oravat ovat muuten käyneet viemässä pihaltani kaikki auenneet kävyt! Talveen valmistautumista havaittavissa. Pihapiirissä on alkanut pyöriä tali- ja sinitiaisia. Kaksi siiliä vierailee edelleen säännöllisesti, Anyankaksi ja Buffyksi nimittämäni kaksikko.

Alla vielä kuvat noista kolmesta sienestä, joita en edes koittanut alkaa tunnistaa ohimennessäni. Keskimmäinen on selvästikin jokin tatti. Kasvupaikka aivan tien varressa pusikoituneella sorapientareella. Ensimmäinen voisi olla jokin hapero, esimerkiksi tulipunahapero? Viimeisessä kuvassa on sitten vähän kärsineempi kaveri.  Ensimmäisen ja viimeisen kuvan sienet kasvavat kosteahkossa havupainoitteisessa metsässä, sammalten, suopursun ja mustikanvarpujen ympäröiminä.

13. – 19. elokuuta 2018

Vihdoinkin normaalia kesäsäätä! Tätä on odotettu, hurjiksetkin vallan villiintyivät kun vihdoinkin on sellaiset säät ettei läkähdytä kyljen kääntämisestä. Öisin lämpötilat ovat olleet kymmenen asteen tuntumassa, päivisin viidentoista yläpuolella. Nyt on vettäkin saatu sen verran, että kaikki nurmikot eivät ole karrelle kellastuneita.

Tälle kasville koitin etsiä pitkään nimeä, ja vihdoin samassa ryhmässä opiskelevilta tiedusteltuani tuli arvauksena, että joku horsma. Siitä sitten työstämään, ja päädyin lehtohorsmaan.

Tältä se näytti kukkiessaan, taiteellinen otos.

Tässä jo kukinnan päätyttyä (ja sateella) koko kasvi ja lehdet alta ja päältä.