Viikko 34

20. – 26. elokuuta 2018

Tällä viikolla kävikin köpelösti, sillä kännykkä tilttasi ja hävitti muistikortilta kaikki kuvat. Samana päivänä kolautin kameran koululla niin, että siitäkin hajosi joku osa. Kameralla saa kyllä kuvia, mutta etsimen läpi ei enää näe. Epäonnen viikko. Joten kuvatarjonta jää nyt kolmeen sienikuvaan, jotka otin sunnuntaina lyhyellä päiväkävelyllä.

Säätä on saatu vaihtelevasti, on tullut vettä ja oli yksi kuumakin päivä perjantaina. Puissa näkyy jo kellastumisen merkkejä, ja mustikanvarvut ovat alkaneet vaihtaa väriä. Puolukat ovat nyt kypsyneet ja suunnitelmissa onkin niiden kerääminen.
Kukkivia kasveja vielä näkee ja kun tien varsilta on niitetty heinät viime kuussa tai tämän kuun alussa, näkee ne pienemmätkin kasvit jotka siellä kasvavat.
Oravat ovat muuten käyneet viemässä pihaltani kaikki auenneet kävyt! Talveen valmistautumista havaittavissa. Pihapiirissä on alkanut pyöriä tali- ja sinitiaisia. Kaksi siiliä vierailee edelleen säännöllisesti, Anyankaksi ja Buffyksi nimittämäni kaksikko.

Alla vielä kuvat noista kolmesta sienestä, joita en edes koittanut alkaa tunnistaa ohimennessäni. Keskimmäinen on selvästikin jokin tatti. Kasvupaikka aivan tien varressa pusikoituneella sorapientareella. Ensimmäinen voisi olla jokin hapero, esimerkiksi tulipunahapero? Viimeisessä kuvassa on sitten vähän kärsineempi kaveri.  Ensimmäisen ja viimeisen kuvan sienet kasvavat kosteahkossa havupainoitteisessa metsässä, sammalten, suopursun ja mustikanvarpujen ympäröiminä.

Viikko 33

13. – 19. elokuuta 2018

Vihdoinkin normaalia kesäsäätä! Tätä on odotettu, hurjiksetkin vallan villiintyivät kun vihdoinkin on sellaiset säät ettei läkähdytä kyljen kääntämisestä. Öisin lämpötilat ovat olleet kymmenen asteen tuntumassa, päivisin viidentoista yläpuolella. Nyt on vettäkin saatu sen verran, että kaikki nurmikot eivät ole karrelle kellastuneita.

Tälle kasville koitin etsiä pitkään nimeä, ja vihdoin samassa ryhmässä opiskelevilta tiedusteltuani tuli arvauksena, että joku horsma. Siitä sitten työstämään, ja päädyin lehtohorsmaan.

Tältä se näytti kukkiessaan, taiteellinen otos.

Tässä jo kukinnan päätyttyä (ja sateella) koko kasvi ja lehdet alta ja päältä.

 

 

Etupihan kukkapenkki

Tänään aamusta innostuin ja perkasin pahimmat rikkaruohot pois ja pohjustin etupihan kukkapenkin ensi kesää ajatellen. Se saa talven ajan painua ja keväällä nähdään, miten sen kanssa jatketaan. Kitkemistä tulee kyllä vielä riittämään. Punaisesta savesta tehdyt salaojaputkien pätkät on upotettu penkkiin ja täytetty hiekalla, hieman sekoitettu multaa mukaan. Näihin tulee ensi viikolla mehikasveja.

Penkin takaosaan tulee ensi kesänä kiinanneilikoita ”chinese pink” ja etuosaan siirrän takapihalta parivuotiset samettikukat, jotka istutin täksi kesäksi. Takapihalle saattaa tulla ensi kesänä terassi, jolloin samettikukat jäisivät sen alle, joten ne on hyvä siirtää jo valmiiksi pois alta.

Lisäksi aion vielä lisätä betonilaatat astinkiviksi, penkki on nimittäin aika syvä. Suunnittelen paikat kun näen, minkäkokoisia laattoja tai laattojen paloja on käytettäissä. Käytän tähänkin kierrättämisen periaatetta enkä hanki kaupasta vain uusia. Myös nuo salaojaputket on saatu paikallisen roskalava -ryhmän kautta.

Tomaatit ne kasvavat kokoa, mutta vielä ei ole tarttunut väriä pintaan. Nyt alkaa jo vähän huolettaa, ehtivätkö ne kypsyä. Kainuussa on jo ollut yöpakkasia.

Olen aloittanut kouluprojektin ensi kesää ajatellen ja piirrellyt takapihalle aitasuunnitelmaa ja hankkinut jo vähän tarvikkeitakin pihalle tuleviin juttuihin. Palataan tähän myöhemmin… Jokatapauksessa mitään ei ole kiveen kirjoitettu, sillä aidan paikka saattaa muuttua lennossa pihalla olevien puiden juurien vuoksi. Pihassa on myös tylsä kohta, jossa savi puskee pintaan kovina möykkyinä, ja minun pitää vielä miettiä mitä sen kanssa teen. Olin suunnitellut siihen kohtaan jonkinlaista kasvihuonetta, mutta maan eläminen saattaa olla sille liikaa. En halua että kaikki on ihan vinksinvonksin joten tosiaankin, suunnitelmia miettiessä.

Viikko 32

6. – 12. elokuuta 2018

Ihan juuri ollaan jo elokuun puolivälissä. Pujo kukkii, ja allergikko kiittää…
Vihdoinkin ollaan sentään saatu normaalia kesäsäätä, loppuviikosta oli pari hellepäivää. Meidän suunnalle luvattuja sateita ei kuitenkaan tullut, joten kuivaa on edelleen.
Pienin siileistä on majoittunut pihamme portaan alle, mikä ei ole hyvä juttu vaikka kuulostaakin söpöltä. Tuo porras on niin matala, ettei siili saa sinne mitenkään tehtyä kunnon eristystä eikä siellä siis selviä talvesta. Olen ensi viikolla menossa hakemaan tarvikkeita talvipesien rakennukseen ja toivon, että pikku Anyanka hyväksyykin sitten lähipusikkoon sijoitetun, valmiiin mökin itselleen. Aion nimittäin häiritä hänet pois tuolta portaan alta, kunhan mökit ovat valmiina. Sen verran että koitan siirtää porrasrakennelmaa ja poistaa sieltä siilin sinne keräämät pesämateriaalit hänen poissaollessaan. Ei reilua, mutta välttämätöntä.


Kuvassa mustarastas, joka kävi pihallame tutkimassa olisiko jotakin hyvää ruokaa tarjolla.

Viikko 31

30. heinäkuuta – 5. elokuuta 2018

Heinäkuun viimeiset päivät ja elokuun ensimmäiset menivät edelleen helteisissä tunnelmissa. Keräsin hieman talteen pietaryrttiä (tämä vain lankojen värjäystä varten), siankärsämön ja maitohorsman kukintoja. Horsmat ja siankärsämöt alkoivat olla viimeisillään, että niitä kannatti kerätä. Kävin myös mustikassa, ja samalla keräsin myös pienen määrän variksenmarjaa. Ajattelin, että variksenmarjoista voisi tehdä mehua jonkin muun marjan kanssa, kunhan nyt ensin näkee millaisen saaliin saa.

Tiistaina pihallani vieraili nuori räkättirastas.

Muita viikon kuvia alla galleriassa. Neljännessä kuvassa saniaisperhonen. Se kuuluu juuriperhosiin eikä ulkonäöstään huolimatta ole yö- vaan päiväperhonen ja juuriperhosista yleisin maassamme. Saniaisperhosta esiintyy koko maassa. Valitettavasti tästä kaverista ei ollut tietoa Suomen perhosten sivuilla eikä Luontoportissa, joten linkki vie Wikipediaan.

Keskimmäisessä kuvassa alarivissä vielä tunnistamaton perhonen ja viimeisessä kuvassa alkuviikosta suurena matalalla mollottanut jo vähenevä kuu. Edellisellä viikollahan minulta jäi kuunpimennys näkemättä ja kuvaamatta pilviverhon vuoksi.

Myös tilaamani kirjat saapuivat ja hain ne postista maanantaina. Vähän täydentävää kirjallisuutta edellisten luontokirjojeni lisäksi. Otavan värikasviota olin jo jonkin aikaa himoinnut, ja nyt se oli alennuksessa. Villivihanneksista löytyy vaikka mitä tietoa netistä, mutta minä luen ennemmin kirjaa, joten päätin sijoittaa myös tähän kirjaan.

Valitettavasti sain jostain jännetupentulehduksen oikean käden ranteeseen ja sormiin, joten kirjankin kädessäpitäminen oli haasteellista. Puhumattakaan muistiinpanojen tekemisestä tai marjojen poimimisesta, jotka sai unohtaa kokonaan. Ei auttanut kuin lepuuttaa kättä ja toivoa sateita, jotta pienet ja kuivakat marjat kasvattaisivat kokoaan, että siinä mielessä osui tämä vaiva sopivaan väliin kun marjat olivat niin kurjassa kunnossa. Perjantaina aamupäivästä sitä sadetta sitten saatiinkin, ja ukkonenkin käväisi lähietäisyydellä. Ilma raikastui mukavasti ja toivottavasti helteet ovat kohta ohi.

Siilijengi jyrää

Tällä kertaa vain nopea kuvapäivitys.

Pihassani pyörivät siilit ovat mukavia, mutta tekevät myös vahinkoa. Siilit ovat talloneet hernepuskan ja kukkapenkin maantasalle. Onneksi kukat jaksavat kuitenkin kukkia!

Illalla kasveja kastellessani sain ihastella taas kauniita pilviä.

Tomaattien alut ovat herttaisen pulleita!

Viikonlopuksi on luvattu sateita, joita minä ja kasvit odotamme kaikki yhtä innolla.