Viikot 48/2019 – 1/2020, 25. marraskuuta – 31. joulukuuta 2019

Luontorikasta alkanutta vuotta meille kaikille! Teen poikkeuksellisesti koko joulukuun päivityksen kerralla. Kiireiden vuoksi en vain jaksanut ja ehtinyt tehdä päivityksiä. Jotenkin se koulusta valmistuminen marraskuussa laukaisi jonkinlaisen ”nyt on lupa levätä” – tilan, ja olen ollut aika saamaton kuvaamaan mitään tai kirjaamaan havaintoja. Uusi vuosi aloitetaan kuitenkin uusissa merkeissä, nyt on levätty tarpeeksi ja palataan ruotuun.

Pääpuheenaihe joulukuussa taisi olla itselläni erittäin vaihtelevat lämpötilat. Koko joulukuun lämpötilojen vaihtelu oli nopeaa ja -25 celsiuksesta tärähdettiin lämpimiin loskakeleihin jo seuraavana päivänä. Tasaisiakin jaksoja toki oli, mutta nämä huiput jäävät mieleen.

Yhtenä päivänä lähdin kotoa töihin aamupäivällä, työpaikalleni oli 12km matkaa. Kotona mitarissa oli -14 mutta työpaikalle kun pääsin, -25. Yllättävän nopea vaihtelu noin lyhyellä matkalla. paikalliset tiesivät kertoa, että kirkolla on aina kylmempää. Asunhan itse toki pienen mäen päällä metsän ympäröimänä, joka jo itsessään vaikuttaa asiaan, kun työpaikan ympäristössä on avaraa tasaista maastoa ja hieman kauempana sitten ihan peltoakin.

Tässä muutama kuva vuoden viimeiseltä päivältä, eli päiväkävelyltä 31.12.2019.

Jos vuoden 2019 vetäisi pakettiin, niin mieleen jäi viileä kesä, huono kasvukausi puutarhassa ja kovat pakkaset tammi-helmikuussa sekä nämä joulukuun nopeat lämpötilanvaihtelut. Birdlifen lintuhavainnointiin sain kokoon nolosti vain 32 lintua, mutta tästä se lähtee, vuonna 2020 aion taas osallistua ja ehkä opin uusia lintuja vuoden aikana, jolloin lista kasvaa. Ainakin kesäiset pöllöhavainnot (äänestä) jäivät vahvistumatta, kun en tuntenut mikä pöllö oli kyseessä milloinkin. 1.1.2020 sain listalle jo 4 lintua: varpunen, sinitiainen, talitiainen ja harakka.

28. lokakuuta – 24. marraskuuta 2019

Kyllä aika menee nopeaan, kun on puuhaa. Jotenkin pääsi taas neljä viikkoa hujahtamaan ilman päivitystä, vaikka kuviakin on ja syksy vaihtui talveksi! Ja sitten talvi koitti sulaa pois.. vaihtuakseen taas pikkupakkasiin ja lumentuloon.

Aloitetaanpas nyt sieltä marraskuun alusta. Eli saimme loka-marraskuiden vaihteessa sitten sen talven, mitä kovasti odotin. Lunta tuli ja sitten tulikin jo pariksi päiväksi kovat pakkaset, nimittäin -19 oli 4.11. illalla mittarissa, ja sama jatkui seuraavana päivänä. Ihmekös, että tuntui että sormet paleltuu, kun olisi pitänyt ehdottomasti olla toppahanskat jo noilla kylmillä kädessä. Noina päivinä sitä lunta ei sitten tullut, toisaalta onneksi, ettei tarvinnut mennä pihalle kokeilemaan palelemiskynnystään mutta olisihan siinä sitten kolan ja lapion kanssa riehuessa toki pysynyt lämpimänä.

Seuraavalla viikolla sitä lunta saatiin. Lumityöt sai tehdä ensin aamulla ja sitten illalla. Onneksi ihan näin tasaiseen tahtiin lunta tuli kuitenkin vain parin päivän ajan, sitten taukosi ja vähän järkiintyi jos niin voi sanoa. Tuolle viikonlopulle osui myös isänpäivä. Minä nautin valoisuudesta ja koirat nauttivat lumesta.

Vaan sittenpä saatiin viikolla 47 lämpöaalto, joka muutti kaikki tiet taas kuraksi ja velliksi, puista tippuivat lumet ja valoisuus katosi. Hanki hupeni jo uhkaavaan tahtiin! Aamuhämärissä kun käytti piskejä ulkona, tuntui että nyt tulee kevät. Ei tarvinnut enää toppavaatteita, kun useamman päivän oli pari astetta plussalla. Saatiin myös inhottavaa tihkusadetta, joka kuorrutti auton ohuella jääkerroksella. Onneksi tilanne ja sääennuste näyttivät jo paljon paremmalta sunnuntaina 24.11., kun olimme taas saaneet pari astetta pakkasta ja aivan hitusen lunta maahan. Liukasta, mutta valoisaa.

Marraskuun aikana sain lisättyä myös uusia lintuja bongauslistalle: pikkuvarpunen ja harmaapäätikka. Näin myös punatulkun pitkästä aikaa, toivottavasti vierailevat useammin nyt pihassamme että saan jatkaa ihailua. Päivittäin näkyy varpusia tai pikkuvarpusia, talitiaisia ja sinitiaisia sekä harakoita. Närhi vierailee myös usein, ja naapurin mukaan harmaapäätikkakin päivisin viihtyy paikalla, mutta itse olen vain yhden kerran onnistunut bongaamaan. Nuo varpuset ja pikkuvarpuset ovat niin samannäköisiä, että nopeasti pyrähtelevinä en usein pääse selvyyteen kummat paikalla ovat. Vaatii aina kameraan osumista tai todella hyvää, kirkasta säätä, että ehdin tehdä varman tunnistuksen.

Latetaanpa alle vielä muutama kuva näiltä viikoilta.

21. – 27. lokakuuta 2019

Viikko on ollut sateinen ja lämmin. Perjantaina päästiin kahdeksan asteen plussalukemiin ja oltiin tyynessä ennen myrskyä. Jos en olisi sattumalta nähnyt facebookissa ystävieni päivityksiä siitä, että odottavat myrskyä saapuvaksi Kainuun seuduille, en olisi tiennyt mitään asiasta. Katsoinpa siis sääennusteet ja tottatosiaan, luvattu kovaa lounaistuulta, vettä ja räntäsadetta, jopa 10cm saatettaisiin saada räntää/lunta viikonlopun aikana. Siivosinkin siis äkkiä loput värjäystarvikkeet varastoon ja samalla nostelin sinne ruukut ja muut pihatarvikkeet, vaikka olivatkin märkiä. Tein vielä perjantaina värjäyksiä ja kaksi lientä jäikin nyt vielä kattiloihin, saa nähdä tuleeko tässä vielä sellaista päivää että innostuisin ottamaan vehkeet esille vai meneekö ensi kesään. Liemet joko säilyvät kattiloissa tai sitten eivät, sisälle en ota niitä kun ovat niin pahanhajuisia nuo sienet ja morsinko värjätessä. Harmi kun minulla ei ollut yhtään lankaa varastossa, että olisin saanut nämä tehtyä loppuun saakka kerrasta.

Perjantaina illalla alkoi vesisade ja kova tuuli. Lauantaina aamupäivällä sade muuttui sitten isoiksi märiksi hiutaleiksi. Onneksi olin käynyt laittamassa auton lämpöpiuhaan valmiiksi, sillä olin lauantaina menossa illaksi töihin. Lämpötila oli kuitenkin plussan puolella, joten taivaalta tullut vesi muutti muotoaan vuorotellen hiutaleista vesisateeksi ja sitten taas rännäksi. Illalla lumesta ei ollut tietoakaan, satoi vettä. Yöksi kääntyi kuitenkin juuri ja juuri pakkaselle, joten sunnuntaina maisemassa oli ripaus lunta, mutta siitä kymmenestä sentistä ei kyllä ollut tietoakaan. Myrskykään ei iskenyt, vaan kaikki varoitukset oli siitä poistettu. Oli mukavan rauhallista sunnuntaina aamusta, kellojakin taas käännettiin ja päivään tuli näin se yksi tunti lisää. Käytimme tämän ”ylimääräisen” koirien kanssa metsälenkkeilyyn.

Sain lisätä tällä viikolla myös uuden bongauksen lintulistalleni, hömötiaiset ovat tulleet naapurin lintulaudalle muiden lintujen seuraksi.

14. – 20. lokakuuta 2019

Räntää, sumua, lunta, pikkupakkasta, vesisadetta.. Nyt sitä saadaan oikein kunnollista talven aikaan siirtymisen säätä. Illalla saattaa olla 5 astetta plussalla ja sataa vettä, ja aamulla onkin sitten maa jäässä ja lumenrippeitä pitkin pihoja. Melko kuraista hommaa!

Vähän rippeitä enemmän saatiin lunta torstain ja perjantain välisenä yönä, lumisade jatkui vielä aamupäivästäkin perjantaina. Lauantaiksi se kaikki oli kuitenkin jo sulanut.

Sumua on riittänyt useina iltoina, yllä kuva yhdeltä iltakävelyltämme. Tässä ei vielä edes ole kovin sumuista, mutta vähän kuitenkin. Pitkästä aikaa pääsimme myös kunnon metsäkävelylle lauantaina, takaisin tullessa jo hämärsi. Olen vältellyt metsälenkkejä pimeän aikaan sillä sudet muodostavat nyt uutta reviiriä kylämme tuntumaan, onneksi kuitenkin meistä katsoen kylän toiselle puolelle valtatien taakse. Mutta ovathan ne reviirit laajoja. Päivänvalossa näen sentään itse vähän kauemmas ja pystyn ennakoimaan, mutta pimeällä ei nää mitään vaikka lenkkipolut on metsässä valaistu. Se valoisuus loppuu ensimmäisiin pusikoihin polun vierellä.

23. syyskuuta – 6. lokakuuta 2019

Kyllä sitä kiirettä pitää edelleen, päivitys hieman myöhässä. Syyskuun lopusta ei jäänyt mitään erikoisempaa mieleen, joten kirjoitan lokakuun ensimmäisestä viikosta.

Lokakuun ensimmäisellä viikolla siis saimme perjantaina vähän räntää ja olinkin sopivasti varannut autolle nastarenkaiden vaihdon jo näin aikaisessa vaiheessa. Syynä tähän oli käynti Kuusamossa. Kuusamon reissussa tiet eivät olleet jäässä mutta kas vaan, täällä Otanmäen suunnallapa olivat ja lauantaina aamulla oli luntakin maassa, tosi vähän, mutta kuitenkin. Räntää ja lunta ja muutaman asteen pakkasta saatiin tämän jälkeen pariin kertaan, kunnes lokakuun toisen viikon lopulla kääntyi taas vesisateeksi. Eikä tuota lunta ja räntää maahan jäänyt, pois se suli kyllä. Melko kuivia päiviä oli kuitenkin useita.

Kuusamon reissulta sain lisätä lintubongaukseeni teeren. Olenkohan tätäkään livenä nähnyt koskaan? No nytkin vain auton ikkunasta ohimennessä eräässä risteyksessä oli naarasteeriä useampia, urosta en bongannut. Ja olen varma siitä, että tunnistin lajin oikein. Vauhti oli käännyttäessä sen verran hidas, että ehdin kunnolla katsoa.

Matkalla tuli myös pysähdyttyä nähtävyyksien pariin. Suomussalmella tapasin viisasta hiljaista kansaa syksyn 2019 muotipukineissaan. Laitan tästä muutaman kuvan alle. Kiertelin koko pellon ja nostelin tuulessa lennelleet vaatteet ja asusteet takaisin kansalaisten päälle.

Kuusamossa piti tietenkin käydä Rukalla kiipeämässä näköalakalliolle. Tuuli oli kylmä, mutta kannatti.

Kuusamon pohjoispuolelta löytyi Käylän kylästä Kitkajoki ja sen kuohut. Poroja näkyi myös pientareilla useampaan otteeseen.

Lokakuun toisesta viikosta teen päivityksen erikseen lähipäivinä, luvassa ainakin lintukuvia!

2.- 8. syyskuuta 2019

Viikko alkoi lämpimissä merkeissä, mutta kääntyi keskiviikkona sateiseksi ja hämyisäksi syyssääksi. Pienet sienet nousee, ne nousee, ne nousee.. Metsässä riittääkin nyt sieniä ihastelevalle katsottava ja kuvattavaa. En vain raaski ottaa näitä kaunokaisia ylös tunnistettaviksi. Olen edelleen surkea tunnistamaan etenkin tatteja, vaikka olen viime vuodet syksyisin koittanut sienikirjojen kanssa opetella uusia lajeja. Iltojen hämärtyminen myös lisää kuvaushaasteita, hämärässä kuvista tulee nopeasti tärähtäneitä.

12. elokuuta – 1. syyskuuta 2019

Kovin on ollut viileää, mutta enimmäkseen kuivaa. Ei siis mitään parin päivän sateita pidempiä märkiä jaksoja, vaikka vettäkin on saatu. Mustikat ovat menneet ylikypsiksi, mutta nyt alkaa puolukka-aika!

Viikon 35 lopulla saatiin sadetta, ja sienet nousevat nyt vauhdilla. Ensimmäiset värjäyssienet (verihelttaseitikki, keltahelttaseitikki ja punavyöseitikki) on kerätty pakkaseen ja alkuja niistä jäi vielä kasvamaan. Näitä on näppärä kerätä päiväkävelyillä lähimaastossa, tulee koirat samalla ulkoilutettua joten tuon ajan voi laskea käytetyn tuplasti hyödyksi.

Ruokasieniä koirat eivät pääse etsimään, ja niitä varten täytyykin lähteä vähän kauemmas. Pirtan kanssa olemme menossa kyllä sienikoirakurssille, innolla odotan mitä siellä opimme.

Muutama kuva sienikaunokaisesta tähän liitteeksi, en viitsinyt poimia tunnistettavaksi kun oli niin kaunis alku.