28. tammikuuta – 10. helmikuuta 2019

 

Pakkasta ja lunta, siinä viime viikkojen kuulumiset. Enimmillään pakkasta oli -28 ja ”lämpiminä” päivinä pakkanen oli noin viidentoista tuntumassa, kunnes viikon 6 lopulla pääsimme torstaina kymmeneen pakkasasteeseen ja viikonlopuksi ennustettiin nollakelejä.

Ikuistin pihan aidalla roikkuvan lumimakkaran, sillä viikon kuusi lopulle ennustettiin tosiaankin plussakelejä, ja ajattelin, että lumimakkara saattaa aidalta tipahtaa kun lämpenee. Plussalle päästiinkin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, mietin että pitäisikö tehdä lumiukko pihalle. Lumimakkarakin oli tässä vaiheessa jo laskeutunut aivan notkolleen ja jäin jännityksellä odottamaan, vieläkö sunnuntaina aamulla makkara hengailee aidalla.

Lauantaina aamulla heräsin liian myöhään ja ehdin jo kiroilla mielessäni, kun lähdin koiria lenkittämään ja lumiaura linkoineen olikin jo työstämässä meidän parkkipaikkoja. Lunta oli tullut paljon, sanoisin noin 15 senttiä. Olin ajatellut, että ehdin pukata lumet sisäpihalla menevälle tielle omalta pihaltani, josta linko sitten heittää ne helposti pois. En ehtinyt itse hätiin, mutta onneksi ystävällinen naapuri auttoi ja ehti tuupata lumet puolestani raskaamman kaluston hoidettavaksi. Tämän siis näin, kun palasimme aamukävelyltä. Mukavaa kun saa naapuriapua! Minäkin välillä teen samalla naapurin pihakujalta lumityöt kun omasta pihastani raivaan tietä. Näin se toimii parhaiten, sanotaanko vaikka että vuoroin vieraissa! On kiva antaa toiselle mukava yllätys ja välillä myös saada selllainen itse.

 

21. – 27. tammikuuta 2019

Koko viikon piti rapsakoita pakkaskelejä. Viikko alkoi maanantaina aikaisin aamulla verikuun pimennyksellä, josta itse en ottanut kuvia ollessani siihen aikaan nukkumassa. Tässä kuitenkin linkki Ylen katsojien kuvagalleriaan aiheesta.

Kuluvan talven pakkasennätyksiä on myös rikottu Kainuussa.

 

 

4. -20. tammikuuta 2019

Pakkasesta ei ainakaan ole tällä viikolla ollut puutetta. Harkitsen sellaisen lämpömittarin hankintaa, jonka voisi lukea sisältä käsin. Meillä on vain kuistin pylväässä kaksi mittaria, jotka ovat keskenään noin viiden asteen verran eri mieltä. Toisessa on asteikko 0 – -50 ja toinen on normaali lämpömittari, siihen olen luottanut. Tarkistan myös aina netistä säätiloja kännykän avulla, lähin mittauspiste on noin 30km päässä. Käytän Ilmatieteen laitoksen sovellusta.
Sellaista siis lämpömittaririntamalla. Digitaalinen mittari talon varjoisalle puolelle voisi siis olla ihan mukava. Olen viivytellyt (minkäänlaisen) mittarin hankintaa, kun tässä kuitenkin on jo olemassa mittari ulkona ja sovellus kännykässä. Ikkunasta katsomalla saa myös aika hyvän käsityksen siitä, onko tuulta tai sadetta. Joten tuntuu kuitenkin hölmöltä ajatukselta, että laittaisi vielä muutaman kympin uuteen digitaaliseen mittariin, kun olen niin kaikkea ylimääräistä tavaraa vastaan. Tilasin joskus muinoin Tieteen kuvalehteä, ja sen kylkiäisenä sain juurikin tällaisen digitaalisen mittarin. Se ei kyllä ikinä lähtenyt toimimaan, en tiedä miksi, enkä tajunnut siitä silloin reklamoidakaan, joten se meni elektroniikkakierrätykseen.
Kuitenkin tuollainen ehjä ja ilman vikoja oleva mittari olisi varmasti pitkäikäinen ja saisin sen mukaan myös tulevaisuudessa kun väistämättä tästä johonkin jossain vaiheessa muutan. Niin että.
Miten sääpäiväkirjasta tuli taas pohdinta kulutusyhteiskunnan ongelmista?

No mutta. Saimme kuluneella viikolla myös lunta lisää ihan reilusti ja pääsin taas heilumaan kolan kanssa pihalle useampana päivänä. Mikäs siinä heiluessa, tekee ihan hyvää ruumiillinen rasitus aina välillä tällaiselle käsitöiden ja tietokoneen parissa nyhräävälle pullaposkelle. Kolattava ala ei kuitenkaan meillä iso ole, vaikka ensi talveksi suunnittelen kyllä hankkivani oman kolan tai lumentyöntimen pihan puolelle, niin saan pidettyä helpommin koirille kulkureitit auki.

Näin se aurinko pilkistelee meidän pihaamme tässä vaiheessa vuotta.

7. – 13. tammikuuta 2019

Vain muutama kuva jonka nappasin aurinkoisena päivänä. Lintubongauskin tökkäsi heti alkuunsa, sillä kaikki linnut piilottelevat minulta! Ääniä kuuluu, mutta kavereita ei näy. Haaveilen pienen kaukoputken tai kiikarin hankkimisesta.

Kuvat on otettu viikon 1 puolella, mutta aurinkoisia päiviä on saatu myös viikolla kaksi, joten uskaltauduin käyttämään nämä kuvat tähän päivitykseen.

 

31. joulukuuta 2018 – 6. tammikuuta 2019

Vuodenvaihteeksi saimme mahtavan lumimyräkän, yksi kynttiläkin sammui lyhdyssään tuulen voimasta. Tiistaina 1.1. jo aamusta sää kääntyi plussalle, ja lumityöt olivatkin hieman raskaat tehdä. Vuodenvaihde meni onneksi muuten rauhallisesti, pienessä kylässä asumisesta on siis hyötyä. Onneksi tein kuitenkin heti aamusta lumityöt, sain nimittäin tehdä ne vielä kahdesti päivän aikana, kun lumimyräkkä iski Otanmäkeen.

Päätin osallistua myös BirdLife Suomen bongaushaasteeseen, tarkoituksena bongata 100 lintulajia vuoden 2019 aikana. Ensimmäisen sainkin heti merkittyä, nimittäin talitintin!