28. toukokuuta – 3. kesäkuuta 2018

Metsätähti, lakka (suomuurain) ja suopursu ovat olleet jo kukassa jonkin aikaa. Myös jokin suovilla (tai jotkin) kukkii jo, minä kun en niitä erota toisistaan ja asia tuleekin vielä työn alle, siis opetella tunnistamaan.

Omassa pihassamme on kukassa kevätleinikki ja puna-ailakki. Ojanpintareelta olen bongannut ainakin ojakellukan.

Tällä viikolla saimme kovaa tuulta useampana päivänä. Niin, ja vihdoin vähän sadettakin, kahtena päivänä ihan lyhyen kuuron, sen verran että pölyt hetkeksi laskeutuivat.

21. – 27. toukokuuta 2018

Tällä viikolla leikin turistia ja kävin tutustumassa Manamansaloon ja Paltamon Melalahden perinnemaisemaan. Viikko on ollut paahteinen ja odotan jo kovasti sadetta, kuten moni muukin. Metsäpaloindeksi on ennennäkemättömän korkealla. Uutislähetysten mukaan indeksi on Kainuussa ollut 5,2 ja sen ennustettiin nousevan jo sunnuntaina asteikon ääripäähän, joka on 6,0.
Kuivuudesta huolimatta omassa pihassamme puiden ja pensaiden saatua lehtensä vihreys on peittänyt melkein kokonaan näkyvistä tien, joka kulkee talojemme takana. Tämä sopiikin meille hyvin, sillä paitsi että tuo lehtevä tuuheus vaimentaa ääniä, se estää myös hiekkatien pölyn kulkeutumista pihaamme.
Bongasin tämän kesän ensimmäiset ensimmäiset pääskyset tuolla turistireissulla lossirannasta, mutta en ehtinyt kuvaamaan lossin jo lähtiessä.

Maisemia Alassalmen lossia odotellessa

Västäräkki lossirannassa maastoutuu asfalttiin

Melalahden hiekkateitä

Voikukkaa, voikukkaa

 

14.-20. toukokuuta 2018

Tällä viikolla kaikki on muuttunut vihreäksi. Teimme koirien kanssa myös käärmehavainnon, aamulenkillä löysimme yliajetun kyyn torstaina. Kirjosieppo on luritellut laulujaan pihapuissamme ja käki kukkuu jatkuvasti, mutta juuri muita havaintoja en ole tehnyt. Keskityin vain kaiken tuoreen vihreyden paljouteen ja sen ihailemiseen. Alkuviikosta saatiin myös helleaalto, mutta onneksi loppuviikkoa kohden lämpöasteet laskivat siedettävälle tasolle. Sadetta toivoisin, sillä kaikki luonnossa alkaa olemaan rutikuivaa. Saisi myös vähän helpotusta siitepölyihin jos sade saisi ne hetkeksi laskemaan.

6. – 13. toukokuuta 2018

Tällä viikolla olen seurannut sinitiasisen ja kirjosiepon taistelua linnunpöntöstä.

 

Sinitiainen saapui, ja sai kirjosiepon ajettua tiehensä. Sama ei enää myöhemmin viikolla onnistunut. Sinitiaisen varoitusääni (TIT TIT TIT) on todella kova, kuulin sen hyvin sisälle vaikka ikkunat olivat kiinni. Tiainen lienee siis luovuttanut ja jäämme odottamaan kirjosiepon poikasia.

 

Luonto on puhkeamassa loistoonsa. Käet ovat kukkuneet useana päivänä ja monta kertaa päivässä. Näin myös västäräkin eräänä päivänä, mutta en saanut kuvaa.

30. huhtikuuta – 6. toukokuuta 2018
Sain vihdoinkin aikaiseksi hakea varastosta kunnon lapion ja levitin viimeiset lumikasan rippeet pitkin pihaa. Pihan ensin haravoin, mutta kasan alta paljastunee vielä haravoitavaa. Naapurin ja minun pihani välillä oleva valkoinen aita on notkahtanut keskeltä lumien tultua katolta talvella (silloin emme vielä asuneet tässä).

Kävimme metsäteitä kävelemässä, bongasin erittäin kaukaa jonkin petolinnun lentämässä tämän aukean toisella puolen – siis tuolla, missä tuo metsänraja menee.
Takaisinpäin tullessa Pirta huomasi keskellä tietä sammakon, onko tuo nyt sitten rusko- vai viitasammakko, en osaa sanoa. Jompikumpi kuitenkin! En saanut parempaa kuvaa kun en halunnut päästää koiraa häiritsemään sammakkoa, kuvan tilannetta lähempänä ei siis käyty. Sammakko loikki matkoihinsa kun olimme menneet reilusti ohi. Kun sammakko oli keskellä tietä, käännyin tietenkin katsomaan että myös siitä poistuu, ettei käy vahinko ja jää auton alle.

Omassa pihassammekin tapahtuu, naapurin laittamassa linnunpöntössä pesii ilmeisesti sinitiainen. Mutta sinne on nähty menevän myös talitiaisen, ja itse heittäisin kehiin myös hömötiaisen. Melkoinen uusperhe jos näin on.
Lunta on vielä paikoin, mutta tuskin on kauaa. Pihassamme pyörii edelleen talitiaisia, sinitiaisia, peippoja ja kaksi käpytikkaa. Harakoitakin välillä näkyy, ja oravia. Mustarastaan olen nähnyt ”kylillä” ollessamme kävelemässä koirien kanssa.

23. – 29. huhtikuuta 2018

Punakylkirastas vieraili pihassamme lauantaina 28.4., kuva yllä.

Muurahaiset ja muut pienemmät öttiäiset ovat alkaneet hereillä, koirat metsästivät sisälle eksyneen yökkösenkin yhtenä iltana. Olisin päästänyt sen ulos, jos olisin ehtinyt hätiin, mutta louskuleuat olivat nopeampia.

Lauantaina saimme myös kevään ensimmäiset rivakat sadekuurot niin että ropina katolta kuului sisälle saakka.