Huono kasvukausi

Kylläpä on ollut yhtä vastoinkäymistä tämä kesä. Mistä aloittaisin?

Noh, terassityömaa kesti melko pitkään, joten se toinen kasvatuslaatikko ja siemenet siihen jäivät laittamatta. Kun tilaa ei pihalla ollut. Tuhohyönteisiä on ollut enemmän kuin viime vuonna, minulta menivät niin salaatit, krassit kuin salaattitarpeisiin kasvattamani retiisinlehdet näiden mokomien suihin.

Yrtit lähtivät sisällä itämään kivasti, mutta kuolivat kaikki, kun siirsin ne ulos. Mikälie siinäkin sitten takana. Laitoin uudet purkkeihin ja suoraa ulos itämään, mutta eivätpä nuo keleistä johtuen juuri jaksaneet nostaa päätään. Ajankohta menikin myöhäiseksi heinäkuun alkuun. Tilli olikin sitten ainoa, joka osoitti minkäänlaista mielenkintoa itämisestä heti alkuun.

Tilli, ruohosipuli ja ruohosipulin isännöimä vieras.

Mäkimeirami ja maustemeriami eivät itäneet uudelleen laisinkaan. Sitruunamelissassa on muutama hassu alku. Kaupasta ostamani ja ruukkuun istuttamani piparminttu on sentään tehnyt uutta vartta ja lehteä tasaiseen tahtiin. Vihannesportulakassa on muutama pienenpieni alku, tämän otan sitten talveksi sisälle ja toivon että selviää talven yli. Ruohosipuli on harvassa, mutta jonkinlaista kasvua siinä näkyy. Persilja on matala ja tuuhea, mutta ei senkään kanssa juhlita. Basilika ei enää jaksanut itää. Kalliit mintut eivät itäneet laisinkaan… Kylläpä harmittaa! Tomaateissa on muutamia kukkia. Tomaatit venyivät kunnolla pituutta sen yhden helteisen viikonlopun aikana, joka tuossa heinäkuun lopulla oli. Muutoin nämä tämän kesän lämpötilat eivät siis ole riittäneet antamaan vauhtia kotikutoisien viljelmieni tarpeisiin. Mutta! Nyt sentään terassi on valmis, joten pääsen ensi kesäksi rakentamaan sen kasvikaapin vanhoista ikkunoista. Tiedän jo mihin sen sijoitan. Runkoon materiaalit ja katto pitää jostain keksiä, ei ole roskalavalta tärpännyt että olisiko kukaan luopumassa valokatteesta. Yhdeltä kysyin, mutta ei antanut mittoja ja minun olisi pitänyt ajaa Kajaaniin saakka katsomaan, en vitsinyt ottaa riskiä. Ennemmin sitten ensi kesänä ostan sitä jonkinlaisen palan jos en muuta keksi.

Piparminttu ja portulakan alut
Tomaateissa on todistettavasti muutama kukka.

Pihaa en ole vielä saanut aidattuakaan. Se on työn alla, kunhan ehdin käydä Kajaanissa ostamassa verkon ja rimoja sitä varten.

No niin, nyt on valitusvirsi kaikesta epäonnistuneesta valmis. Pipariksi meni, en tiedä viitsinkö enää loppusyksystä edes kirjoittaa mitään. No ehkä voin napata muutaman kuvan sitten samettikukista, joissa tällä hetkellä on nuppuja.

Kuituhampusta saa värjäyspataan ihan kivan saaliin.

Terassityömaalla

Elämää terassityömaalla.

Terassi on nyt tulossa, ja valitettavasti menetin hyvin itämään lähtenen kehäkukkaviljelmän sen vuoksi. Oma moka, olisi pitänyt varmistaa mikä tilanne terassin suhteen on. Ehdin noin puoli penkkiä siirtää pois, mutta niistä ei selvinnyt kuin muutama alku. Siirsin nämä etupihan penkkiin, johon samalla kylvin myös kiinanneilikat, siniset ruiskukat ja vuorikaunokit. Saas nähdä, lähetävätkö kasvamaan. Jos oikein innostun, saatan vielä nakata samaan penkkiin kehäkukan siemeniä lisää, kunhan muistaisin niitä ostaa kaupasta. Myös hauska risuaita on nyt paikallaan.

Kuvaan eksyi näköjään myös yksi Pirtan aarteista, talouspaperirullan hylsy.

Mustasilmäsusannat eivät itäneet amppelissa, joten noin viikko sitten lykkäsin samaan amppeliin muutaman köynnöskrassin siemenen, josko jaksaisivat sieltä ponnistaa. Susannoiden suhteen toki tiesin tilanteen: ne olisi pitänyt idättää sisätiloissa jo maaliskuussa. Mutta kunhan kokeilin, lähtevätkö näin myöhäisessä vaiheessa suoraa purkista.

Muistinkohan jo kertoa, että raparperi nostelee päätään? No, nyt ainakin on mainittu. Kylläpä kesti, luulin jo ettei selvinnyt talvesta omituisessa istutuskokeilussani (astiassa maan sisässä).

Kuituhamput ovat lähteneet nousemaan kohisten, mutta koululla keskustelimme sen viljelystä, ja olen saattanut viskoa ne aivan liian tiuhaan, joten eivät välttämättä jaksa kovin suuriksi kasvaa. Mutta se ei sinänsä haittaa, kun tarkoitus on käyttää nämä värjäyksessä.

Toisen istutuslaatikon kanssa alkaa olla kiire, jos meinaan jotain satoa siitä saada. Unohdin ostaa lautoihin suoja-ainetta, joten aion nyt vaan laittaa laatikon paikoilleen, se lahoaa sitten nopeammin mutta kyllä se useamman vuoden silti tulee kestämään. En voi näitä asioita venyttää enempää, nyt on jo kesäkuun puoliväli, ja kasvukausi on vain tietyn pituinen.


Vanhat betonilaatat odottavat kohtaloaan pihan pusikossa.


Etupihalla orvokit kukoistavat.


Kivikkokasvitkin selvisivät talvesta, ainakin osa.

Epätoivoa kurkkupurkissa

Yksi kylmä yö kun unohdin peitellä kurkut ja kesäkurpitsat, ja se oli siinä. Kaikki kuolivat, joten ei kurkkua tai kesäkurpitsaa minulle tänäkään kesänä (viime keväänähän mokomat eivät itäneet lainkaan). Veikkaan että asiaan vaikutti myös monta päivää kestänyt sade, sillä nämä saivat sitä vähän liikaa kun ovat altakasteluruukuissa. MUTTA tälläkin oli tarkoituksensa. Olin nimittäin asetellut nämä riviin aitaa pitkin kasvamaan, ja sain äskettäin tietää, että nyt se terassi sitten tulee tämän kesän aikana. Emme vielä sopineet ajankohtaa tarkemmin. Eli olisin joutunut riipimään kurkut ja kesäkurpitsat jokatapauksessa irti aidasta, joka olisi voinut olla niille kohtalokasta. Harkitsen kyllä, josko ostan pari tainta näitä, kunhan keksin, mihin saan niille sitten hyvän kasvupaikan. Saas nähdä.

5.6. keskiviikkona sain vihdoin koottua kasvatuslaatikot, nyt ollaan aikataulusta reippaasti myöhässä niiden kanssa. Toisaalta, olisiko se kylmä yö tappanut näissäkin mahdollisesti itäneet kasvit, jos olisin ehtinyt nämä aiemmin laittaa!
Laatikot ovat vinksinvonksin kootut, kun palikat menivät sekaisin. ”Aivan sama”, kuka niitä katselee niin läheltä. Ajavat asiansa aivan varmasti kasvatuslootina.

Ehdin myös tohinoissani kylvää kehäkukat ikkunan alle, joten joudun siirtämään ne pois terassin alta. Nyt vaan on niin, että paikat käyvät vähiin, joten mietin mitä kasveja karsin suunnitelmistani pois. Todennäköisesti värjäyskasvit saavat nyt odottaa sitten ensi kesään kasvupaikkaa itselleen. Toki kesän mittaan voin tehdä lisää penkkejä, mutta en varmaankaan sitten enää istuta niihin tänä kesänä kun en ehdi saada satoa.

Aidan teko olisi tarkoitus suorittaa ensi viikolla. Minulla ei edelleenkään ole siihen kaikkia tarvittavia välineitä, mutta katsotaan mitä keksitään.

 

Tässä toinen paikallaan ja kylvettynä, nuo minikokoisiksi jäneet tomaatintaimet saivat kavereikseen kahta eri minttua ja samettikukkaa. Saapa nähdä, lähtevätkö nuo tomaatitkaan tuosta kasvuun, epäilyttää koko juttu. Toisessa laatikossa on käsittelemätöntä raakalautaa, hankin siihen vielä ensi viikolla jonkin suoja-aineen, ennenkuin laitan mullat. Ja tarvitsen myös lisää multaa, tuohon jo istutettuun olisi voinut vielä yhden pussillisen laittaa, mutta iski pihiys ja nyt se harmittaa. Multaa meni enemmän kuin kuvittelin, 3,5 säkillistä (40l säkkejä) on tässä alla kuvassa olevassa. Kuvittelin että kolme säkkiä olisi riittänyt, enpä vaivautunut matemaattisiin tehtäviin kun olisihan tuo menekki varmana ollut laskettavissa.

Taimet ulkoilemassa

Kaikki sisällä olleet taimet ovat nyt aloittaneet päiväulkoilut. Kasvikaappia varten hankkimani ikkunat ovat olleet nojallaan seinää vasten, ja taimet ruukuissaan niiden takana. 17.5. perjantaina kylvin parvekelaatikkoon salaattia, retiisejä ja krassia salaattitarpeiksi. Tarkoitus ei siis ole toistaa retiisin kasvatuskokeilua viime vuodelta, vaan aion syödä retiisien alut salaattitarpeina. Siis jos lähtevät nousemaan, ainakin viime kesänä onnistui.

En tiedä, mitä teen aina väärin tomaattien kanssa. Olen nähnyt ystävien kuvia netissä, ja heillä on samaan aikaan itämään laitetut tomaatin taimet jo vaikka kuinka isoja, minulla ne ovat edelleen kymmen-viisitoista senttisiä hentoja alkuja! Olen antanut mietoa lannoitettakin, eikä mitään tapahdu? Mahdankohan saada tomaatteja tänä vuonna laisinkaan! Taidan luovuttaa, ja ostaa ensi keväänä tomaattien taimet valmiina…

Tein nyt yhden penkin kivistä, riittivät juuri tasan tähän, kun mukana on lisäksi kolme tiiltä. Kylvin tähän värjäyskasveista kuituhampun, sen enempää miettimättä, miten tuota savista maata olisi voinut parantaa ja kuinka paksu multakerroksen olisi pitänyt olla. Itää jos itää, jos ei, niin laitetaan kamomillaa ja kehäkukkaa tilalle vähän myöhemmin. Noin viikossa pitäisi vihreän alkaa kurkkia, jos onnistuu. Penkki pitää kokoajan pitää hieman kosteana nyt alkuun, että itäminen onistuu. Tein tämän sen kamalan routivan savimössökohdan päälle, kuorin rikkaruohot ja sammaleet pois ja tasoittelin paakkuja, sitten vaan kivet paikoilleen ja mullat perään. Kokeilumielellä mennään, katsotaan, minkä näköinen tuo on sitten seuraavan talven jälkeen. Optimistisellä mielellä tein tähän myös jo kasvituen, jos hamput itävät ja kasvavat korkeiksi, ne kun voivat kasvaa jopa parimetrisiksi.

Kylvin myös joitakin päiviä sitten edellisessä päivityksessä mainitsemani keltaiset mustasilmäsusannet ja köynnöskrassit. Susannat laitoin etupihan puolelle amppeliin ja köynnöskrassin parvekelaatikkoon takapihalle, samaan paikkaan, jossa viime vuonna kasvoi mustasilmäsusannaa. Kesän mittaan köynnöskrassi kasvaa näköesteeksi aitaa ylöspäin.

Nyt pitäisi muistaa laittaa se piparminttupuska ostoslistalle kun käy ruokakaupassa. Jännityksellä odotan, minkä näköistä ja makuista minttua saan siitä siemenpussista, jossa sisältö on nimetty ”Minttu – Piparmünt”. Piparminttua kun ei voi lisätä siemenistä! Onhan tuo suomenkielinen nimi pussissa kuitenkin oikein.

Viikko sitten aloin koota kasvatuslaatikoita, mutta siinä kävi köpelösti. Porasta katkesi terä. Näin nyt vaan kävi! Sain laatikoiden pitkät sivut toisiinsa kiinni ja kun olisin laittanut lyhyet sivut kiinni, kävi tämä katkeaminen. Ostoslistalla on siis vielä kasvatuslaatikoille suoja-aine ja poranterä (sekä lisää ruuveja), jotta saan homman hoidettua loppuun.
Kokosin perjantaina illalla myös kaksi pientä tukikehikkoa, joille ei varsinaisesti ole mitään paikkaa mielessä. Nämä tein jättitattarista, jota saimme ottaa koulun puskasta viime kesänä. Talven ulkona olleet ovat muuttuneet kauniin ruskeiksi, mutta varastossa olleet ovat vielä vihertäviä. Eivätköhän ne tuosta kohta ala ruskistumaan, kun pääsivät nyt ulkoilemaan.
Olikohan tässä kaikki? No, ensi kerralla sitten lisää asiaa ja kuvia, seuraavaksi pihalle taas ihmettelemään.