Lupailin lintukuvia, joten tässäpä niitä. Naapurilla on lintulauta ollut jo jonkin aikaa tarjolla, ja pihassamme pyöriikin paljon talitiaisia, pari närheä ja satunnaisesti myös harakoita. Varpusia on myös näkynyt muutaman kerran, mutta kameraan eivät ole vielä tallentuneet. Myös kolme oravaa käyvät joka päivä, ja piilottelevat pähkinöitä pitkin pihoja, mm. kasvatuslaatikostani löytyi piilotettuja pähkinöitä. Oravat ovat todella rohkeita, eivät väistä ihmistä juuri yhtään ja vetävät välillä hirmuista rallia pitkin pihaa ja terassia.
Harmi että kuvaaja ei ihan pysynyt mukana noissa närhien lentoonlähtökuvissa. Muutenkin kaikki nämä kuvat on otettu likaisten ikkunoiden läpi, pitäisiköhän vielä tälle syksylle pestä ikkunat?
Sunnuntaina heräsimme maisemaan, jossa oli ripaus lunta. Yöllä oli siis ollut pakkasta. Tiet olivat kuitenkin kuravelliä, joten ei sitä pakkasta kovin paljoa ollut.
Hirvenmetsästyskin alkoi tänä viikonloppuna, ja lauantaina töihin ajellessani näinkin porukkaa passissa. Hirviä ei näkynyt.
Kyllä sitä kiirettä pitää edelleen, päivitys hieman myöhässä. Syyskuun lopusta ei jäänyt mitään erikoisempaa mieleen, joten kirjoitan lokakuun ensimmäisestä viikosta.
Lokakuun ensimmäisellä viikolla siis saimme perjantaina vähän räntää ja olinkin sopivasti varannut autolle nastarenkaiden vaihdon jo näin aikaisessa vaiheessa. Syynä tähän oli käynti Kuusamossa. Kuusamon reissussa tiet eivät olleet jäässä mutta kas vaan, täällä Otanmäen suunnallapa olivat ja lauantaina aamulla oli luntakin maassa, tosi vähän, mutta kuitenkin. Räntää ja lunta ja muutaman asteen pakkasta saatiin tämän jälkeen pariin kertaan, kunnes lokakuun toisen viikon lopulla kääntyi taas vesisateeksi. Eikä tuota lunta ja räntää maahan jäänyt, pois se suli kyllä. Melko kuivia päiviä oli kuitenkin useita.
Kuusamon reissulta sain lisätä lintubongaukseeni teeren. Olenkohan tätäkään livenä nähnyt koskaan? No nytkin vain auton ikkunasta ohimennessä eräässä risteyksessä oli naarasteeriä useampia, urosta en bongannut. Ja olen varma siitä, että tunnistin lajin oikein. Vauhti oli käännyttäessä sen verran hidas, että ehdin kunnolla katsoa.
Matkalla tuli myös pysähdyttyä nähtävyyksien pariin. Suomussalmella tapasin viisasta hiljaista kansaa syksyn 2019 muotipukineissaan. Laitan tästä muutaman kuvan alle. Kiertelin koko pellon ja nostelin tuulessa lennelleet vaatteet ja asusteet takaisin kansalaisten päälle.
Kuusamossa piti tietenkin käydä Rukalla kiipeämässä näköalakalliolle. Tuuli oli kylmä, mutta kannatti.
Kuusamon pohjoispuolelta löytyi Käylän kylästä Kitkajoki ja sen kuohut. Poroja näkyi myös pientareilla useampaan otteeseen.
Lokakuun toisesta viikosta teen päivityksen erikseen lähipäivinä, luvassa ainakin lintukuvia!
Pari hyvin kiireistä viikkoa takana, joten päivityskin vähän myöhässä. Nyt sentään olen joitain kuvia muistanut napata.
Viikolla 37 olivat Nälkämaan markkinat KAO:n Seppälän opetustilalla Kajaanissa. Tämä on opiskelijoiden taidonnäyte, sillä markkinoilla on paljon opiskelijoita töissä ja niinpä olin minäkin luonnonvara-alan pöydässä tuotteineni edustamassa. Joten kiirettä piti, kun piti saada kangastavarat valmiiksi ja hillot tehtyä. Alunperin minulla piti olla näyttökin elintarvikevalmistuksesta, mutta nähtyäni siitä pari yötä painajaisia peruin sen. Valmistelut näyttöön eivät menneet erityisen hyvin, sillä marjamurske meni homeeseen kun yritin sitä kuivata, joten itsekerätyt marjat sitten puuttuivat. Koitin sitten ideoida raparperi-herukka chutneytä, mutta sekin meni mönkään. Minä en vaan pidä etikoista ja näinollen en niitä osannut oikein annostella… Tein sitten vain kahta omppuhilloa myyntiin!
Tällä viikolla ei vielä pakkasia ollut, mutta tuulta kylläkin ja sadetta. Punavyöseitikkejä on ollut tänä syksynä runsaasti, ja olenkin saanut muutaman langankin värjättyä. Verihelttaseitikkejäkin löytyi alkuun, mutta ilmeisesti joku muukin näillä nurkilla kerää värjäyssieniä, kun niitä ei enää ole näkynyt vaikka olen jättänyt pienemmät alut kasvamaan niitä kerätessäni. Harmittaa että voitatteja en ehtinyt kerätä, niitäkin näytti polunsyrjässä olleen, ja se keräyspaikkana ei silloin haittaa laisinkaan, kun niitä kerää värjäykseen. Ruokapataan en ihan polun varresta ota, kun ei voi tietää moniko koira siihen on juuri äsken jalkaa nostanut!
Markkinoiden jälkeen viikolla 38 saapuivat yöpakkaset. Sai ottaa kevyttoppatakin käyttöön aamu- ja iltalenkkejä varten! Päivisin kuitenkin vielä sen verran lämpöasteita, että hupparilla pärjäsi. Innostuin tunnelmoimaan ja otin yhden lyhdynkin varastosta ja laitoin siihen muutamana iltana kynttilän pihalle palamaan.
Lopuksi vielä muutama kuva omena-chilihillon valmistuksesta.
Viikko alkoi lämpimissä merkeissä, mutta kääntyi keskiviikkona sateiseksi ja hämyisäksi syyssääksi. Pienet sienet nousee, ne nousee, ne nousee.. Metsässä riittääkin nyt sieniä ihastelevalle katsottava ja kuvattavaa. En vain raaski ottaa näitä kaunokaisia ylös tunnistettaviksi. Olen edelleen surkea tunnistamaan etenkin tatteja, vaikka olen viime vuodet syksyisin koittanut sienikirjojen kanssa opetella uusia lajeja. Iltojen hämärtyminen myös lisää kuvaushaasteita, hämärässä kuvista tulee nopeasti tärähtäneitä.
Urakoin mennäviikolla ja värjäsin kilon verran lankoja. Padoissa porisivat nokkonen, viime syksyn ruskistunut hevonhierakka, kuituhamppu, nappikukat, sipulinkuoret ja muutama erä verihelttaseitikin jalkaa ja lakkia. Käytin värjäyksessä samanaikaispuretusta. Värjäyskalustona teräskattilat ja kahden keitinpaikan kaasuhella.
Nappikukka eli pietaryrtti ja sipulinkuoret
Liotin verihelttaseitikeitä yön yli vedessä ennen keittämistä, sienet olivat kuivattuja. Ensimmäisessä erässä tuli 10l kattilassa 50g verihelttaseitikin lakkeja, värjäsin tällä 200g lankaa (100g luonnonvalkoista ja 100g vitivalkoista lankaa). Otin vielä 50g luonnonvalkoista lankaa jälkiväriin, langasta tuli hennon roosaa. Enempää jälkivärejä tästä ei saanut.
Vasemmalta: 100g luonnonvalkoiseen lankaan, keskellä 100g vitivalkoiseen lankaan ja oik. 50g jälkiväri, josta kamera hieman vielä syö väriä. Nämä ensimmäisestä liemestä, jossa oli 50g verihelttaseitikin lakkeja.
Toiseen verihelttaseitikkisoppaan laitoin 10l kattilaan 30g lakkeja. Näistä sain värin kahteen lankaan, toinen oli vitivalkoinen ja toinen beige lähtöväriltään. Molemmat värjäytyivät hyvin, mutta jälkiväri jäi todella heikoksi. Tässä tuli siis kokeiltua paljonko noita sieniä menee minkäkin lankamäärän värjäykseen ja saako niistä jälkivärejä. 50g kuivatut jatkoon, 30g kuivatut ei. Toki 30g antoi 200g lankamäärään värin, mutta jos haluaa myös hennompia jälkivärejä, kannattaa pataan nakata vähän enemmän sientä.
Vas. beigeen lankaan värjätty ja oik. vitivalkoiseen värjätty lanka, molemmat 100g. Nämä siis siitä liemestä, jossa oli 30g verihelttaseitikin lakkeja.
Värjäsin verihelttaseitikeillä niin, että lakit ja jalat menivät eri pataan. Lakeilla saa punaista, jaloilla oranssiin taittavaa keltaista. Jalkojen liemi oli voimakkaan kirkkaan keltainen, mutta ihan niin kirkasta keltaista ei lankoihin tullut.
Kolmas seitikkisoppa tuli siis pelkistä verihelttaseitikin jaloista, näiden yhteispainoa en enää muista paljonko niitä meni pataan.
100g kerät, verihelttaseitikin jaloilla värjätyt. Kuva hieman vääristää väriä, värit ovat voimakkaammat luonnossa.
Kuituhampulla ja nokkosella värjäsin erisävyisiin harmaisiin lankohin, ja tulikin taas kivoja vihreitä sävyjä hampusta. Nokkosella tuli kellertävää luonnonvalkoiseen lankaan ja vaaleanharmaa lanka muuttui vihertävänharmaaksi. Nokkonen oli kuivattua ja kuituhamppu pakastimen kautta käytettyä, molemmat viime syksyltä. Kuituhamppu antaa siis parhaimmat vihreät ja valonkestokin on ollut erittäin hyvä mitä sitä on viime syksynä värjätyillä tullut testattua!
Kuituhamppuvärjäykset kahteen erisävyiseen harmaaseen lankaan tehtyinä. 100g ja 50g.
Nokkosella värjätyt, vas. luonnonvalkoinen lanka muuttui kellertäväksi ja oik. vaaleanharmaa lanka vihertäväksi. Kuva on huono, kamera ei ihan saanut oikeita värejä tästä kaksikosta talteen. Molemmat 100g.
Hevonhierakalla tuli rusehtavia lankoja. Alla kuva hieman vääristää, keskimmäinen lanka ei oikeasti taita punertavaan.
Hevonhierakalla värjätyt, vas. 100g harmaaseen lankaan ja kaksi muuta 50g vitivalkoiseen ja luonnonvalkoiseen lankaan värjätyt.
Tässä vielä muutama lanka yhteiskuvassa värjäyspäivältä, pienet kerät päällä ovat viime syksyltä ja vyyhdit alarivissä näitä uusia värjäyksiä. Keskimmäinen vyyhti on nappikukka-sipulinkuorivärjäyksestä.
Ilman senkummempia saatesanoja, tässä muutama kuva etupihan penkistä. Törsäsin itseeni myös 6,90€ ja ostin lähikaupasta ison keltaisen puskan sen ollessa vielä ihan nupullaan, nyt kukat ovat auenneet. Mikä värin loiste!
Penkkiin nakkaamistani siemenistä on kivasti kasvanut (rikkaruohojen kera) erilaisia kukkia. Tykkään tällaisesta villistä penkistä kyllä todella paljon. Olen viskonut nyt orvokeista nyppimiäni siemeniä tähän penkkiin, saa nähdä, saadaanko tähän myös orvokeita ensi kesänä.
Ja kappas vaan, muutama kehäkukkakin sentään saatiin!
Kovin on ollut viileää, mutta enimmäkseen kuivaa. Ei siis mitään parin päivän sateita pidempiä märkiä jaksoja, vaikka vettäkin on saatu. Mustikat ovat menneet ylikypsiksi, mutta nyt alkaa puolukka-aika!
Viikon 35 lopulla saatiin sadetta, ja sienet nousevat nyt vauhdilla. Ensimmäiset värjäyssienet (verihelttaseitikki, keltahelttaseitikki ja punavyöseitikki) on kerätty pakkaseen ja alkuja niistä jäi vielä kasvamaan. Näitä on näppärä kerätä päiväkävelyillä lähimaastossa, tulee koirat samalla ulkoilutettua joten tuon ajan voi laskea käytetyn tuplasti hyödyksi.
Ruokasieniä koirat eivät pääse etsimään, ja niitä varten täytyykin lähteä vähän kauemmas. Pirtan kanssa olemme menossa kyllä sienikoirakurssille, innolla odotan mitä siellä opimme.
Muutama kuva sienikaunokaisesta tähän liitteeksi, en viitsinyt poimia tunnistettavaksi kun oli niin kaunis alku.
Säät jatkuivat viileinä (ainakin viime vuoteen verrattuna) mutta aurinkoisiakin päiviä saatiin. perjantaille 9.8. ennustettiin pilvistä päivää ja sadekuuroja, ei saatu kumpiakaan! Tuotti hieman vaikeuksia, sillä olin autolla liikkeellä koirien kanssa kun kävimme eläinlääkärillä hakemassa rokotukset karvakavereille. Enpä päässyt sitten asioille, kun ei koiria voinut jättää kuumaan autoon. Onneksi Prisman parkkihalli pelasti sen verran, että sain sentään ruokaostokset tehtyä. Eli viikon ainoa +15 päiväkin meni kaupungissa asioidessa.
Metsäkävelyillä on käyty, ja siitä taas muutamia kuvia alla. Lisäksi kukkia ja marjoja, joita kuvasin koululla käydessäni tiistaina 6.8.
Kylläpä on ollut yhtä vastoinkäymistä tämä kesä. Mistä aloittaisin?
Noh, terassityömaa kesti melko pitkään, joten se toinen kasvatuslaatikko ja siemenet siihen jäivät laittamatta. Kun tilaa ei pihalla ollut. Tuhohyönteisiä on ollut enemmän kuin viime vuonna, minulta menivät niin salaatit, krassit kuin salaattitarpeisiin kasvattamani retiisinlehdet näiden mokomien suihin.
Yrtit lähtivät sisällä itämään kivasti, mutta kuolivat kaikki, kun siirsin ne ulos. Mikälie siinäkin sitten takana. Laitoin uudet purkkeihin ja suoraa ulos itämään, mutta eivätpä nuo keleistä johtuen juuri jaksaneet nostaa päätään. Ajankohta menikin myöhäiseksi heinäkuun alkuun. Tilli olikin sitten ainoa, joka osoitti minkäänlaista mielenkintoa itämisestä heti alkuun.
Tilli, ruohosipuli ja ruohosipulin isännöimä vieras.
Mäkimeirami ja maustemeriami eivät itäneet uudelleen laisinkaan. Sitruunamelissassa on muutama hassu alku. Kaupasta ostamani ja ruukkuun istuttamani piparminttu on sentään tehnyt uutta vartta ja lehteä tasaiseen tahtiin. Vihannesportulakassa on muutama pienenpieni alku, tämän otan sitten talveksi sisälle ja toivon että selviää talven yli. Ruohosipuli on harvassa, mutta jonkinlaista kasvua siinä näkyy. Persilja on matala ja tuuhea, mutta ei senkään kanssa juhlita. Basilika ei enää jaksanut itää. Kalliit mintut eivät itäneet laisinkaan… Kylläpä harmittaa! Tomaateissa on muutamia kukkia. Tomaatit venyivät kunnolla pituutta sen yhden helteisen viikonlopun aikana, joka tuossa heinäkuun lopulla oli. Muutoin nämä tämän kesän lämpötilat eivät siis ole riittäneet antamaan vauhtia kotikutoisien viljelmieni tarpeisiin. Mutta! Nyt sentään terassi on valmis, joten pääsen ensi kesäksi rakentamaan sen kasvikaapin vanhoista ikkunoista. Tiedän jo mihin sen sijoitan. Runkoon materiaalit ja katto pitää jostain keksiä, ei ole roskalavalta tärpännyt että olisiko kukaan luopumassa valokatteesta. Yhdeltä kysyin, mutta ei antanut mittoja ja minun olisi pitänyt ajaa Kajaaniin saakka katsomaan, en vitsinyt ottaa riskiä. Ennemmin sitten ensi kesänä ostan sitä jonkinlaisen palan jos en muuta keksi.
Piparminttu ja portulakan alut
Tomaateissa on todistettavasti muutama kukka.
Pihaa en ole vielä saanut aidattuakaan. Se on työn alla, kunhan ehdin käydä Kajaanissa ostamassa verkon ja rimoja sitä varten.
No niin, nyt on valitusvirsi kaikesta epäonnistuneesta valmis. Pipariksi meni, en tiedä viitsinkö enää loppusyksystä edes kirjoittaa mitään. No ehkä voin napata muutaman kuvan sitten samettikukista, joissa tällä hetkellä on nuppuja.
Kuituhampusta saa värjäyspataan ihan kivan saaliin.
Yksi helteinen viikonloppu koettuna ja muuten samaa alle viidentoista asteen säätilaa. Muutaman päivän helle sai tehokkaasti kasvit nuupahtamaan, osa tien varren horsmista kuihtui kokonaan eikä helteiden jälkeen saadut sateet niitä enää pelastaneet. Näinköhän kävi niin, että horsmankeruukausi pääsi loppumaan? No, toivotaan että keruuapajilta sietä vielä saan. En ole nyt ehtinyt lähteä pitemmälle, ja tien vierestä nyt muutenkaan ei kerätä mitään, ellei sitten värjäyskasveja lankahommiin.
Siili tuhisteli viikolla 30 pihapiirissä, mutta kun laitoin vähän kärsineitä mansikoita tarjolle, ei siiliä ole enää näkynyt. Marjat olivat muutoin hyväkuntoisia, mutta hieman vetisiä, mitään mätää tai homeista meillä ei siis tarjoiltu.
Lauantaina 3. heinäkuuta leppälintu (uros) pyörähti pihassamme, kuvaa en ehtinyt saada. Nyt sain tämän kaverin siis tunnistettua, kun näin pihan puskissa jo toukokuussa samanlaisen mutta ihan varma tunnistus jäi tekemättä kun lintu lähti niin hätäisesti jatkamaan touhujaan muualle.
Laitetaanpa vielä muutama kuva menneeltä viikolta. Marjat kypsyvät hitaasti mutta varmasti, mustikan sato näyttää surkealta ja juolukoita on ole löytänyt laisinkaan. Puolukoita en ole vielä käynyt katsomassa, mikä on tilanne niiden suhteen. Tienvarren vattupuskissa näyttää olevan raakileita ihan mukavasti, mutta näitäkään ei viitsi kerätä kasvupaikasta johtuen. Albino puolukanvarpu kasvaa edelleen samassa paikassa.
