27. heinäkuuta – 16. elokuuta 2020

Skipataanpa nyt tuo heinäkuu tuosta välistä. En tajunnut, että on taas mennyt näin pitkä aika tässä välillä. Olen keskittynyt neulomiseen ja kahvinjuontiin ilmeisesti liikaa, kun en ehdi koneella istua.

Säitä on saatu, syksyiseksihän tämä on jo kääntynyt. Sientä nousee taas jokapuolella, kyllä ne on upeita koreissa väreissään (ainakin osa). Etenkin sateen jälkeen kun ne värit korostuvat. En ole itse vielä käynyt sienessä kertaakaan. Löysin polun vierestä useita voitatteja, ajattelin kerätä ne värjäykseen, mutta en ole vielä tehnyt asialle mitään. Mahtavatkohan enää olla kunnossa, kun joskus pääsen keräykseen saakka. En kyllä yhtään muista, mitä väriä niistä pitäisi saada värjäyksessä, täytyy tutkia. Ajattelin että ne voisi kuivattaa.

Metsät ovat nyt täynnä mustikkaa, kaarnikkaa ja juolukkaa. Olenkin muutamat marjat, ehkä noin litra yhteensä, kerännyt ja nauttinut aamupalaksi. Minulla on suunnitelmissa mennä lähipävinä keräämään talveksi saalista pakastimeen, meinaa nämä työt haitata harrastuksia, heh. Olen tehnyt paljon iltavuoroa, ja en vaan saa itseäni revittyä ylös niin aikaisin, että ehtisin suorittaa keruun ja marjojen putsaamisen ja rasioittamisen ennen työpaikalle menoa. Lisäksi on ollut paljon sateisia päiviä, en halua kerätä märkää marjaa sillä siinäpä se vasta putsaaminen onkin. Joten sopivaa sateentonta vapaapäivää tai iltaa tässä odotellaan. Paikoin mustikat ovat jo niin isoja, että niissä ei kohta ole enää makua. Päätin tänä vuonna että kerään mustikat, juolukat ja kaarnikat suoraa sekaisin, sillä en ole tekemässä marjoista mitään myyntiin. Kun ne jäävät vain omaan käyttöön, on ihan sama vaikka olisivat sekaisin.

Tässäpä muutama salakuvattu kuva eräältä päivältä pihastamme. Rusakko istui pitkään kukkapenkissä syömässä, mutta säikähti huomatessaan, että vaanin ikkunan takana. Joten vaihtoi paikkaa, suoraa puskan taakse, niin etten meinannut saada kuvaa… Sittenpä ilmestyi samaan aikaan siili pihalle. Viimeisessä kuvassa rusakko pelästyy siiliä ja säntää pakoon. Olen nauranut tälle kuvalle ihan kunnolla.

Kesäkuun 22. – heinäkuun 5. 2020

Olipa siitä haavan alkujen jättämisestä pihan näkösuojaksi sitten mitään iloa, pihamme innokkaat kunnossapitäjät kävivät ajamassa ne sileiksi ruohonleikkurilla. Sepä siitä sitten…

Kainuussa saatiin juhannuksen jälkeen kahdella viikolla tuulta ja vettä yli omien tarpeiden. Ensin paikallinen Uuno kuritti Kajaania, Sotkamoa ja Paltamoa, tänne eteläkulmille ei saatu kyllä tippaakaan vettä. Tuuli oli kyllä kova. Sitten siirryttiin seuraavan viikon puolelle ja heinäkuun vaihteeseen, jolloin ihan koko maata kurittanut Päivö hyppäsi remmiin. Tuli meidänkin kylällä vettä taivaan täydeltä parin päivän ajan ja tuuli oli melkoinen. Itse meinasin työmatkalla päätyä autoni kanssa paikallisen männyn koristeeksi vesiliirtoon lähdettyämme. Ajelin sitten kotiin vielä varovaisemmin, emme siis ajautuneet tieltä ulos vaan liirsimme (onneksi) vain suoraa eteenpäin niin, että ei edes poistuttu kaistalta. On se silti aivan hiton epämukava tunne. Olin juuri hidastamassa, kun taivas oli revennyt ja vettä tuli siihen tahtiin, että en kuullut auton radiota sateen hakatessa autoa, enkä nähnyt vesimassojen takaa kuin vastaantulijoiden valonkajon, kun tämä tapahtui. Olen kuskina varovainen ja aika rauhallinen, nytpä mennään taas varmaan pari vuotta ilman tällaisia ylimääräisiä sydämentykytksiä. Niin sitä varovaisellekin sattuu, kun luonto puuttuu peliin.

Pihassamme kirjosiepot edelleen vahtivat varaamaansa pönttöä, onkohan siellä kuitenkin poikaset tulossa. Viikkoa ennen juhannusta tikka kun sitä pönttöä ehti tyhjennellä. Perjantaina olin koirien kanssa pihalla, niin talitiainen yritti istuskella siinä koivussa oksalla, kirjosieppouros syöksyi suoraa talitiaista kohti ja karjui mennessään kuin mikäkin. Se ei ollut mitään tavallista ääntä, vaan sellainen ison kissaeläimen ”RRROOAAAARRR” tyyppinen taisteluhuuto. Talitiainen vaihtoi sitten viereiseen pusikkoon ja sieppo jäi siihen koivun oksalle istumaan.

Pihassa pyörii nyt myös paljon pieniä oravia. Tämän kesän poikasia selvästi, hännät ovat pöyheät ja isommat kuin loppu orava yhteensä. Naapuri kertoi nähneensä yhden oravan, jolla on töpöhäntä, itse en ole tätä kaveria bongannut. Parhaimmillaan kuulema 7 oravaa ollut päivisin pihassamme.

Tässä muutamia kännykkäkuvia vielä loppukevennykseksi.

Muokkaus 5.7.2020 klo 13:52: lisätty muutamia lintukuvia, siepoilla on poikaset pöntössä!

Kesäkuun 1. – 21. vuonna 2020

Keskikesän aika on täynnä kukkia ja siitepölyä. Juhannusviikolla puolukka ja suopursu puhkesivat kukkaan, ja torstaina 18.6. kun saimme pitkästä aikaa kunnon sadepäivän, sateen jälkeen suopursun tuoksu metsässä oli aivan ihana. Harmi vain, että sade vei hillasta kukat. Saa nähdä, jääkö tämä herkku minulta taas kerran keräämättä.

Olen seurannut pihalla kirjosieppojen touhuja, yrittävät pesiä pihakoivuun siirretyssä pöntössä, mutta tikka on ottanut siepot silmätikukseen ja viikkoa ennen juhannusta yllätin tikan tyhjentämässä pesäpönttöä. En nähnyt, saiko tikka saalista, mutta jotain veti ulos pöntöstä. Menin koirien kanssa vähänksi aikaa pihalle, niin tikka lensi muihin puuhiin. Katsoin pöntön suuaukkoa, ja sitä on tikka saanut hakattua suuremmaksi. Voi harmi, jos siepoilla nyt pesintä epäonnistui.

Tuo koivu on yksi niistä harvista pienistä puista, jotka meidän pihaan jäi kun puut kaadettiin viime helmikuussa. Ei ole enää ihanaa varjostavaa mäntyä pihassani, eikä syksyllä haapa tule loistamaan kirkkan keltaisena. Nyt nousee pitkin nurmikoa haavan alkuja, niistä alkaa olla jo vähän haittaakin, täytyy alkaa torjuntapuuhiin. Jätän muutamia kasvamaan, jotta pihaan saadaan edes jotain varjoa (ja näkösuojaa).

Lopuksia muutamia kuvia, pahoittelen kännykkälaatua.

4. – 31. toukokuuta 2020

Se sitten oli ja meni. Melko kylmä toukokuu, satoi useamman kerran lunta, ihan kuun lopussa sitten päästiin kyllä jo kesälämpötiloihin. Siili ilmestyi pihallemme toukokuun 10. päivä ja västäräkit saapuivat pihaan toukokuun 14. päivä. Siili on melko varmasti se sama iso jötkäle, joka on kahtena syksynä ilahduttanut meitä vierailuillaan. Olen kutsunut häntä Spikeksi ja sillä nimellä jatketaan. Naapuri kertoi nähnensä myös pienempiä siilejä, mutta minä olen bongannut nyt vain Spiken. Siilibongauksen jälkeen 11. päivä satoikin sitten reilusti lunta ja maa oli valkoinsena. Sulivat kyllä kokonaan sitten parissa päivässä pois, ja siilikin on edelleen maisemissa, eli varmasti Spikellä on hyvä pesäkolo jossain jemmassa.

Toukokuun 9. päivä bongasin ensimmäiset leskenlehden omalta kylätämme. Niitä olin jo aiemmin nähnyt Kajaanissa. Voikukkia alkoi ilmestyä talojemme seinustoille toukokuun lopussa.

Muutama kuva kuukauden ajalta, kuvasarja alkaa toukokuun kuudennesta päivästä.