Viikot 9-11 2019

25. helmikuuta – 17. maaliskuuta 2019

Huh huh, johan se aika lentää kun on puuhaa. Opiskeluasiat pitävät kiireisinä.

Talvinen sää jatkuu, lämpötilat vaihtelevat reilusti ja tuullutkin on muutamana päivänä niin, että tunttuu että tukka lähtee päästä (käytän pipoa).

Talitiaiset ja sinitiaiset käyvät edelleen reviirisotaa pihan pöntöstä. Voi kun tietäisivät, kuinka turhaa se on, mahtaa kirjosippo kuitenkin ajaa tiaiset taas karkuun ja valloittaa pöntön. No, se nähdään sitten keväämmällä käykö näin.

Tähän viikon 11 viikonloppuun saimme jalkarättilunta, vesitihkua ja plussakelin noin ylipäätään.

Alla lyhyt video, jonka kuvasin perjantain päiväkävelyllä.

 

Viikko 8, 2019

Jänikset ovat palanneet kulmillemme, missälie viettäneet talveaan tässä välillä.

18. -24. helmikuuta 2019

Tällä viikolla meille tulee vuosi täyteen täällä Kainuussa. Vielä ei olla kyllästytty!

Saimme jännittäviä sään vaihteluita: torstaina ensin -20 ja lauantain ennuste +5. Piti kyllä katsoa ennustetta kahdesti. Ja kyllähän se plussakeli sieltä sitten tuli. Ensimmäiset pajunkissat bongasin lauantain päivälenkillä koirien kanssa. Samalla lenkillä Pirta otti myös monta kertaa vainua suolle, jota kiersimme ensin tietä ja sitten metsäautotietä pitkin. Jouduimme kuitenkin palaamaan samaa reittiä takaisin, sillä tietä ei oltukaan aurattu tänä vuonna koko matkalta eikä märässä polvekorkuisessa lumessa rämpiminen usean kilometrin ajan tuntunut hyvältä idealta.

Sinitiaisetkin tekevät jo asuntokatselmusta. Talitintit koittivat ajaa tämän kaksikon pois nurkiltaan, mutta ainakin tämän erän hävisivät. Päivittäessäni BirdLife Suomen lintuhaastetta huomasin, että listani oli jostain syystä tyhjentynyt ja sieltä puuttuivat aiemmat havaintoni. Kirjasin ne uudelleen, mutta päivämäärät menivät kyllä nyt miten sattuu. Harmin paikka. Onneksi ei ollut montaa lajia, harakka, varis, käpytikka ja talitintti siellä ennästään taisi olla. Lisäsin tällä viikolla sinitiaisen.

 

Viikko 7, 2019

11. – 17. helmikuuta 2019

Aloitetaan heti lumimakkarapäivityksellä: makkara tipahti aidalta sunnuntaina 10.2. klo 22-00 välillä. Tiedän tämän, sillä kymmenen aikaan lähdin koiria ulkoiluttamaan ja vedin verhot kiinni, silloin makkara oli vielä aidalla. Puolen yön aikaan päästin koirat omalle pihalle vielä pissalle, jolloin makkara oli tippunut. Näin, viikonlopun jännitysnäytelmä päättyi.

 

Viikko alkoi maanantaina räntäsateella, oikein isoja jalkarättejä tuli taivaalta reilusti. Pakkaselle kuitenkin kääntyi ja tiistaina saimme aurinkoisen päivän. Muistin myös vihdoin päivittää bridLife Suomen bongaushaasteen listaani, vaikka en nyt ihan tarkkaa muistanutkaan, minä päivänä näin minkäkin linnun. Lisäsin listalle harakan, variksen ja käpytikan.

Olen jäänyt miettimään, mitähän mahtoivat olla upeat oranssinhohtoiset talitinttiä isommat pikkulinnut, joita näin yhdellä päivälenkillämme erään omakotitalon lintulaudalla. Lauta on siis kävelytien vieressä, joten linnut hengailevat siinä ja tien varren puissa, hyvä paikka siis havainnointiin kun omaa lautaa ei ole. Ensi talveksi tulee, lupaan!

Loppuviikoksi saimme plussakelejä. Lumisateet onneksi kiersivät Otanmäen, joten kolaa ei tarvinnut märän ja painavan lumen vuoksi ottaa esille. Lumen sijaan saimme todella kovan tuulen, joka lennätti perjantaina kovia jäisiä möykkyjä puista päällemme kun olin koirien kanssa iltalenkillä. Onneksi isommat eivät osuneet, kun pienetkin tuntuivat aika ikäviltä.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä heräsin monesti kaikenlaisiin kolinoihin. Ovikylttihän se siellä hakkasi oveen tuulen innoittamana. Aamun valjettua takapihalla odottikin myrskyisä näky, oksanpätkiä ja neulasia jokapaikassa. Toisen koirani tutkimusretki päättyi neulaseen nenässä ja aivasteluun.

Yhdestä männystä oli tullut alas myös siellä oksistossa kiinni ollut katkennut latva. Aurinkoinen mutta tuulinen sää johdattaakin meidät taas uuteen viikkoon.

Viikot 5 ja 6, 2019

28. tammikuuta – 10. helmikuuta 2019

 

Pakkasta ja lunta, siinä viime viikkojen kuulumiset. Enimmillään pakkasta oli -28 ja ”lämpiminä” päivinä pakkanen oli noin viidentoista tuntumassa, kunnes viikon 6 lopulla pääsimme torstaina kymmeneen pakkasasteeseen ja viikonlopuksi ennustettiin nollakelejä.

Ikuistin pihan aidalla roikkuvan lumimakkaran, sillä viikon kuusi lopulle ennustettiin tosiaankin plussakelejä, ja ajattelin, että lumimakkara saattaa aidalta tipahtaa kun lämpenee. Plussalle päästiinkin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, mietin että pitäisikö tehdä lumiukko pihalle. Lumimakkarakin oli tässä vaiheessa jo laskeutunut aivan notkolleen ja jäin jännityksellä odottamaan, vieläkö sunnuntaina aamulla makkara hengailee aidalla.

Lauantaina aamulla heräsin liian myöhään ja ehdin jo kiroilla mielessäni, kun lähdin koiria lenkittämään ja lumiaura linkoineen olikin jo työstämässä meidän parkkipaikkoja. Lunta oli tullut paljon, sanoisin noin 15 senttiä. Olin ajatellut, että ehdin pukata lumet sisäpihalla menevälle tielle omalta pihaltani, josta linko sitten heittää ne helposti pois. En ehtinyt itse hätiin, mutta onneksi ystävällinen naapuri auttoi ja ehti tuupata lumet puolestani raskaamman kaluston hoidettavaksi. Tämän siis näin, kun palasimme aamukävelyltä. Mukavaa kun saa naapuriapua! Minäkin välillä teen samalla naapurin pihakujalta lumityöt kun omasta pihastani raivaan tietä. Näin se toimii parhaiten, sanotaanko vaikka että vuoroin vieraissa! On kiva antaa toiselle mukava yllätys ja välillä myös saada selllainen itse.

 

Viikko 3, 2019

4. -20. tammikuuta 2019

Pakkasesta ei ainakaan ole tällä viikolla ollut puutetta. Harkitsen sellaisen lämpömittarin hankintaa, jonka voisi lukea sisältä käsin. Meillä on vain kuistin pylväässä kaksi mittaria, jotka ovat keskenään noin viiden asteen verran eri mieltä. Toisessa on asteikko 0 – -50 ja toinen on normaali lämpömittari, siihen olen luottanut. Tarkistan myös aina netistä säätiloja kännykän avulla, lähin mittauspiste on noin 30km päässä. Käytän Ilmatieteen laitoksen sovellusta.
Sellaista siis lämpömittaririntamalla. Digitaalinen mittari talon varjoisalle puolelle voisi siis olla ihan mukava. Olen viivytellyt (minkäänlaisen) mittarin hankintaa, kun tässä kuitenkin on jo olemassa mittari ulkona ja sovellus kännykässä. Ikkunasta katsomalla saa myös aika hyvän käsityksen siitä, onko tuulta tai sadetta. Joten tuntuu kuitenkin hölmöltä ajatukselta, että laittaisi vielä muutaman kympin uuteen digitaaliseen mittariin, kun olen niin kaikkea ylimääräistä tavaraa vastaan. Tilasin joskus muinoin Tieteen kuvalehteä, ja sen kylkiäisenä sain juurikin tällaisen digitaalisen mittarin. Se ei kyllä ikinä lähtenyt toimimaan, en tiedä miksi, enkä tajunnut siitä silloin reklamoidakaan, joten se meni elektroniikkakierrätykseen.
Kuitenkin tuollainen ehjä ja ilman vikoja oleva mittari olisi varmasti pitkäikäinen ja saisin sen mukaan myös tulevaisuudessa kun väistämättä tästä johonkin jossain vaiheessa muutan. Niin että.
Miten sääpäiväkirjasta tuli taas pohdinta kulutusyhteiskunnan ongelmista?

No mutta. Saimme kuluneella viikolla myös lunta lisää ihan reilusti ja pääsin taas heilumaan kolan kanssa pihalle useampana päivänä. Mikäs siinä heiluessa, tekee ihan hyvää ruumiillinen rasitus aina välillä tällaiselle käsitöiden ja tietokoneen parissa nyhräävälle pullaposkelle. Kolattava ala ei kuitenkaan meillä iso ole, vaikka ensi talveksi suunnittelen kyllä hankkivani oman kolan tai lumentyöntimen pihan puolelle, niin saan pidettyä helpommin koirille kulkureitit auki.

Viikko 2, 2019

Näin se aurinko pilkistelee meidän pihaamme tässä vaiheessa vuotta.

7. – 13. tammikuuta 2019

Vain muutama kuva jonka nappasin aurinkoisena päivänä. Lintubongauskin tökkäsi heti alkuunsa, sillä kaikki linnut piilottelevat minulta! Ääniä kuuluu, mutta kavereita ei näy. Haaveilen pienen kaukoputken tai kiikarin hankkimisesta.

Kuvat on otettu viikon 1 puolella, mutta aurinkoisia päiviä on saatu myös viikolla kaksi, joten uskaltauduin käyttämään nämä kuvat tähän päivitykseen.

 

Viikko 1, 2019

31. joulukuuta 2018 – 6. tammikuuta 2019

Vuodenvaihteeksi saimme mahtavan lumimyräkän, yksi kynttiläkin sammui lyhdyssään tuulen voimasta. Tiistaina 1.1. jo aamusta sää kääntyi plussalle, ja lumityöt olivatkin hieman raskaat tehdä. Vuodenvaihde meni onneksi muuten rauhallisesti, pienessä kylässä asumisesta on siis hyötyä. Onneksi tein kuitenkin heti aamusta lumityöt, sain nimittäin tehdä ne vielä kahdesti päivän aikana, kun lumimyräkkä iski Otanmäkeen.

Päätin osallistua myös BirdLife Suomen bongaushaasteeseen, tarkoituksena bongata 100 lintulajia vuoden 2019 aikana. Ensimmäisen sainkin heti merkittyä, nimittäin talitintin!