4. -20. tammikuuta 2019
Pakkasesta ei ainakaan ole tällä viikolla ollut puutetta. Harkitsen sellaisen lämpömittarin hankintaa, jonka voisi lukea sisältä käsin. Meillä on vain kuistin pylväässä kaksi mittaria, jotka ovat keskenään noin viiden asteen verran eri mieltä. Toisessa on asteikko 0 – -50 ja toinen on normaali lämpömittari, siihen olen luottanut. Tarkistan myös aina netistä säätiloja kännykän avulla, lähin mittauspiste on noin 30km päässä. Käytän Ilmatieteen laitoksen sovellusta.
Sellaista siis lämpömittaririntamalla. Digitaalinen mittari talon varjoisalle puolelle voisi siis olla ihan mukava. Olen viivytellyt (minkäänlaisen) mittarin hankintaa, kun tässä kuitenkin on jo olemassa mittari ulkona ja sovellus kännykässä. Ikkunasta katsomalla saa myös aika hyvän käsityksen siitä, onko tuulta tai sadetta. Joten tuntuu kuitenkin hölmöltä ajatukselta, että laittaisi vielä muutaman kympin uuteen digitaaliseen mittariin, kun olen niin kaikkea ylimääräistä tavaraa vastaan. Tilasin joskus muinoin Tieteen kuvalehteä, ja sen kylkiäisenä sain juurikin tällaisen digitaalisen mittarin. Se ei kyllä ikinä lähtenyt toimimaan, en tiedä miksi, enkä tajunnut siitä silloin reklamoidakaan, joten se meni elektroniikkakierrätykseen.
Kuitenkin tuollainen ehjä ja ilman vikoja oleva mittari olisi varmasti pitkäikäinen ja saisin sen mukaan myös tulevaisuudessa kun väistämättä tästä johonkin jossain vaiheessa muutan. Niin että.
Miten sääpäiväkirjasta tuli taas pohdinta kulutusyhteiskunnan ongelmista?
No mutta. Saimme kuluneella viikolla myös lunta lisää ihan reilusti ja pääsin taas heilumaan kolan kanssa pihalle useampana päivänä. Mikäs siinä heiluessa, tekee ihan hyvää ruumiillinen rasitus aina välillä tällaiselle käsitöiden ja tietokoneen parissa nyhräävälle pullaposkelle. Kolattava ala ei kuitenkaan meillä iso ole, vaikka ensi talveksi suunnittelen kyllä hankkivani oman kolan tai lumentyöntimen pihan puolelle, niin saan pidettyä helpommin koirille kulkureitit auki.