Viikot 37-38, 2019

9. – 22. syyskuuta 2019

Pari hyvin kiireistä viikkoa takana, joten päivityskin vähän myöhässä. Nyt sentään olen joitain kuvia muistanut napata.

Viikolla 37 olivat Nälkämaan markkinat KAO:n Seppälän opetustilalla Kajaanissa. Tämä on opiskelijoiden taidonnäyte, sillä markkinoilla on paljon opiskelijoita töissä ja niinpä olin minäkin luonnonvara-alan pöydässä tuotteineni edustamassa. Joten kiirettä piti, kun piti saada kangastavarat valmiiksi ja hillot tehtyä. Alunperin minulla piti olla näyttökin elintarvikevalmistuksesta, mutta nähtyäni siitä pari yötä painajaisia peruin sen. Valmistelut näyttöön eivät menneet erityisen hyvin, sillä marjamurske meni homeeseen kun yritin sitä kuivata, joten itsekerätyt marjat sitten puuttuivat. Koitin sitten ideoida raparperi-herukka chutneytä, mutta sekin meni mönkään. Minä en vaan pidä etikoista ja näinollen en niitä osannut oikein annostella… Tein sitten vain kahta omppuhilloa myyntiin!

Tällä viikolla ei vielä pakkasia ollut, mutta tuulta kylläkin ja sadetta. Punavyöseitikkejä on ollut tänä syksynä runsaasti, ja olenkin saanut muutaman langankin värjättyä. Verihelttaseitikkejäkin löytyi alkuun, mutta ilmeisesti joku muukin näillä nurkilla kerää värjäyssieniä, kun niitä ei enää ole näkynyt vaikka olen jättänyt pienemmät alut kasvamaan niitä kerätessäni. Harmittaa että voitatteja en ehtinyt kerätä, niitäkin näytti polunsyrjässä olleen, ja se keräyspaikkana ei silloin haittaa laisinkaan, kun niitä kerää värjäykseen. Ruokapataan en ihan polun varresta ota, kun ei voi tietää moniko koira siihen on juuri äsken jalkaa nostanut!

Markkinoiden jälkeen viikolla 38 saapuivat yöpakkaset. Sai ottaa kevyttoppatakin käyttöön aamu- ja iltalenkkejä varten! Päivisin kuitenkin vielä sen verran lämpöasteita, että hupparilla pärjäsi. Innostuin tunnelmoimaan ja otin yhden lyhdynkin varastosta ja laitoin siihen muutamana iltana kynttilän pihalle palamaan.

Lopuksi vielä muutama kuva omena-chilihillon valmistuksesta.

Viikko 36

2.- 8. syyskuuta 2019

Viikko alkoi lämpimissä merkeissä, mutta kääntyi keskiviikkona sateiseksi ja hämyisäksi syyssääksi. Pienet sienet nousee, ne nousee, ne nousee.. Metsässä riittääkin nyt sieniä ihastelevalle katsottava ja kuvattavaa. En vain raaski ottaa näitä kaunokaisia ylös tunnistettaviksi. Olen edelleen surkea tunnistamaan etenkin tatteja, vaikka olen viime vuodet syksyisin koittanut sienikirjojen kanssa opetella uusia lajeja. Iltojen hämärtyminen myös lisää kuvaushaasteita, hämärässä kuvista tulee nopeasti tärähtäneitä.

Syksyn ensimmäiset värjäykset

Urakoin mennäviikolla ja värjäsin kilon verran lankoja. Padoissa porisivat nokkonen, viime syksyn ruskistunut hevonhierakka, kuituhamppu, nappikukat, sipulinkuoret ja muutama erä verihelttaseitikin jalkaa ja lakkia. Käytin värjäyksessä samanaikaispuretusta. Värjäyskalustona teräskattilat ja kahden keitinpaikan kaasuhella.

Nappikukka eli pietaryrtti ja sipulinkuoret

Liotin verihelttaseitikeitä yön yli vedessä ennen keittämistä, sienet olivat kuivattuja. Ensimmäisessä erässä tuli 10l kattilassa 50g verihelttaseitikin lakkeja, värjäsin tällä 200g lankaa (100g luonnonvalkoista ja 100g vitivalkoista lankaa). Otin vielä 50g luonnonvalkoista lankaa jälkiväriin, langasta tuli hennon roosaa. Enempää jälkivärejä tästä ei saanut.

Vasemmalta: 100g luonnonvalkoiseen lankaan, keskellä 100g vitivalkoiseen lankaan ja oik. 50g jälkiväri, josta kamera hieman vielä syö väriä. Nämä ensimmäisestä liemestä, jossa oli 50g verihelttaseitikin lakkeja.

Toiseen verihelttaseitikkisoppaan laitoin 10l kattilaan 30g lakkeja. Näistä sain värin kahteen lankaan, toinen oli vitivalkoinen ja toinen beige lähtöväriltään. Molemmat värjäytyivät hyvin, mutta jälkiväri jäi todella heikoksi. Tässä tuli siis kokeiltua paljonko noita sieniä menee minkäkin lankamäärän värjäykseen ja saako niistä jälkivärejä. 50g kuivatut jatkoon, 30g kuivatut ei. Toki 30g antoi 200g lankamäärään värin, mutta jos haluaa myös hennompia jälkivärejä, kannattaa pataan nakata vähän enemmän sientä.

Vas. beigeen lankaan värjätty ja oik. vitivalkoiseen värjätty lanka, molemmat 100g. Nämä siis siitä liemestä, jossa oli 30g verihelttaseitikin lakkeja.

Värjäsin verihelttaseitikeillä niin, että lakit ja jalat menivät eri pataan. Lakeilla saa punaista, jaloilla oranssiin taittavaa keltaista. Jalkojen liemi oli voimakkaan kirkkaan keltainen, mutta ihan niin kirkasta keltaista ei lankoihin tullut.

Kolmas seitikkisoppa tuli siis pelkistä verihelttaseitikin jaloista, näiden yhteispainoa en enää muista paljonko niitä meni pataan.

100g kerät, verihelttaseitikin jaloilla värjätyt. Kuva hieman vääristää väriä, värit ovat voimakkaammat luonnossa.

Kuituhampulla ja nokkosella värjäsin erisävyisiin harmaisiin lankohin, ja tulikin taas kivoja vihreitä sävyjä hampusta. Nokkosella tuli kellertävää luonnonvalkoiseen lankaan ja vaaleanharmaa lanka muuttui vihertävänharmaaksi. Nokkonen oli kuivattua ja kuituhamppu pakastimen kautta käytettyä, molemmat viime syksyltä. Kuituhamppu antaa siis parhaimmat vihreät ja valonkestokin on ollut erittäin hyvä mitä sitä on viime syksynä värjätyillä tullut testattua!

Kuituhamppuvärjäykset kahteen erisävyiseen harmaaseen lankaan tehtyinä. 100g ja 50g.
Nokkosella värjätyt, vas. luonnonvalkoinen lanka muuttui kellertäväksi ja oik. vaaleanharmaa lanka vihertäväksi. Kuva on huono, kamera ei ihan saanut oikeita värejä tästä kaksikosta talteen. Molemmat 100g.

Hevonhierakalla tuli rusehtavia lankoja. Alla kuva hieman vääristää, keskimmäinen lanka ei oikeasti taita punertavaan.

Hevonhierakalla värjätyt, vas. 100g harmaaseen lankaan ja kaksi muuta 50g vitivalkoiseen ja luonnonvalkoiseen lankaan värjätyt.

Tässä vielä muutama lanka yhteiskuvassa värjäyspäivältä, pienet kerät päällä ovat viime syksyltä ja vyyhdit alarivissä näitä uusia värjäyksiä. Keskimmäinen vyyhti on nappikukka-sipulinkuorivärjäyksestä.

Etupihan kukkaloistoa

Ilman senkummempia saatesanoja, tässä muutama kuva etupihan penkistä. Törsäsin itseeni myös 6,90€ ja ostin lähikaupasta ison keltaisen puskan sen ollessa vielä ihan nupullaan, nyt kukat ovat auenneet. Mikä värin loiste!

Penkkiin nakkaamistani siemenistä on kivasti kasvanut (rikkaruohojen kera) erilaisia kukkia. Tykkään tällaisesta villistä penkistä kyllä todella paljon. Olen viskonut nyt orvokeista nyppimiäni siemeniä tähän penkkiin, saa nähdä, saadaanko tähän myös orvokeita ensi kesänä.

Ja kappas vaan, muutama kehäkukkakin sentään saatiin!

Viikot 33-35

12. elokuuta – 1. syyskuuta 2019

Kovin on ollut viileää, mutta enimmäkseen kuivaa. Ei siis mitään parin päivän sateita pidempiä märkiä jaksoja, vaikka vettäkin on saatu. Mustikat ovat menneet ylikypsiksi, mutta nyt alkaa puolukka-aika!

Viikon 35 lopulla saatiin sadetta, ja sienet nousevat nyt vauhdilla. Ensimmäiset värjäyssienet (verihelttaseitikki, keltahelttaseitikki ja punavyöseitikki) on kerätty pakkaseen ja alkuja niistä jäi vielä kasvamaan. Näitä on näppärä kerätä päiväkävelyillä lähimaastossa, tulee koirat samalla ulkoilutettua joten tuon ajan voi laskea käytetyn tuplasti hyödyksi.

Ruokasieniä koirat eivät pääse etsimään, ja niitä varten täytyykin lähteä vähän kauemmas. Pirtan kanssa olemme menossa kyllä sienikoirakurssille, innolla odotan mitä siellä opimme.

Muutama kuva sienikaunokaisesta tähän liitteeksi, en viitsinyt poimia tunnistettavaksi kun oli niin kaunis alku.