Viikot 16 – 17

20. huhtikuuta – 3. toukokuuta 2020

Tässä sitä kevään tuloa odotellessa on aika taas mennyt. Päätin tehdä muutaman sanan päivityksen, kun nyt kuitenkin siirryttiin jo toukokuun puolelle. Vappupäivä osui perjantaille, joten kolmipäiväinen viikonloppu alkoi torstaina työpäivän jälkeen. Tuulisia, mutta kuivia päiviä nuo 1. ja 2.5., mutta 3.5. sunnuntai olikin sitten sateinen.

Olen unohtanut, olenko jo raportoinnut kevään lintuhavaintoja? No, kurkia, töyhtöhyyppiä, kuoveja ja joku haukka nyt ainakin nähty. Niin ja laulujoutsenia, mutta muistikuva on, että joutsenista olisin jo kirjoittanut. Lisäksi työpaikan pihassa pyörii naurulokkeja ja harmaalokkeja, ja tietysti variksia ja harakoita.

Viikot 15 – 16

6. – 19. huhtikuuta 2020

Urpiaiset

Varpuset ovat kadonneet pihastamme muihin puuhiin, mutta ei hätää, olemme saaneet tilalle urpiaisia. Aika hellyyttävän näkäisiä punatukkia, eikö?

Linturintamalla on muutenkin tapahtunut, sillä olen nähnyt jo auran laulujoutsenia, kolme töyhtöhyyppää pellolla, mustarastaita ja peipotkin ovat jo saapuneet. Myös tikka on aloittanut reviirirummutuksen ja jokin pöllö huutelee ilta- ja aamuhämärissä itselleen puolisoa. Tiistaina 14.4. kävi korppikin pitkästä aikaa kulmillamme.

Ennen pääsiäsitä näytti jo melko keväiseltä, joskin kuraiselta, mutta ilmassa oli selvästi jo kevään tuntua. Pääsiäisviikolla saimme alkuviikosta +7 asteen lämpöjä parina päivänä, paljon auringonpaistetta. Mutta pääsiäisenäpä loppuviikolla tilanne kääntyi aivan nurinkurin: saatiin lunta. Ja reilusti. Öisin pieniä pakkasia ja päiviin nuoskalumessa kahlaamista. Vanhat hyvät talvikenkänikin ottivat niin nokkiinsa, että toisesta irtosi lopulta pohja osittain. Piti kaivella kaapista ne seuraavaksi kelvolliset kengät esille!

Isommat tiet ovat pysyneet hyvin kuivina. Mutta pikkutiet ovat vielä vuoroin jäässä ja vuoroin mutavelliä (tai jos puhutaan asfaltista, loskalätäköitä), joten ei tarvitse ennen toukokuuta varmaan vaihdattaa kesärenkaita autoon. Niinhän se ns. takatalvi iski viime vuonnakin vielä toukokuun puolella, kun saatiin parina päivänä lunta.

Talitiainen syöksymässä lintulaudalle.

Keskiviikkona 15.4. kuulinkin eläinuutisia: karhu on liikkunut aivan kylämme tuntumassa. Kävin illalla katselemassa paikkaa, noin 800m päässä kotoamme, ihan kylän laidalla. Kenenkään takapihalla karhu ei ollut käynyt, vaan tullut metsästä sähkölinjojen alla kulkevaa kelkkareittiä pitkin, poikennut siitä metsänreunaan ja sitten lähtenyt junarataa mukaillen itää kohti parisenkymmentä metriä, ylittänyt radan ja jatkanut siitä metsään, poispäin asutuksesta. Hieno juttu, että karhu on lähtenyt poispäin asutuksesta. Toivottavasti mesikämmen löytää ensinnäkin ruokaa eikä tule syömään kenenkään metsästyskoiraa aitauksesta kylän alueella, ja toisekseen, toivottavasti löytää itselleen sopivat asuinmaisemat sen verran kaukana asutuksesta, ettei ihmisten tarvitse väistellä karhua ja karhun ihmistä. Kainuussa vielä onneksi korpimaata riittää. Itse en jälkiä enää löytänyt, sillä aiemmat kävijät koirineen olivat ne sotkeneet, mutta lyhyen matkaa pystyin seuraamaan karhun reitille tallautunutta ihmisten reittiä. Naapurilta kuulin tämän karhun tarkan reitin, hän oli käynyt katsomassa sitä jo aamulla kun oli vielä hankikanto ja mitannut otson tassunjäljenkin, noin 25cm kämmenestä kynsiin.

Nyt onkin vielä aika paljon lunta verrattuna viime kevääseen. Ensi viikolla on perjantaina Koiran päivä (24.4.2020) ja tänä vuonne emme kyllä pääse lumen läpi kahlaamaan samalle kivelle, jossa otin koirista kuvia viime keväänä. Tai varmaan päästäisiin, mutta en taida haluta, kun tulisi kuuma ja hiki ja uppoaisin pehmeään, märkään lumeen polvia myöten. Pitänee siis etsiä jokin toinen vähän kivempi kuvauspaikka jos meinaan kuvata koirita tervehdyksen.

Viikot 11 – 14

9. maaliskuuta – 5. huhtikuuta 2020

Hypätäänpä nyt ihan näiden viikkojen yli muutamin kuvaterveisin. Ei paljoa kerrottavaa: Vuorotellen plussaa ja sitten miinusta, aurinkoista ja sitten lisää lunta! Kevät ja talvi kättä vääntämässä. Olen ottanut säävideoita tarkoituksena tehdä hieno muutaman minuutin kooste, mutta onnistuin epähuomiossa tyhjentämään muistikortin joten se siitä. Rähmäkäpälä mikä rähmäkäpälä!

Viikko 10, 2020

8.3.2020 aurinko nousee

2. – 8. maaliskuuta 2020

Maaliskuun ensimmäistä viikkoa vietettiin aurinkoisissa merkeissä. Aurinko ilahdutti monena päivänä, ja valo lisääntyy edelleen päivä päivältä. Puoli kuuden aikaan iltapäivällä ei ole enää pimeää kun töiden jälkeen pääsen viemään koiria kävelylle. Aamuisin ei enää tarvitse ottaa otsalamppua taskuun, mutta iltalenkille sen olen vielä ottanut mukaan, päässähän tuo kulkee ihan näppärästi.

Pihastamme kaadetut puut loistavat poissaolollaan, tieltä näkyy nyt pihaan todella hyvin ja naapurin kanssa mietimme erilaisia aitausvaihtoehtoja. Hän mietti kuusiaitaa ja minä elävää pajuaitaa. Oksat kaadetuista puista ovat pitkin pihoja, mietin, että kuka ne korja ja milloin? En halua yhtään työkonetta enää pihaamme. Ajoivat kasvatuslaatikoiden yli tietenkin, ja rikkihän ne menivät. Siinä viime kesän kova työ meni sitten hukkaan, kun niitä päivän ajan kasasin. Saa nähdä, missä kunnossa ovat kunhan lumet sulavat, siellä kun oli istutettuna kamomillaa ja valkosipulia.

Myös linnut ovat kaikonneet kun suojaa ei enää ole. Muutama sinitiainen pyöri surullisen oloisesti pihassa, oraviakaan ei ole näkynyt enää. Voi tätä kurjutta minkä tuo typerä puuntaako aiheutti. Laitan kuitenkin vähän aurinkoisia kävelykuvia, jos paha mieli sillä helpottaisi.

Viikot 5-9 2020

27. tammikuuta – 1. maaliskuuta 2020

Tähän päivitykseen tulikin sitten koko helmikuu ja muutamat päivät vierekkäisistä kuukausista. Uusi työ on sekoittanut omat kuvioni, eikä koneella tule enää oltua, niin päivityksetkin jäävät silloin helposti tekemättä.

Helmikuussa saimme lisää omituista talvikeliä: oli koviakin pakkasia mutta sitten taas plussapäiviä. Mitäpä siihen sen enempää sanomaan.

Kevät lähestyy kovaa vauhtia ja valo lisääntyy päivä päivältä, on hauskaa huomata, että helmikuun lopussa pääsimme koirien kanssa jo aamuisin ilman otsalamppua käymään aamutöpsöttelyllämme, vaikka lamppu toki vielä mukana olikin.

Pihassamme kävi suoraa sanottuna katastrofi: taloyhtiössä oli päätetty, että kaikki pihapuumme kaadetaan. Sinne menivät ihanat mäntyni ja iso haapa, joka ihanasti kahisutti lehtiään tuulessa. Puhumattakaan siitä, kuinka komea se haapa oli syysväreissään. Saa nähdä, miten kuuma meillä on sisällä ensi kesänä, kun ei ole puiden antamaa varjoa suojana. Kyllä suututtaa tämä puiden kaato, olivat aivan hyväkuntoisia eivätkä kovin isojakaan vielä, hyvin olisivat mahtuneet vielä tuolla kasvamaan.

Ja sitten muutamia kuvia helmikuun ajalta.

Viikot 1-3 2020

Sumua ja vesisadetta sunnuntaina 19.1.2020

1. – 19. tammikuuta 2020

Sumua ja vesisadetta, niistä on Kainuun talvi tehty.. Eipäs vaan hetkinen! Mikä se tällainen talvi on. En uskoisi talveksi, jos ei olisi lunta. Pakkasta on harvakseltaan, lähinnä öisin, ja sen takia nuo lumetkin kai pysyvät maassa. On melko poikkeava talvi, ja uutisoitukin siitä on. Kainuusta etelään lunta ei juuri ole, ja olenpa nähnyt kuvia kastemadoista ja kotiloista pääkaupunkiseudulta. Samaan aikaan Utsjoella pakkasennätykset paukkuivat rikki.

Kirsikat muuten kukkivat Tukholmassa, ei ole siis naapurissakaan ihan normaali talvimeno, vaikka Tukholma onkin aika etelässä, ainakin täältä Kainuusta katsottuna.

Torstaina 16.1. ei sentään satanut vettä.

Kun sää on ollut niin masentava, niin kirjoitanpa jotain aivan muuta. Orionin tähtikuviossa sijaitseva Betelgeuze on jossain vaiheessa muuttumassa supernovaksi. Tähtitieteen puolella kun ollaan, aikahaarukka on sellainen satatuhatta vuotta. Nyt kuitenkin siltä suunnalta on löydetty jonkinlaista signaalia, joten katseet taivaalle silloin kun se ei ole pilvessä. Jos tähtiasiat kiinnostavat, niin kannattaa vilkaista Ylen kattava artikkeli tuosta linkistä.

Joulukuu 2019

Viikot 48/2019 – 1/2020, 25. marraskuuta – 31. joulukuuta 2019

Luontorikasta alkanutta vuotta meille kaikille! Teen poikkeuksellisesti koko joulukuun päivityksen kerralla. Kiireiden vuoksi en vain jaksanut ja ehtinyt tehdä päivityksiä. Jotenkin se koulusta valmistuminen marraskuussa laukaisi jonkinlaisen ”nyt on lupa levätä” – tilan, ja olen ollut aika saamaton kuvaamaan mitään tai kirjaamaan havaintoja. Uusi vuosi aloitetaan kuitenkin uusissa merkeissä, nyt on levätty tarpeeksi ja palataan ruotuun.

Pääpuheenaihe joulukuussa taisi olla itselläni erittäin vaihtelevat lämpötilat. Koko joulukuun lämpötilojen vaihtelu oli nopeaa ja -25 celsiuksesta tärähdettiin lämpimiin loskakeleihin jo seuraavana päivänä. Tasaisiakin jaksoja toki oli, mutta nämä huiput jäävät mieleen.

Yhtenä päivänä lähdin kotoa töihin aamupäivällä, työpaikalleni oli 12km matkaa. Kotona mitarissa oli -14 mutta työpaikalle kun pääsin, -25. Yllättävän nopea vaihtelu noin lyhyellä matkalla. paikalliset tiesivät kertoa, että kirkolla on aina kylmempää. Asunhan itse toki pienen mäen päällä metsän ympäröimänä, joka jo itsessään vaikuttaa asiaan, kun työpaikan ympäristössä on avaraa tasaista maastoa ja hieman kauempana sitten ihan peltoakin.

Tässä muutama kuva vuoden viimeiseltä päivältä, eli päiväkävelyltä 31.12.2019.

Jos vuoden 2019 vetäisi pakettiin, niin mieleen jäi viileä kesä, huono kasvukausi puutarhassa ja kovat pakkaset tammi-helmikuussa sekä nämä joulukuun nopeat lämpötilanvaihtelut. Birdlifen lintuhavainnointiin sain kokoon nolosti vain 32 lintua, mutta tästä se lähtee, vuonna 2020 aion taas osallistua ja ehkä opin uusia lintuja vuoden aikana, jolloin lista kasvaa. Ainakin kesäiset pöllöhavainnot (äänestä) jäivät vahvistumatta, kun en tuntenut mikä pöllö oli kyseessä milloinkin. 1.1.2020 sain listalle jo 4 lintua: varpunen, sinitiainen, talitiainen ja harakka.

Viikot 44-47

28. lokakuuta – 24. marraskuuta 2019

Kyllä aika menee nopeaan, kun on puuhaa. Jotenkin pääsi taas neljä viikkoa hujahtamaan ilman päivitystä, vaikka kuviakin on ja syksy vaihtui talveksi! Ja sitten talvi koitti sulaa pois.. vaihtuakseen taas pikkupakkasiin ja lumentuloon.

1. marraskuuta näytti Kajaanissa tältä, kun olin Impilinnalla tekemässä viimeisiä kouluun liittyviä projekteja valmiiksi.

Aloitetaanpas nyt sieltä marraskuun alusta. Eli saimme loka-marraskuiden vaihteessa sitten sen talven, mitä kovasti odotin. Lunta tuli ja sitten tulikin jo pariksi päiväksi kovat pakkaset, nimittäin -19 oli 4.11. illalla mittarissa, ja sama jatkui seuraavana päivänä. Ihmekös, että tuntui että sormet paleltuu, kun olisi pitänyt ehdottomasti olla toppahanskat jo noilla kylmillä kädessä. Noina päivinä sitä lunta ei sitten tullut, toisaalta onneksi, ettei tarvinnut mennä pihalle kokeilemaan palelemiskynnystään mutta olisihan siinä sitten kolan ja lapion kanssa riehuessa toki pysynyt lämpimänä.

Seuraavalla viikolla sitä lunta saatiin. Lumityöt sai tehdä ensin aamulla ja sitten illalla. Onneksi ihan näin tasaiseen tahtiin lunta tuli kuitenkin vain parin päivän ajan, sitten taukosi ja vähän järkiintyi jos niin voi sanoa. Tuolle viikonlopulle osui myös isänpäivä. Minä nautin valoisuudesta ja koirat nauttivat lumesta.

Vaan sittenpä saatiin viikolla 47 lämpöaalto, joka muutti kaikki tiet taas kuraksi ja velliksi, puista tippuivat lumet ja valoisuus katosi. Hanki hupeni jo uhkaavaan tahtiin! Aamuhämärissä kun käytti piskejä ulkona, tuntui että nyt tulee kevät. Ei tarvinnut enää toppavaatteita, kun useamman päivän oli pari astetta plussalla. Saatiin myös inhottavaa tihkusadetta, joka kuorrutti auton ohuella jääkerroksella. Onneksi tilanne ja sääennuste näyttivät jo paljon paremmalta sunnuntaina 24.11., kun olimme taas saaneet pari astetta pakkasta ja aivan hitusen lunta maahan. Liukasta, mutta valoisaa.

Marraskuun aikana sain lisättyä myös uusia lintuja bongauslistalle: pikkuvarpunen ja harmaapäätikka. Näin myös punatulkun pitkästä aikaa, toivottavasti vierailevat useammin nyt pihassamme että saan jatkaa ihailua. Päivittäin näkyy varpusia tai pikkuvarpusia, talitiaisia ja sinitiaisia sekä harakoita. Närhi vierailee myös usein, ja naapurin mukaan harmaapäätikkakin päivisin viihtyy paikalla, mutta itse olen vain yhden kerran onnistunut bongaamaan. Nuo varpuset ja pikkuvarpuset ovat niin samannäköisiä, että nopeasti pyrähtelevinä en usein pääse selvyyteen kummat paikalla ovat. Vaatii aina kameraan osumista tai todella hyvää, kirkasta säätä, että ehdin tehdä varman tunnistuksen.

Latetaanpa alle vielä muutama kuva näiltä viikoilta.

Viikko 43

21. – 27. lokakuuta 2019

Viikko on ollut sateinen ja lämmin. Perjantaina päästiin kahdeksan asteen plussalukemiin ja oltiin tyynessä ennen myrskyä. Jos en olisi sattumalta nähnyt facebookissa ystävieni päivityksiä siitä, että odottavat myrskyä saapuvaksi Kainuun seuduille, en olisi tiennyt mitään asiasta. Katsoinpa siis sääennusteet ja tottatosiaan, luvattu kovaa lounaistuulta, vettä ja räntäsadetta, jopa 10cm saatettaisiin saada räntää/lunta viikonlopun aikana. Siivosinkin siis äkkiä loput värjäystarvikkeet varastoon ja samalla nostelin sinne ruukut ja muut pihatarvikkeet, vaikka olivatkin märkiä. Tein vielä perjantaina värjäyksiä ja kaksi lientä jäikin nyt vielä kattiloihin, saa nähdä tuleeko tässä vielä sellaista päivää että innostuisin ottamaan vehkeet esille vai meneekö ensi kesään. Liemet joko säilyvät kattiloissa tai sitten eivät, sisälle en ota niitä kun ovat niin pahanhajuisia nuo sienet ja morsinko värjätessä. Harmi kun minulla ei ollut yhtään lankaa varastossa, että olisin saanut nämä tehtyä loppuun saakka kerrasta.

Perjantaina illalla alkoi vesisade ja kova tuuli. Lauantaina aamupäivällä sade muuttui sitten isoiksi märiksi hiutaleiksi. Onneksi olin käynyt laittamassa auton lämpöpiuhaan valmiiksi, sillä olin lauantaina menossa illaksi töihin. Lämpötila oli kuitenkin plussan puolella, joten taivaalta tullut vesi muutti muotoaan vuorotellen hiutaleista vesisateeksi ja sitten taas rännäksi. Illalla lumesta ei ollut tietoakaan, satoi vettä. Yöksi kääntyi kuitenkin juuri ja juuri pakkaselle, joten sunnuntaina maisemassa oli ripaus lunta, mutta siitä kymmenestä sentistä ei kyllä ollut tietoakaan. Myrskykään ei iskenyt, vaan kaikki varoitukset oli siitä poistettu. Oli mukavan rauhallista sunnuntaina aamusta, kellojakin taas käännettiin ja päivään tuli näin se yksi tunti lisää. Käytimme tämän ”ylimääräisen” koirien kanssa metsälenkkeilyyn.

Sain lisätä tällä viikolla myös uuden bongauksen lintulistalleni, hömötiaiset ovat tulleet naapurin lintulaudalle muiden lintujen seuraksi.