Viikot 44-47

28. lokakuuta – 24. marraskuuta 2019

Kyllä aika menee nopeaan, kun on puuhaa. Jotenkin pääsi taas neljä viikkoa hujahtamaan ilman päivitystä, vaikka kuviakin on ja syksy vaihtui talveksi! Ja sitten talvi koitti sulaa pois.. vaihtuakseen taas pikkupakkasiin ja lumentuloon.

1. marraskuuta näytti Kajaanissa tältä, kun olin Impilinnalla tekemässä viimeisiä kouluun liittyviä projekteja valmiiksi.

Aloitetaanpas nyt sieltä marraskuun alusta. Eli saimme loka-marraskuiden vaihteessa sitten sen talven, mitä kovasti odotin. Lunta tuli ja sitten tulikin jo pariksi päiväksi kovat pakkaset, nimittäin -19 oli 4.11. illalla mittarissa, ja sama jatkui seuraavana päivänä. Ihmekös, että tuntui että sormet paleltuu, kun olisi pitänyt ehdottomasti olla toppahanskat jo noilla kylmillä kädessä. Noina päivinä sitä lunta ei sitten tullut, toisaalta onneksi, ettei tarvinnut mennä pihalle kokeilemaan palelemiskynnystään mutta olisihan siinä sitten kolan ja lapion kanssa riehuessa toki pysynyt lämpimänä.

Seuraavalla viikolla sitä lunta saatiin. Lumityöt sai tehdä ensin aamulla ja sitten illalla. Onneksi ihan näin tasaiseen tahtiin lunta tuli kuitenkin vain parin päivän ajan, sitten taukosi ja vähän järkiintyi jos niin voi sanoa. Tuolle viikonlopulle osui myös isänpäivä. Minä nautin valoisuudesta ja koirat nauttivat lumesta.

Vaan sittenpä saatiin viikolla 47 lämpöaalto, joka muutti kaikki tiet taas kuraksi ja velliksi, puista tippuivat lumet ja valoisuus katosi. Hanki hupeni jo uhkaavaan tahtiin! Aamuhämärissä kun käytti piskejä ulkona, tuntui että nyt tulee kevät. Ei tarvinnut enää toppavaatteita, kun useamman päivän oli pari astetta plussalla. Saatiin myös inhottavaa tihkusadetta, joka kuorrutti auton ohuella jääkerroksella. Onneksi tilanne ja sääennuste näyttivät jo paljon paremmalta sunnuntaina 24.11., kun olimme taas saaneet pari astetta pakkasta ja aivan hitusen lunta maahan. Liukasta, mutta valoisaa.

Marraskuun aikana sain lisättyä myös uusia lintuja bongauslistalle: pikkuvarpunen ja harmaapäätikka. Näin myös punatulkun pitkästä aikaa, toivottavasti vierailevat useammin nyt pihassamme että saan jatkaa ihailua. Päivittäin näkyy varpusia tai pikkuvarpusia, talitiaisia ja sinitiaisia sekä harakoita. Närhi vierailee myös usein, ja naapurin mukaan harmaapäätikkakin päivisin viihtyy paikalla, mutta itse olen vain yhden kerran onnistunut bongaamaan. Nuo varpuset ja pikkuvarpuset ovat niin samannäköisiä, että nopeasti pyrähtelevinä en usein pääse selvyyteen kummat paikalla ovat. Vaatii aina kameraan osumista tai todella hyvää, kirkasta säätä, että ehdin tehdä varman tunnistuksen.

Latetaanpa alle vielä muutama kuva näiltä viikoilta.

Viikko 43

21. – 27. lokakuuta 2019

Viikko on ollut sateinen ja lämmin. Perjantaina päästiin kahdeksan asteen plussalukemiin ja oltiin tyynessä ennen myrskyä. Jos en olisi sattumalta nähnyt facebookissa ystävieni päivityksiä siitä, että odottavat myrskyä saapuvaksi Kainuun seuduille, en olisi tiennyt mitään asiasta. Katsoinpa siis sääennusteet ja tottatosiaan, luvattu kovaa lounaistuulta, vettä ja räntäsadetta, jopa 10cm saatettaisiin saada räntää/lunta viikonlopun aikana. Siivosinkin siis äkkiä loput värjäystarvikkeet varastoon ja samalla nostelin sinne ruukut ja muut pihatarvikkeet, vaikka olivatkin märkiä. Tein vielä perjantaina värjäyksiä ja kaksi lientä jäikin nyt vielä kattiloihin, saa nähdä tuleeko tässä vielä sellaista päivää että innostuisin ottamaan vehkeet esille vai meneekö ensi kesään. Liemet joko säilyvät kattiloissa tai sitten eivät, sisälle en ota niitä kun ovat niin pahanhajuisia nuo sienet ja morsinko värjätessä. Harmi kun minulla ei ollut yhtään lankaa varastossa, että olisin saanut nämä tehtyä loppuun saakka kerrasta.

Perjantaina illalla alkoi vesisade ja kova tuuli. Lauantaina aamupäivällä sade muuttui sitten isoiksi märiksi hiutaleiksi. Onneksi olin käynyt laittamassa auton lämpöpiuhaan valmiiksi, sillä olin lauantaina menossa illaksi töihin. Lämpötila oli kuitenkin plussan puolella, joten taivaalta tullut vesi muutti muotoaan vuorotellen hiutaleista vesisateeksi ja sitten taas rännäksi. Illalla lumesta ei ollut tietoakaan, satoi vettä. Yöksi kääntyi kuitenkin juuri ja juuri pakkaselle, joten sunnuntaina maisemassa oli ripaus lunta, mutta siitä kymmenestä sentistä ei kyllä ollut tietoakaan. Myrskykään ei iskenyt, vaan kaikki varoitukset oli siitä poistettu. Oli mukavan rauhallista sunnuntaina aamusta, kellojakin taas käännettiin ja päivään tuli näin se yksi tunti lisää. Käytimme tämän ”ylimääräisen” koirien kanssa metsälenkkeilyyn.

Sain lisätä tällä viikolla myös uuden bongauksen lintulistalleni, hömötiaiset ovat tulleet naapurin lintulaudalle muiden lintujen seuraksi.

Viikko 42

14. – 20. lokakuuta 2019

Räntää, sumua, lunta, pikkupakkasta, vesisadetta.. Nyt sitä saadaan oikein kunnollista talven aikaan siirtymisen säätä. Illalla saattaa olla 5 astetta plussalla ja sataa vettä, ja aamulla onkin sitten maa jäässä ja lumenrippeitä pitkin pihoja. Melko kuraista hommaa!

Vähän rippeitä enemmän saatiin lunta torstain ja perjantain välisenä yönä, lumisade jatkui vielä aamupäivästäkin perjantaina. Lauantaiksi se kaikki oli kuitenkin jo sulanut.

Sumua on riittänyt useina iltoina, yllä kuva yhdeltä iltakävelyltämme. Tässä ei vielä edes ole kovin sumuista, mutta vähän kuitenkin. Pitkästä aikaa pääsimme myös kunnon metsäkävelylle lauantaina, takaisin tullessa jo hämärsi. Olen vältellyt metsälenkkejä pimeän aikaan sillä sudet muodostavat nyt uutta reviiriä kylämme tuntumaan, onneksi kuitenkin meistä katsoen kylän toiselle puolelle valtatien taakse. Mutta ovathan ne reviirit laajoja. Päivänvalossa näen sentään itse vähän kauemmas ja pystyn ennakoimaan, mutta pimeällä ei nää mitään vaikka lenkkipolut on metsässä valaistu. Se valoisuus loppuu ensimmäisiin pusikoihin polun vierellä.

Piha talvikuntoon

Nyt on haravoitu, ruukut kannettu varaston viereen odottamaan että saan aikaa järjestellä ne sinne ja kaikki muutkin pihavälineet laitettu talviteloille. Nostin tyhjäksi jääneen kasvatuslaatikkokehikon talven ajaksi toisen päälle ja suoritin vielä kitkennän kertaalleen ja käänsin mullat. Kylvin talvivalkosipulia laatikkoon ja toiseen päähän kokeeksi rohtosuopayrttiä ja kamomillasauniota. Siemenet ostin viime keväänä hyötykasviyhdistykseltä. Valkosipulit sain opiskelutoveriltani Raijalta, kiitos Raija!

Pihaa talvikuntoon, värjäystarvikkeetkin ovat vielä paikalla.

Värjäyksiäkin on vielä tulossa, kaasun loputtua kesken päivän ehdin kuitenkin keittää raparperi-sipulinkuori-kehäkukka-krysanteemiliemen. Krysanteemit ovat ihan vaan siksi mukana, että niitä sattui olemaan, en tiedä antaako se lankaan jäävää väriä. Liemen jäähdyttyä siivilöin sen ja laitoin sinne langan: puretteena toimii tuo raparperi. Uusi kaasukin on hankittuna, joten parin päivän päästä ehdin vielä nostaa lämmöt ja suorittaa värjäyksen loppuun. Siihen saakka lanka saa liota kylmässä liemessä.

Sain myös toiselta opiskelutoveriltani Marja-Liisalta morsingon lehtiä muutaman kilon, kiitokset siis sinnekin! Haudutin lehdet ja siivilöinnin jälkeen nostin pH:n ruokasoodalla yhdeksään. Liemi odottaa, että saan hankittua pelkistintä. Lisää tästä myöhemmin, mikäli se onnistuu.

Tässä vielä syksyn viimeinen iloinen kukkapuska, joka kökötti hetken pois tieltä terassin kaiteella kun haravoin pihaa.

Viikko 41

7. – 13. lokakuuta 2019

Lupailin lintukuvia, joten tässäpä niitä. Naapurilla on lintulauta ollut jo jonkin aikaa tarjolla, ja pihassamme pyöriikin paljon talitiaisia, pari närheä ja satunnaisesti myös harakoita. Varpusia on myös näkynyt muutaman kerran, mutta kameraan eivät ole vielä tallentuneet. Myös kolme oravaa käyvät joka päivä, ja piilottelevat pähkinöitä pitkin pihoja, mm. kasvatuslaatikostani löytyi piilotettuja pähkinöitä. Oravat ovat todella rohkeita, eivät väistä ihmistä juuri yhtään ja vetävät välillä hirmuista rallia pitkin pihaa ja terassia.

Harmi että kuvaaja ei ihan pysynyt mukana noissa närhien lentoonlähtökuvissa. Muutenkin kaikki nämä kuvat on otettu likaisten ikkunoiden läpi, pitäisiköhän vielä tälle syksylle pestä ikkunat?

Sunnuntaina heräsimme maisemaan, jossa oli ripaus lunta. Yöllä oli siis ollut pakkasta. Tiet olivat kuitenkin kuravelliä, joten ei sitä pakkasta kovin paljoa ollut.

Hirvenmetsästyskin alkoi tänä viikonloppuna, ja lauantaina töihin ajellessani näinkin porukkaa passissa. Hirviä ei näkynyt.

Viikot 39-40

23. syyskuuta – 6. lokakuuta 2019

Kyllä sitä kiirettä pitää edelleen, päivitys hieman myöhässä. Syyskuun lopusta ei jäänyt mitään erikoisempaa mieleen, joten kirjoitan lokakuun ensimmäisestä viikosta.

Lokakuun ensimmäisellä viikolla siis saimme perjantaina vähän räntää ja olinkin sopivasti varannut autolle nastarenkaiden vaihdon jo näin aikaisessa vaiheessa. Syynä tähän oli käynti Kuusamossa. Kuusamon reissussa tiet eivät olleet jäässä mutta kas vaan, täällä Otanmäen suunnallapa olivat ja lauantaina aamulla oli luntakin maassa, tosi vähän, mutta kuitenkin. Räntää ja lunta ja muutaman asteen pakkasta saatiin tämän jälkeen pariin kertaan, kunnes lokakuun toisen viikon lopulla kääntyi taas vesisateeksi. Eikä tuota lunta ja räntää maahan jäänyt, pois se suli kyllä. Melko kuivia päiviä oli kuitenkin useita.

Kuusamon reissulta sain lisätä lintubongaukseeni teeren. Olenkohan tätäkään livenä nähnyt koskaan? No nytkin vain auton ikkunasta ohimennessä eräässä risteyksessä oli naarasteeriä useampia, urosta en bongannut. Ja olen varma siitä, että tunnistin lajin oikein. Vauhti oli käännyttäessä sen verran hidas, että ehdin kunnolla katsoa.

Matkalla tuli myös pysähdyttyä nähtävyyksien pariin. Suomussalmella tapasin viisasta hiljaista kansaa syksyn 2019 muotipukineissaan. Laitan tästä muutaman kuvan alle. Kiertelin koko pellon ja nostelin tuulessa lennelleet vaatteet ja asusteet takaisin kansalaisten päälle.

Kuusamossa piti tietenkin käydä Rukalla kiipeämässä näköalakalliolle. Tuuli oli kylmä, mutta kannatti.

Kuusamon pohjoispuolelta löytyi Käylän kylästä Kitkajoki ja sen kuohut. Poroja näkyi myös pientareilla useampaan otteeseen.

Lokakuun toisesta viikosta teen päivityksen erikseen lähipäivinä, luvassa ainakin lintukuvia!

Viikot 37-38, 2019

9. – 22. syyskuuta 2019

Pari hyvin kiireistä viikkoa takana, joten päivityskin vähän myöhässä. Nyt sentään olen joitain kuvia muistanut napata.

Viikolla 37 olivat Nälkämaan markkinat KAO:n Seppälän opetustilalla Kajaanissa. Tämä on opiskelijoiden taidonnäyte, sillä markkinoilla on paljon opiskelijoita töissä ja niinpä olin minäkin luonnonvara-alan pöydässä tuotteineni edustamassa. Joten kiirettä piti, kun piti saada kangastavarat valmiiksi ja hillot tehtyä. Alunperin minulla piti olla näyttökin elintarvikevalmistuksesta, mutta nähtyäni siitä pari yötä painajaisia peruin sen. Valmistelut näyttöön eivät menneet erityisen hyvin, sillä marjamurske meni homeeseen kun yritin sitä kuivata, joten itsekerätyt marjat sitten puuttuivat. Koitin sitten ideoida raparperi-herukka chutneytä, mutta sekin meni mönkään. Minä en vaan pidä etikoista ja näinollen en niitä osannut oikein annostella… Tein sitten vain kahta omppuhilloa myyntiin!

Tällä viikolla ei vielä pakkasia ollut, mutta tuulta kylläkin ja sadetta. Punavyöseitikkejä on ollut tänä syksynä runsaasti, ja olenkin saanut muutaman langankin värjättyä. Verihelttaseitikkejäkin löytyi alkuun, mutta ilmeisesti joku muukin näillä nurkilla kerää värjäyssieniä, kun niitä ei enää ole näkynyt vaikka olen jättänyt pienemmät alut kasvamaan niitä kerätessäni. Harmittaa että voitatteja en ehtinyt kerätä, niitäkin näytti polunsyrjässä olleen, ja se keräyspaikkana ei silloin haittaa laisinkaan, kun niitä kerää värjäykseen. Ruokapataan en ihan polun varresta ota, kun ei voi tietää moniko koira siihen on juuri äsken jalkaa nostanut!

Markkinoiden jälkeen viikolla 38 saapuivat yöpakkaset. Sai ottaa kevyttoppatakin käyttöön aamu- ja iltalenkkejä varten! Päivisin kuitenkin vielä sen verran lämpöasteita, että hupparilla pärjäsi. Innostuin tunnelmoimaan ja otin yhden lyhdynkin varastosta ja laitoin siihen muutamana iltana kynttilän pihalle palamaan.

Lopuksi vielä muutama kuva omena-chilihillon valmistuksesta.

Viikko 36

2.- 8. syyskuuta 2019

Viikko alkoi lämpimissä merkeissä, mutta kääntyi keskiviikkona sateiseksi ja hämyisäksi syyssääksi. Pienet sienet nousee, ne nousee, ne nousee.. Metsässä riittääkin nyt sieniä ihastelevalle katsottava ja kuvattavaa. En vain raaski ottaa näitä kaunokaisia ylös tunnistettaviksi. Olen edelleen surkea tunnistamaan etenkin tatteja, vaikka olen viime vuodet syksyisin koittanut sienikirjojen kanssa opetella uusia lajeja. Iltojen hämärtyminen myös lisää kuvaushaasteita, hämärässä kuvista tulee nopeasti tärähtäneitä.

Syksyn ensimmäiset värjäykset

Urakoin mennäviikolla ja värjäsin kilon verran lankoja. Padoissa porisivat nokkonen, viime syksyn ruskistunut hevonhierakka, kuituhamppu, nappikukat, sipulinkuoret ja muutama erä verihelttaseitikin jalkaa ja lakkia. Käytin värjäyksessä samanaikaispuretusta. Värjäyskalustona teräskattilat ja kahden keitinpaikan kaasuhella.

Nappikukka eli pietaryrtti ja sipulinkuoret

Liotin verihelttaseitikeitä yön yli vedessä ennen keittämistä, sienet olivat kuivattuja. Ensimmäisessä erässä tuli 10l kattilassa 50g verihelttaseitikin lakkeja, värjäsin tällä 200g lankaa (100g luonnonvalkoista ja 100g vitivalkoista lankaa). Otin vielä 50g luonnonvalkoista lankaa jälkiväriin, langasta tuli hennon roosaa. Enempää jälkivärejä tästä ei saanut.

Vasemmalta: 100g luonnonvalkoiseen lankaan, keskellä 100g vitivalkoiseen lankaan ja oik. 50g jälkiväri, josta kamera hieman vielä syö väriä. Nämä ensimmäisestä liemestä, jossa oli 50g verihelttaseitikin lakkeja.

Toiseen verihelttaseitikkisoppaan laitoin 10l kattilaan 30g lakkeja. Näistä sain värin kahteen lankaan, toinen oli vitivalkoinen ja toinen beige lähtöväriltään. Molemmat värjäytyivät hyvin, mutta jälkiväri jäi todella heikoksi. Tässä tuli siis kokeiltua paljonko noita sieniä menee minkäkin lankamäärän värjäykseen ja saako niistä jälkivärejä. 50g kuivatut jatkoon, 30g kuivatut ei. Toki 30g antoi 200g lankamäärään värin, mutta jos haluaa myös hennompia jälkivärejä, kannattaa pataan nakata vähän enemmän sientä.

Vas. beigeen lankaan värjätty ja oik. vitivalkoiseen värjätty lanka, molemmat 100g. Nämä siis siitä liemestä, jossa oli 30g verihelttaseitikin lakkeja.

Värjäsin verihelttaseitikeillä niin, että lakit ja jalat menivät eri pataan. Lakeilla saa punaista, jaloilla oranssiin taittavaa keltaista. Jalkojen liemi oli voimakkaan kirkkaan keltainen, mutta ihan niin kirkasta keltaista ei lankoihin tullut.

Kolmas seitikkisoppa tuli siis pelkistä verihelttaseitikin jaloista, näiden yhteispainoa en enää muista paljonko niitä meni pataan.

100g kerät, verihelttaseitikin jaloilla värjätyt. Kuva hieman vääristää väriä, värit ovat voimakkaammat luonnossa.

Kuituhampulla ja nokkosella värjäsin erisävyisiin harmaisiin lankohin, ja tulikin taas kivoja vihreitä sävyjä hampusta. Nokkosella tuli kellertävää luonnonvalkoiseen lankaan ja vaaleanharmaa lanka muuttui vihertävänharmaaksi. Nokkonen oli kuivattua ja kuituhamppu pakastimen kautta käytettyä, molemmat viime syksyltä. Kuituhamppu antaa siis parhaimmat vihreät ja valonkestokin on ollut erittäin hyvä mitä sitä on viime syksynä värjätyillä tullut testattua!

Kuituhamppuvärjäykset kahteen erisävyiseen harmaaseen lankaan tehtyinä. 100g ja 50g.
Nokkosella värjätyt, vas. luonnonvalkoinen lanka muuttui kellertäväksi ja oik. vaaleanharmaa lanka vihertäväksi. Kuva on huono, kamera ei ihan saanut oikeita värejä tästä kaksikosta talteen. Molemmat 100g.

Hevonhierakalla tuli rusehtavia lankoja. Alla kuva hieman vääristää, keskimmäinen lanka ei oikeasti taita punertavaan.

Hevonhierakalla värjätyt, vas. 100g harmaaseen lankaan ja kaksi muuta 50g vitivalkoiseen ja luonnonvalkoiseen lankaan värjätyt.

Tässä vielä muutama lanka yhteiskuvassa värjäyspäivältä, pienet kerät päällä ovat viime syksyltä ja vyyhdit alarivissä näitä uusia värjäyksiä. Keskimmäinen vyyhti on nappikukka-sipulinkuorivärjäyksestä.

Etupihan kukkaloistoa

Ilman senkummempia saatesanoja, tässä muutama kuva etupihan penkistä. Törsäsin itseeni myös 6,90€ ja ostin lähikaupasta ison keltaisen puskan sen ollessa vielä ihan nupullaan, nyt kukat ovat auenneet. Mikä värin loiste!

Penkkiin nakkaamistani siemenistä on kivasti kasvanut (rikkaruohojen kera) erilaisia kukkia. Tykkään tällaisesta villistä penkistä kyllä todella paljon. Olen viskonut nyt orvokeista nyppimiäni siemeniä tähän penkkiin, saa nähdä, saadaanko tähän myös orvokeita ensi kesänä.

Ja kappas vaan, muutama kehäkukkakin sentään saatiin!