Viikot 39-40

23. syyskuuta – 6. lokakuuta 2019

Kyllä sitä kiirettä pitää edelleen, päivitys hieman myöhässä. Syyskuun lopusta ei jäänyt mitään erikoisempaa mieleen, joten kirjoitan lokakuun ensimmäisestä viikosta.

Lokakuun ensimmäisellä viikolla siis saimme perjantaina vähän räntää ja olinkin sopivasti varannut autolle nastarenkaiden vaihdon jo näin aikaisessa vaiheessa. Syynä tähän oli käynti Kuusamossa. Kuusamon reissussa tiet eivät olleet jäässä mutta kas vaan, täällä Otanmäen suunnallapa olivat ja lauantaina aamulla oli luntakin maassa, tosi vähän, mutta kuitenkin. Räntää ja lunta ja muutaman asteen pakkasta saatiin tämän jälkeen pariin kertaan, kunnes lokakuun toisen viikon lopulla kääntyi taas vesisateeksi. Eikä tuota lunta ja räntää maahan jäänyt, pois se suli kyllä. Melko kuivia päiviä oli kuitenkin useita.

Kuusamon reissulta sain lisätä lintubongaukseeni teeren. Olenkohan tätäkään livenä nähnyt koskaan? No nytkin vain auton ikkunasta ohimennessä eräässä risteyksessä oli naarasteeriä useampia, urosta en bongannut. Ja olen varma siitä, että tunnistin lajin oikein. Vauhti oli käännyttäessä sen verran hidas, että ehdin kunnolla katsoa.

Matkalla tuli myös pysähdyttyä nähtävyyksien pariin. Suomussalmella tapasin viisasta hiljaista kansaa syksyn 2019 muotipukineissaan. Laitan tästä muutaman kuvan alle. Kiertelin koko pellon ja nostelin tuulessa lennelleet vaatteet ja asusteet takaisin kansalaisten päälle.

Kuusamossa piti tietenkin käydä Rukalla kiipeämässä näköalakalliolle. Tuuli oli kylmä, mutta kannatti.

Kuusamon pohjoispuolelta löytyi Käylän kylästä Kitkajoki ja sen kuohut. Poroja näkyi myös pientareilla useampaan otteeseen.

Lokakuun toisesta viikosta teen päivityksen erikseen lähipäivinä, luvassa ainakin lintukuvia!

Viikot 37-38, 2019

9. – 22. syyskuuta 2019

Pari hyvin kiireistä viikkoa takana, joten päivityskin vähän myöhässä. Nyt sentään olen joitain kuvia muistanut napata.

Viikolla 37 olivat Nälkämaan markkinat KAO:n Seppälän opetustilalla Kajaanissa. Tämä on opiskelijoiden taidonnäyte, sillä markkinoilla on paljon opiskelijoita töissä ja niinpä olin minäkin luonnonvara-alan pöydässä tuotteineni edustamassa. Joten kiirettä piti, kun piti saada kangastavarat valmiiksi ja hillot tehtyä. Alunperin minulla piti olla näyttökin elintarvikevalmistuksesta, mutta nähtyäni siitä pari yötä painajaisia peruin sen. Valmistelut näyttöön eivät menneet erityisen hyvin, sillä marjamurske meni homeeseen kun yritin sitä kuivata, joten itsekerätyt marjat sitten puuttuivat. Koitin sitten ideoida raparperi-herukka chutneytä, mutta sekin meni mönkään. Minä en vaan pidä etikoista ja näinollen en niitä osannut oikein annostella… Tein sitten vain kahta omppuhilloa myyntiin!

Tällä viikolla ei vielä pakkasia ollut, mutta tuulta kylläkin ja sadetta. Punavyöseitikkejä on ollut tänä syksynä runsaasti, ja olenkin saanut muutaman langankin värjättyä. Verihelttaseitikkejäkin löytyi alkuun, mutta ilmeisesti joku muukin näillä nurkilla kerää värjäyssieniä, kun niitä ei enää ole näkynyt vaikka olen jättänyt pienemmät alut kasvamaan niitä kerätessäni. Harmittaa että voitatteja en ehtinyt kerätä, niitäkin näytti polunsyrjässä olleen, ja se keräyspaikkana ei silloin haittaa laisinkaan, kun niitä kerää värjäykseen. Ruokapataan en ihan polun varresta ota, kun ei voi tietää moniko koira siihen on juuri äsken jalkaa nostanut!

Markkinoiden jälkeen viikolla 38 saapuivat yöpakkaset. Sai ottaa kevyttoppatakin käyttöön aamu- ja iltalenkkejä varten! Päivisin kuitenkin vielä sen verran lämpöasteita, että hupparilla pärjäsi. Innostuin tunnelmoimaan ja otin yhden lyhdynkin varastosta ja laitoin siihen muutamana iltana kynttilän pihalle palamaan.

Lopuksi vielä muutama kuva omena-chilihillon valmistuksesta.

Viikko 36

2.- 8. syyskuuta 2019

Viikko alkoi lämpimissä merkeissä, mutta kääntyi keskiviikkona sateiseksi ja hämyisäksi syyssääksi. Pienet sienet nousee, ne nousee, ne nousee.. Metsässä riittääkin nyt sieniä ihastelevalle katsottava ja kuvattavaa. En vain raaski ottaa näitä kaunokaisia ylös tunnistettaviksi. Olen edelleen surkea tunnistamaan etenkin tatteja, vaikka olen viime vuodet syksyisin koittanut sienikirjojen kanssa opetella uusia lajeja. Iltojen hämärtyminen myös lisää kuvaushaasteita, hämärässä kuvista tulee nopeasti tärähtäneitä.

Viikot 33-35

12. elokuuta – 1. syyskuuta 2019

Kovin on ollut viileää, mutta enimmäkseen kuivaa. Ei siis mitään parin päivän sateita pidempiä märkiä jaksoja, vaikka vettäkin on saatu. Mustikat ovat menneet ylikypsiksi, mutta nyt alkaa puolukka-aika!

Viikon 35 lopulla saatiin sadetta, ja sienet nousevat nyt vauhdilla. Ensimmäiset värjäyssienet (verihelttaseitikki, keltahelttaseitikki ja punavyöseitikki) on kerätty pakkaseen ja alkuja niistä jäi vielä kasvamaan. Näitä on näppärä kerätä päiväkävelyillä lähimaastossa, tulee koirat samalla ulkoilutettua joten tuon ajan voi laskea käytetyn tuplasti hyödyksi.

Ruokasieniä koirat eivät pääse etsimään, ja niitä varten täytyykin lähteä vähän kauemmas. Pirtan kanssa olemme menossa kyllä sienikoirakurssille, innolla odotan mitä siellä opimme.

Muutama kuva sienikaunokaisesta tähän liitteeksi, en viitsinyt poimia tunnistettavaksi kun oli niin kaunis alku.

Viikko 32

5. – 11. elokuuta 2019

Säät jatkuivat viileinä (ainakin viime vuoteen verrattuna) mutta aurinkoisiakin päiviä saatiin. perjantaille 9.8. ennustettiin pilvistä päivää ja sadekuuroja, ei saatu kumpiakaan! Tuotti hieman vaikeuksia, sillä olin autolla liikkeellä koirien kanssa kun kävimme eläinlääkärillä hakemassa rokotukset karvakavereille. Enpä päässyt sitten asioille, kun ei koiria voinut jättää kuumaan autoon. Onneksi Prisman parkkihalli pelasti sen verran, että sain sentään ruokaostokset tehtyä. Eli viikon ainoa +15 päiväkin meni kaupungissa asioidessa.

Metsäkävelyillä on käyty, ja siitä taas muutamia kuvia alla. Lisäksi kukkia ja marjoja, joita kuvasin koululla käydessäni tiistaina 6.8.

Viikot 30-31, 2019

22. heinäkuuta – 4. elokuuta 2019

Yksi helteinen viikonloppu koettuna ja muuten samaa alle viidentoista asteen säätilaa. Muutaman päivän helle sai tehokkaasti kasvit nuupahtamaan, osa tien varren horsmista kuihtui kokonaan eikä helteiden jälkeen saadut sateet niitä enää pelastaneet. Näinköhän kävi niin, että horsmankeruukausi pääsi loppumaan? No, toivotaan että keruuapajilta sietä vielä saan. En ole nyt ehtinyt lähteä pitemmälle, ja tien vierestä nyt muutenkaan ei kerätä mitään, ellei sitten värjäyskasveja lankahommiin.

Siili tuhisteli viikolla 30 pihapiirissä, mutta kun laitoin vähän kärsineitä mansikoita tarjolle, ei siiliä ole enää näkynyt. Marjat olivat muutoin hyväkuntoisia, mutta hieman vetisiä, mitään mätää tai homeista meillä ei siis tarjoiltu.

Lauantaina 3. heinäkuuta leppälintu (uros) pyörähti pihassamme, kuvaa en ehtinyt saada. Nyt sain tämän kaverin siis tunnistettua, kun näin pihan puskissa jo toukokuussa samanlaisen mutta ihan varma tunnistus jäi tekemättä kun lintu lähti niin hätäisesti jatkamaan touhujaan muualle.

Laitetaanpa vielä muutama kuva menneeltä viikolta. Marjat kypsyvät hitaasti mutta varmasti, mustikan sato näyttää surkealta ja juolukoita on ole löytänyt laisinkaan. Puolukoita en ole vielä käynyt katsomassa, mikä on tilanne niiden suhteen. Tienvarren vattupuskissa näyttää olevan raakileita ihan mukavasti, mutta näitäkään ei viitsi kerätä kasvupaikasta johtuen. Albino puolukanvarpu kasvaa edelleen samassa paikassa.

Viikko 29, 2019

15. – 21. heinäkuuta 2019

Lupasin skarpata päivitysten kanssa, joten aloitetaan se heti eikä kohta!

Alkuviikko alkoi viileissä säissä ja sadettakin saatiin, mutta viikonloppuna aurinko alkoi paistella ihan kunnolla ja päivälämpötilat nousivat parinkymmenen kieppeille. Metsässä kävimme nauttimassa luonnonrauhasta tuhannen miljoonan hyttysen kanssa, sain sentään joitain kuvia otettua mutta vielä jäi kuvattavaa. Minulla oli koirat mukana, joten en ottanut sienikirjaa matkaan enkä näinollen kerännyt sieniäkään tutkittaviksi vaan otin niistä vain kuvia. Harmi että alkuviikosta näkemäni upean kirkkaankeltaiset haperot olivat menettäneet jo lakkiensa värin sadeveden vuoksi. Näistä en siis ottanutkaan kuvaa, olisi pitänyt napata se heti alkuviikosta, mutta ei ollut (kamera)kännykkää mukana.

Siili Spike pyörii nurkissa iltaisin satunnaisesti, tällä viikolla en ole tehnyt näköhavaintoa. Olisi mukavaa napata kaverista taas kuvia näytettäväksi. Erilaiset rastaat pyörivät edelleen pihapiirissämme, mutta pikkulinnut ovat lähteneet omille teilleen. Olen suunnitellut talviruokinnan aloittamista ja sen vuoksi lintulaudan tekoa. Myös siilin talvimökki on suunnitelmissa, ja siihen onkin jo materiaaleja hankittuna.

Keräilyäkin on tullut harrastettua, kerkät nyt ovat olleet jo jonkin aikaa pakkasessa, mutta lisäksi olen kerännyt sinne pienen pussillisen koivunlehteä, vadelmanlehteä ja todella pienen määrän pihlajanlehteä. Keruuluvat minulla on kunnossa, ei huolta! Tilasin viimein myös kasvikuivurin kesätyörahoilla, nyt päästään sitten hurruuttamaan kuivattavia kasveja. Suunnitelmissa on horsmankukkien ja lehtien keruu ja kuivaus, riippuen paljonko saan niitä kerättyä, suunnittelin tekeväni kukista myös mehua. Fermentointi pitäisi myös nyt opetella, että saisin kuivateltua yrttijuomiin aineita. Kiirettä siis pitää, kun olisi kaikenlaista kerättävää.. Vielä mieleen tulee ainakin äkkiseltään siankärsämöt yrtteinä ja värjäykseen, pietaryrtit värjäykseen, mesiangervo ja lisää niitä pihlajan lehtiä.

Tässä vielä muutama kuva viikolta.

Viikot 25-28, 2019

17. kesäkuuta – 14. heinäkuuta 2019

Nyt tuleekin pitkä pätkä. Kuukauden verran päivitystä. Kesä on ollut kylmä ja sateinen, tai ainakin sateisempi, kuin vuosi sitten. Mitä muuta voisi sanoa? Tuntuu, ettei mitään kerrottavaa ole. Kirjosiepot ovat lähteneet pihapiiristä aikaa sitten ja muutenkin linnut ovat pysytelleet katseilta piilossa. Kuovin sain sentään lisättyä heinäkuun alussa bongauslistalle. Onneksi siili sentään vierailee! Kuvia en ole kuitenkaan ottanut. Lupaan nyt skarpata taas päivitysten kanssa, sillä teen kuitenkin keruureissuja metsään ja siinä olisi samalla kyllä hetki käytettävissä kuvaamiseen.

Viikko 24, 2019

10. – 16. kesäkuuta 2019

Enpä ehtinyt tällä viikolla kuvata saatika sen enempää havainnoida, vaikka sainkin lisätä töyhtöhyypän BirdLife Suomen bongaushaasteeseen.

Aurinko on paistellut ja päivät ovat olleet lämpimiä, sadetta ei olla saatu mutta pilviäkin on taivaalla ajelehtinut ihan mukavissa määrin, ettei tällainen auringolle yliherkkä ole aivan käristynyt hengiltä. Pari viileämpääkin yötä oli, meinasi tulla jo hieman vilu, kun lähdin koiria kävelyttämään aamulla pelkässä t-paidassa (no oli housutkin jalassa, heh heh) ja plussaa oli 8 astetta. Nyt olisi ollut taas tarpeen se sisältäkäsin katsottava lämpömittari.

Keruukausi on parhaimmillaan, ja ohjelmassa olisikin vielä tälle päivälle kuusenkerkän keruu omaan käyttöön. Luonnontuoteluvalla sitä saa kerätä valtion monikäyttömetsistä, jotka onnekseni alkavat heti tuosta lähikuusikostani.

Viikot 22-23, 2019

22. toukokuuta – 9. kesäkuuta 2019

Tulipahan taas kohtaaminen kyyn kanssa, tällä kertaa olivat koiratkin mukana. Mitään ei onneksi käynyt, kyy jähmettyi paikoilleen ja hieman kauempaa sain siitä napattua kuvankin.

Sää on vaihdellut vähän laidasta laitaan: paljon sadetta ja tuulta sekä muutama kylmä yö, mutta viikon 23 lopulle myös aurinkoisia päiviä ja lämmintäkin parikymmentä astetta. Kirjosiepot taituroivat pihassamme napaten ötököitä lennosta, ja hyvä niin, ei haittaa ollenkaan, että vähentävät hyttyskantaa!