Helmikuu 2021

Lunta ja pakkasta, sitä tosiaan on saatu. Ei ihmeempiä kirjoiteltavia ole ollut, ja kuvausharrastus edelleen jäähyllä laitteiston takia, joten ihan vaan lyhyesti muutama sananen. Ja kuva.

Kyllä on ollut kauniita päiviä helmikuussa!

Meillä oli pitkä pakkasjakso, varmaan parin viikon ajan lämpötila oli lähinnä kylmätila, ja pakkasta noin -20. Alkoi olla oleminen koetuksella, kun sormet ja naama jäätyivät lyhyelläkin kävelyllä, vaikka kuinka koitti topata itseään. Ja olihan niitä -30 pakkasiakin yöaikaan. Mistähän sitä keksisi tarpeeksi lämpimät hanskat.

Pihassani vierailevat edelleen runsaslukuisina sini- ja talitiaiset, vähän vähempilukuisina hömötiaiset ja satunnaisesti näkyy myös närhi käyvän. Harmaaselkä- ja käpytikkapariskunnat vierailevat myös säännöllisesti. Pöllöjen soidinmenoja en ole vielä kuullut, mutta eivätköhän nekin pian ala.

Koimme myös vähän draamaa, sillä kauppareissulta palatessani eräänä päivänä keskellä takapihan kinoksia kökötti orava, joka ei päässyt kunnolla liikkumaan. Selvästi jotain vialla, joten yhteys luonnonvaraisten eläinten apuun, orava kiinni ja sisätiloihin lämmittelemään. Valitettavasti orava kuitenkin menehtyi, ennenkuin auttajat ehtivät paikalle. Kalmoa tutkaillessamme tultiin tulokseen, että todennäköisesti auton töytäisemä ja sisäisesti vammautunut, pää ei ollut ihan ok.

Huono kuva oravasta pihalla.
Konttasin läpi lumien, sillä niin pääsin paremmin eteenpäin oravaa hakemaan.

Näitä sattuu eikä sille mitään voi, koitin nyt kuitenkin auttaa ja harmi että tällä kertaa apu meni hukkaan oravan menehtyessä. Pihamme oravista on kuitenkin paljon iloa, joten koin velvollisuudekseni auttaa. Ja muutoinkin, ei mitään eläintä saa jättää kitumaan, jos törmää tällaiseen tapaukseen.

Vuosi 2020

Tässäpä taitaa tulla noin neljään kuukauteen ensimmäinen päivitys. Minulle tuli suoraa sanottuna atk-masennus, kun rakas ja uskollinen pöytätietokoneeni hajosi. Sinne meni kuvat ja kuvankäsittelyohjelmat. Muistakaamme tätä uskollista hp:n mötikkää lämmöllä, 10 vuotta on ihan hyvä palvelusaika.

Tästä syystä myös päivittäminen syksyn mittaa jäi, vaikka otin kuviakin, minulla ei ole mitään sopivaa ohjelmaa jolla ne muokkaisin ja läppäri pitäisi aina ottaa erikseen esiin. Nyt ole luonut uuden vuoden myötä uutta tapaa, ja otan läppärin muutamana iltana viikossa esille. Tsemppaan itseäni, että tästä tämä taas lähtee.

Muutama kuva syyskuu-marraskuu 2020 vielä tähän.

Viikot 34-36

17. elokuuta – 6. syyskuuta 2020

Elo-syyskuun vaihde on mennyt ihastellessa sieniä ja iltaruskoja taivaalla. Myös puut muuttavat jo hiljalleen väriään, metsässä näkyy muutakin kuin vihreää. Olen käynyt ahkerasti marjassa iltaisin, taskussa sinne sopiva vähän alle litrainen purkki. Tulee kyllä näppärästi täyteen ja minulla on melkein päivittäin ollut tuoreita marjoja töissä eväänä, kotona aamu- ja iltapalana. Nam! Puolukka-aika on käsillä, ja se on minusta marjoista paras. Toistaiseksi olen kuitenkin poiminut vain omaan suuhun, pakastimeen saakka en ole vielä näitä ehtinyt kerätä. Suunnittelin sitä viime viikonlopun ohjelmaksi, mutta meilläpäin satoi, enkä viitsinyt kerätä märkää marjaa. Keräsin vain taskupurkin käyttöön ja olen herkutellut mehevillä marjoilla jugurtin kera. Löysin lauantaina 5.9. myös aivan mahtavan värjäyssienipaikan: keräsin muovikassillisen verihelttaseitikkejä lauantain ja sunnuntain päiväkävelyiden aikana. Suunnittelin meneväni samaa reittiä vielä tälläkin viikolla (37), sillä sieniä vielä varmasti nousee.

Viikot 31-33

27. heinäkuuta – 16. elokuuta 2020

Skipataanpa nyt tuo heinäkuu tuosta välistä. En tajunnut, että on taas mennyt näin pitkä aika tässä välillä. Olen keskittynyt neulomiseen ja kahvinjuontiin ilmeisesti liikaa, kun en ehdi koneella istua.

Säitä on saatu, syksyiseksihän tämä on jo kääntynyt. Sientä nousee taas jokapuolella, kyllä ne on upeita koreissa väreissään (ainakin osa). Etenkin sateen jälkeen kun ne värit korostuvat. En ole itse vielä käynyt sienessä kertaakaan. Löysin polun vierestä useita voitatteja, ajattelin kerätä ne värjäykseen, mutta en ole vielä tehnyt asialle mitään. Mahtavatkohan enää olla kunnossa, kun joskus pääsen keräykseen saakka. En kyllä yhtään muista, mitä väriä niistä pitäisi saada värjäyksessä, täytyy tutkia. Ajattelin että ne voisi kuivattaa.

Metsät ovat nyt täynnä mustikkaa, kaarnikkaa ja juolukkaa. Olenkin muutamat marjat, ehkä noin litra yhteensä, kerännyt ja nauttinut aamupalaksi. Minulla on suunnitelmissa mennä lähipävinä keräämään talveksi saalista pakastimeen, meinaa nämä työt haitata harrastuksia, heh. Olen tehnyt paljon iltavuoroa, ja en vaan saa itseäni revittyä ylös niin aikaisin, että ehtisin suorittaa keruun ja marjojen putsaamisen ja rasioittamisen ennen työpaikalle menoa. Lisäksi on ollut paljon sateisia päiviä, en halua kerätä märkää marjaa sillä siinäpä se vasta putsaaminen onkin. Joten sopivaa sateentonta vapaapäivää tai iltaa tässä odotellaan. Paikoin mustikat ovat jo niin isoja, että niissä ei kohta ole enää makua. Päätin tänä vuonna että kerään mustikat, juolukat ja kaarnikat suoraa sekaisin, sillä en ole tekemässä marjoista mitään myyntiin. Kun ne jäävät vain omaan käyttöön, on ihan sama vaikka olisivat sekaisin.

Tässäpä muutama salakuvattu kuva eräältä päivältä pihastamme. Rusakko istui pitkään kukkapenkissä syömässä, mutta säikähti huomatessaan, että vaanin ikkunan takana. Joten vaihtoi paikkaa, suoraa puskan taakse, niin etten meinannut saada kuvaa… Sittenpä ilmestyi samaan aikaan siili pihalle. Viimeisessä kuvassa rusakko pelästyy siiliä ja säntää pakoon. Olen nauranut tälle kuvalle ihan kunnolla.

Syksyä odotellessa.

Viikot 26- 27 2020

Kesäkuun 22. – heinäkuun 5. 2020

Olipa siitä haavan alkujen jättämisestä pihan näkösuojaksi sitten mitään iloa, pihamme innokkaat kunnossapitäjät kävivät ajamassa ne sileiksi ruohonleikkurilla. Sepä siitä sitten…

Kainuussa saatiin juhannuksen jälkeen kahdella viikolla tuulta ja vettä yli omien tarpeiden. Ensin paikallinen Uuno kuritti Kajaania, Sotkamoa ja Paltamoa, tänne eteläkulmille ei saatu kyllä tippaakaan vettä. Tuuli oli kyllä kova. Sitten siirryttiin seuraavan viikon puolelle ja heinäkuun vaihteeseen, jolloin ihan koko maata kurittanut Päivö hyppäsi remmiin. Tuli meidänkin kylällä vettä taivaan täydeltä parin päivän ajan ja tuuli oli melkoinen. Itse meinasin työmatkalla päätyä autoni kanssa paikallisen männyn koristeeksi vesiliirtoon lähdettyämme. Ajelin sitten kotiin vielä varovaisemmin, emme siis ajautuneet tieltä ulos vaan liirsimme (onneksi) vain suoraa eteenpäin niin, että ei edes poistuttu kaistalta. On se silti aivan hiton epämukava tunne. Olin juuri hidastamassa, kun taivas oli revennyt ja vettä tuli siihen tahtiin, että en kuullut auton radiota sateen hakatessa autoa, enkä nähnyt vesimassojen takaa kuin vastaantulijoiden valonkajon, kun tämä tapahtui. Olen kuskina varovainen ja aika rauhallinen, nytpä mennään taas varmaan pari vuotta ilman tällaisia ylimääräisiä sydämentykytksiä. Niin sitä varovaisellekin sattuu, kun luonto puuttuu peliin.

Pihassamme kirjosiepot edelleen vahtivat varaamaansa pönttöä, onkohan siellä kuitenkin poikaset tulossa. Viikkoa ennen juhannusta tikka kun sitä pönttöä ehti tyhjennellä. Perjantaina olin koirien kanssa pihalla, niin talitiainen yritti istuskella siinä koivussa oksalla, kirjosieppouros syöksyi suoraa talitiaista kohti ja karjui mennessään kuin mikäkin. Se ei ollut mitään tavallista ääntä, vaan sellainen ison kissaeläimen ”RRROOAAAARRR” tyyppinen taisteluhuuto. Talitiainen vaihtoi sitten viereiseen pusikkoon ja sieppo jäi siihen koivun oksalle istumaan.

Pihassa pyörii nyt myös paljon pieniä oravia. Tämän kesän poikasia selvästi, hännät ovat pöyheät ja isommat kuin loppu orava yhteensä. Naapuri kertoi nähneensä yhden oravan, jolla on töpöhäntä, itse en ole tätä kaveria bongannut. Parhaimmillaan kuulema 7 oravaa ollut päivisin pihassamme.

Tässä muutamia kännykkäkuvia vielä loppukevennykseksi.

Muokkaus 5.7.2020 klo 13:52: lisätty muutamia lintukuvia, siepoilla on poikaset pöntössä!