Säät jatkuivat viileinä (ainakin viime vuoteen verrattuna) mutta aurinkoisiakin päiviä saatiin. perjantaille 9.8. ennustettiin pilvistä päivää ja sadekuuroja, ei saatu kumpiakaan! Tuotti hieman vaikeuksia, sillä olin autolla liikkeellä koirien kanssa kun kävimme eläinlääkärillä hakemassa rokotukset karvakavereille. Enpä päässyt sitten asioille, kun ei koiria voinut jättää kuumaan autoon. Onneksi Prisman parkkihalli pelasti sen verran, että sain sentään ruokaostokset tehtyä. Eli viikon ainoa +15 päiväkin meni kaupungissa asioidessa.
Metsäkävelyillä on käyty, ja siitä taas muutamia kuvia alla. Lisäksi kukkia ja marjoja, joita kuvasin koululla käydessäni tiistaina 6.8.
Kylläpä on ollut yhtä vastoinkäymistä tämä kesä. Mistä aloittaisin?
Noh, terassityömaa kesti melko pitkään, joten se toinen kasvatuslaatikko ja siemenet siihen jäivät laittamatta. Kun tilaa ei pihalla ollut. Tuhohyönteisiä on ollut enemmän kuin viime vuonna, minulta menivät niin salaatit, krassit kuin salaattitarpeisiin kasvattamani retiisinlehdet näiden mokomien suihin.
Yrtit lähtivät sisällä itämään kivasti, mutta kuolivat kaikki, kun siirsin ne ulos. Mikälie siinäkin sitten takana. Laitoin uudet purkkeihin ja suoraa ulos itämään, mutta eivätpä nuo keleistä johtuen juuri jaksaneet nostaa päätään. Ajankohta menikin myöhäiseksi heinäkuun alkuun. Tilli olikin sitten ainoa, joka osoitti minkäänlaista mielenkintoa itämisestä heti alkuun.
Tilli, ruohosipuli ja ruohosipulin isännöimä vieras.
Mäkimeirami ja maustemeriami eivät itäneet uudelleen laisinkaan. Sitruunamelissassa on muutama hassu alku. Kaupasta ostamani ja ruukkuun istuttamani piparminttu on sentään tehnyt uutta vartta ja lehteä tasaiseen tahtiin. Vihannesportulakassa on muutama pienenpieni alku, tämän otan sitten talveksi sisälle ja toivon että selviää talven yli. Ruohosipuli on harvassa, mutta jonkinlaista kasvua siinä näkyy. Persilja on matala ja tuuhea, mutta ei senkään kanssa juhlita. Basilika ei enää jaksanut itää. Kalliit mintut eivät itäneet laisinkaan… Kylläpä harmittaa! Tomaateissa on muutamia kukkia. Tomaatit venyivät kunnolla pituutta sen yhden helteisen viikonlopun aikana, joka tuossa heinäkuun lopulla oli. Muutoin nämä tämän kesän lämpötilat eivät siis ole riittäneet antamaan vauhtia kotikutoisien viljelmieni tarpeisiin. Mutta! Nyt sentään terassi on valmis, joten pääsen ensi kesäksi rakentamaan sen kasvikaapin vanhoista ikkunoista. Tiedän jo mihin sen sijoitan. Runkoon materiaalit ja katto pitää jostain keksiä, ei ole roskalavalta tärpännyt että olisiko kukaan luopumassa valokatteesta. Yhdeltä kysyin, mutta ei antanut mittoja ja minun olisi pitänyt ajaa Kajaaniin saakka katsomaan, en vitsinyt ottaa riskiä. Ennemmin sitten ensi kesänä ostan sitä jonkinlaisen palan jos en muuta keksi.
Piparminttu ja portulakan alut
Tomaateissa on todistettavasti muutama kukka.
Pihaa en ole vielä saanut aidattuakaan. Se on työn alla, kunhan ehdin käydä Kajaanissa ostamassa verkon ja rimoja sitä varten.
No niin, nyt on valitusvirsi kaikesta epäonnistuneesta valmis. Pipariksi meni, en tiedä viitsinkö enää loppusyksystä edes kirjoittaa mitään. No ehkä voin napata muutaman kuvan sitten samettikukista, joissa tällä hetkellä on nuppuja.
Kuituhampusta saa värjäyspataan ihan kivan saaliin.
Yksi helteinen viikonloppu koettuna ja muuten samaa alle viidentoista asteen säätilaa. Muutaman päivän helle sai tehokkaasti kasvit nuupahtamaan, osa tien varren horsmista kuihtui kokonaan eikä helteiden jälkeen saadut sateet niitä enää pelastaneet. Näinköhän kävi niin, että horsmankeruukausi pääsi loppumaan? No, toivotaan että keruuapajilta sietä vielä saan. En ole nyt ehtinyt lähteä pitemmälle, ja tien vierestä nyt muutenkaan ei kerätä mitään, ellei sitten värjäyskasveja lankahommiin.
Siili tuhisteli viikolla 30 pihapiirissä, mutta kun laitoin vähän kärsineitä mansikoita tarjolle, ei siiliä ole enää näkynyt. Marjat olivat muutoin hyväkuntoisia, mutta hieman vetisiä, mitään mätää tai homeista meillä ei siis tarjoiltu.
Lauantaina 3. heinäkuuta leppälintu (uros) pyörähti pihassamme, kuvaa en ehtinyt saada. Nyt sain tämän kaverin siis tunnistettua, kun näin pihan puskissa jo toukokuussa samanlaisen mutta ihan varma tunnistus jäi tekemättä kun lintu lähti niin hätäisesti jatkamaan touhujaan muualle.
Laitetaanpa vielä muutama kuva menneeltä viikolta. Marjat kypsyvät hitaasti mutta varmasti, mustikan sato näyttää surkealta ja juolukoita on ole löytänyt laisinkaan. Puolukoita en ole vielä käynyt katsomassa, mikä on tilanne niiden suhteen. Tienvarren vattupuskissa näyttää olevan raakileita ihan mukavasti, mutta näitäkään ei viitsi kerätä kasvupaikasta johtuen. Albino puolukanvarpu kasvaa edelleen samassa paikassa.
