Viikko 39

24. – 30.9.2018

Syyskuun viimeisellä viikolla saapuivat Kainuuseen yöpakkaset. Piti oikein alkaa miettiä, pitääkö tässä kohta jo soitella autolle renkaanvaihtoaikaa, minä kun teetän sen muilla ja renkaatkin ovat säilössä liikkeessä. Mahtuu ulkovarastoon enemmän pihajuttuja, kun näin järjestää asiat (heh).

Ruska on saapunut nopeasti, kaikkialla on keltaista ja punaista ja oranssia ja kaikkia muitakin kauniita värejä. Olen kulkenut niin katse maassa etsien sieniä ja marjoja, että vasta kun asia tuli puheeksi, silmäni aukesivat ja tajusin, että näin on käynyt. Metsässä olen kohdannut muita sienestäjiä ja tämä lähitienoo on kyllä melkoisen tyhjäksi poimittu. Satunnaisia karvarouskuja on löytynyt. Aion vielä jatkaa sienestystä, tässä pitäisi kerätä myös värjäyssieniä erääseen projektiin. Valevahveroita poimin pururadan pientareelta aivan polun vierestä, niitä en suuhuni laittaisi sellaisesta paikasta kerättynä, mutta värjäykseen käyvät.

Närhi on vieraillut monena päivänä pihassa, siilien vesikipolla käy juomassa. Olen vielä laittanut siileille ruokaa, vaikka nyt en ole enää joka ilta nähnyt käyvätkö pihassa. Vähensin ruuan määrää hieman siltä varalta, että se menee suoraa lintujen tai muiden eläinten suuhun.Toki hyvähän se on muidenkin tankata talvea varten, mutta ehkä ennemmin linnuille kuitenkin siemeniä kuin turvotettuja nappuloita. Siilit sain kyllä kunnolla lihotettua ja se on hyvä.

Pihassa on lisäksi näkynyt peippoja, mustarastaita ja paljon talitiaisia. En ole kysynyt, mutta luulen, että naapurilla on jo ruokintapiste viritettynä, kun linnut niin viihtyvät pihassamme. Minun olisi myös tarkoitus sellainen laittaa, mutta taidan mennä pelkällä läskipallotelineellä ja palloilla tai makkaroilla tämän talven. Tikkaa ei ole vähään aikaan näkynyt, mutta koputukset ovat kuuluneet eli ei tikkakaan kaukana ole. Punarinnat lienevät jatkaneet matkaansa ulkomaille talvehtimaan, käytettyään käpyvaraston loppuun.

Alla kuva pihastani torstaina 27. päivä. Iso haapa pitää sitkeästi kiinni vihreistä lehdistään (vas. sivussa) ja siinä oli viikolla vain muutamissa yläoksissa keltaisia lehtiä. Naapurini on ahkerana jo haravoinut omaa pihaansa, minä vasta harkitsen. Monen vuoden lehdet pihan perällä saavat tarjota multatäydennystä istutuksiini ensi keväänä.

 

 

Viikot 37 ja 38

Auringon laskua voi hiukan kuvata kaivoksen vanhan radan yli meneviltä silloilta.

10. – 23. syyskuuta 2018

Viime viikolla jäi päivitys tekemättä, sillä viikko oli kiireinen enkä oikeastaan ehtinyt kunnolla miettiä, mistä voisin kirjoittaa. Säät ovat olleet vaihtelevia, on ollut kylmiä ja kirkkaita öitä, sateisia ja lämpimiä öitä, päivisin aurinkoa, sadetta, tuulta… Ihan normaali syyssää siis. Puissa lehdet saavat uusia värejä ja pihan pääsee kohta haravoimaan. Haravointi on pihatöistä ehdoton suosikkini.

Kaksi siiliä vierailee edelleen pihassamme, ovat kasvaneet hienosti kokoa joten en ole huolissani miten selviävät talvesta. Talitiaiset ja peipot ovat palanneet pihapiiriin ja satunnaisesti näkyy myös muita pikkulintuja. Varikset käyvät päivisin tsekkaamassa siilien ruokintapaikkaa, mutta sielläpä ei päivisin ole mitään tarjolla, joten jatkavat nopeasti matkaansa.

Laitetaanpa sitten muutamia kuvia.

Tämän vuoksi viikko 37 oli niin kiireinen, keräsimme värjäyskasveja ja sieniä sillä olimme koulun porukalla Nälkämaan markkinoilla pitämässä näytösluontoista värjärikojua. Ensin opettelimme värjäystä ennen markkinoita. Saimme paljon ihania värejä aikaan ja kuvassa eivät ole kaikki langat joita värjäsimme, sillä osa meni kaupaksi jo tapahtumassa.

Valeistutuksia

22.9.2018

Sain ystävältä mehikasveja etupihan kukkapenkkiä varten. Testimielessä laitoin kuten suunniteltu, sadevesiputkiin yhdet kasvamaan ja loput valeistutukseen varsinaiseen penkkiin. Näin mikäli putkissa olevat eivät selviä talvesta, minulla on uudet kappaleet niihin laitettavaksi. Sadevesiputkissa on hiekka-multa sekoitus noin 60-40 % suhteessa.

Samalla siirsin myös takapihalta kaksivuotiset samettikukat etupihan penkkiin, en kuitenkaan napannut kokonaisuudesta kuvaa. Etupihan penkistä kirjoitinkin jo aiemmin jotain pientä.

Ruohosipuli on monivuotinen kasvi, joten siirsin myös ne penkkiin takapihalle. Koemielessä pienemmässä ruukussa ollut sai jäädä ruukkuun ja koko ruukku meni maahan, ja isommassa amppeliruukussa olleen istutin sen viereen ilman ruukkua. Katsotaan miten käy! Luulisin, että ainakin ruukuton selviää. Ensi kesäksi teen pihalle istutuslaatikot ja olisi tarkoitus siirtää ruohosipuli sitten laatikkoon muiden yrttien kanssa. Eikä haittaa jos molemmat selviävät, silloin minulla on kaksi ruohosipulipuskaa kahteen eri paikkaan laitettavaksi.

Tomaattien kanssa otin tietoisen riskin ja siirsin ne ruukkuihin. Nämä isot tomaatit eivät osoita vielä mitään kypsymisen merkkejä, kirsikkatomaateista laitoinkin edellisessä postauksessa että ovat kypsymässä. Niitä on syöty ja vielä muutamia tomaatteja on ulkona kellastumassa, keltaisia kun ovat. Hyviä ovat olleet.

Isot tomaatit joko selviävät tai sitten eivät. Nyt kun ovat ruukuissa, laitoin verkosta kehikon niiden ympärille ja saan peitettyä yöksi kankaalla. Jospa tämä parantaisi mahdollisuuksia, että saattaisivat jopa kypsyä. Aika paljon riippuu siitä, kuinka paljon suuttuivat, kun kesken tomaattien kasvattamisen saivat aika kovaa kohtelua osakseen.

Ensi kesänä taidan laittaa vain pieniä kirsikkatomaatteja kasvamaan ja unohtaa nämä isommat kaverit.

Sain mehikasvilähetyksen mukana myös pienen juurakon raparperistä. Kyllä ensi kesä on juhlaa, kun tämä suuri herkku kasvaa taas omalla pihallani! Raparperin istutin keskikokoiseen muoviastiaan, pohjalle ruukkumursketta (pohjassa tietenkin reiät), päälle hiekka-multa sekoitusta ja koko komeus kaivetaan vielä maahan. Raparperin istutan näin siksi, että jos sitä joutuu joskus siirtämään, se on todella hankalaa sillä raparperi kasvaa aivan pienestäkin juurenpalasta uudelleen samaan paikkaan mikäli sitä siirtäessä jää yhtään jäljelle. En myöskään tiedä onko nyt kyseessä sellainen pienempi sievä raparperi vai sellaisia pitkiä varsia ja jättikokoisia lehtiä tekevä. Hauska odottaa ja katsoa, mitä keväällä alkaa maanpinnalle pukata! Molemmat ovat yhtä hyviä, oli tämä sitten kumpi vaan versio.

Syksyn tuulia ja talveen valmistautumista

13.9.2018

Kirsikkatomaatit ovatkin iloisia pieniä aurinkoja eli keltaisia pyörylöitä, kuvassa sateen jälkeen.

Olen purkanut puutarhasta pois yrtit lukuunottamatta ruohosipulia, joten vain se ja  tomaatit ovat edelleen paikoillaan. Nyt onkin sadonkorjuun aika niidenkin kanssa!

Harmillisesti sisälle kuivumaan ripustamani basilikat menivät homeeseen, joten en saanut niistä korjattua yhtään satoa talteen. Ensi kerralla sitten kuivurin kautta, ystäväni on luvannut lähettää minulle kasvikuivurin jos saa sen pakattua järkevästi. Toivotaan parasta.

Tilliä en edes yrittänyt kuivata, vaan riivin suoraa käyttöön ja muutamat jäljelle jääneet varret lakastuivatkin jo itsestään. Matalaksi jäänyt persilja on vielä purkissa, mutta se menee kompostiin linnunkakkaisena otettuaan osumaa.

Olen myös aloittanut ensi vuoden suunnittelun, teen pihastani kouluprojektin jossa hyödynnän paljon kierrätysmateriaaleja. Olen saanut ison kasan ruukkuja paikallisen roskalavaryhmän kautta ja muutakin materiaalia on tullut haalittua. Niistä lisää kun julkaisen uusia suuunnitelmia myöhemmin.

 

Viikko 36

3. – 9. syyskuuta 2018

Viikon kuvagalleria:

Viikko 35

27. elokuuta – 2. syyskuuta 2018

Sienten tutkimista ja puolukkapaikan etsintää harrastettu enemmissä määrin. Hyvää puolukkapaikkaa ei vielä ole lähimetsästä löytynyt. Juolukoita olisi vielä tarjolla, samoin variksenmarjaa näkyi. Täytynee poimia niitä pois!

Punaisia haperoita nousee nyt, kuten sanotaan, kuin sieniä sateella. Niitä näkyy siellä ja täällä. Toki on muitakin, mutta luulen että nämä ihan lähimetsät poimitaan ruokasienistä aika tehokkaasti tyhjiksi. Aamuisin on ollut usvaa ja sadettakin on saatu ihan kivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Mikäli se sopiva puolukkapaikka kuitenkin löytyisi, toivoisin paria kuivaa päivää, että marjat saisi poimittua mahdollisimman roskattomina!

Pihaani olen saanut parven punarintoja. Kirjoitin viime viikolla käpyjen häviämisestä ja syytin siitä oravia, mutta eipäs vaan, nämä punarinnathan ne ovat vieneet! En tiennyt että noin pienet linnut kuljettelevat käpyjä, mutta näköjään. Todistin tätä itse ikkunasta ja seisoin varmaan hölmistyneenä suu auki äimistyksestä. Onneksi vain koirat olivat kotona todistamassa.

Pihassa vierailee edelleen ainakin kaksi siiliä, mutta olen melko varma että tämä toinen onkin joku uusi kaveri, sillä on todella arka. Vakikävijät ovat jo tottuneet siihen, että juttelen heille. Pikkusiili Anyanka on kasvanut kivasti kokoa enkä ole enää huolissani siitä, saavuttaako talvehtimiseen vaadittavan painon.

Talvehtimisesta tulikin mieleen, että piti tarkistaa mitkä olivat ne erot siilien talvehtimisessa ja horroksessa…

 Tässä vielä kuvia viikon varrelta.