23. – 29. heinäkuuta 2018

Isoja siilejä onkin nyt kaksin kappalein, isompi jonka olen nimennyt Spikeksi, ja aavistuksen pienempi, joka sai nimen Buffy. Melkein joka yö ovat käyneet, tai ainakin toinen on käynyt, syömässä. Olen tarjoillut vuorotellen turvotettuja koiranraksuja ja kissan märkäruokaa. Yleensä siilit ruokitaan kissanruualla, sillä siinä on enemmän proteiinia. Mutta koiranraksujakin voi antaa turvotettuna, jos muuta ei ole tarjolla. Molemmat on varmasti niin isoja, että pystyvät talvehtimaan vaikka eivät saisi kissanruokaa ennen talvea. Uskon myös, etten ole ainoa joka tällä alueella näitä kahta ruokkii. Pitäisi alkaa koota materiaaleja siilien talvipesiin, ne olisi hyvä olla hyvissä ajoin valmiina.

Lauantaina illalla ilmestyi myös pienen pieni siili, jonka nimesin Anyankaksi. Tämä kaveri tarvitsee kyllä seurantaa ja punnituksen syksymmällä, ja senmukaiset toimenpiteet mikäli paino alittaa 800g joka on siilien minimipaino ennen talvehtimista. Otankin siis selvää alueeni luonnonvaraisten eläinten hoidosta. Hyviä vinkkejä siilien hoidosta saa sivustolta Siili kiikarissa, samalla nimellä on ryhmä myös facebookissa.

Puutarhassa korjasin pois loput pinaatit ja retiisit, niistä kirjoitinkin jo erikseen. Metsässä on näkynyt mustikoita, ja kun keskiviikkona saatiin sadettakin, odotan kuumeisesti sunnuntaita jotta voin huoletta jättää koirat kotiin ja lähteä katsastamaan marjatilannetta itsekseni. Sadetta ei tullut paljoa, mutta sitä tuli muutaman tunnin, joten elättelen toivetta että osa siitä olisi imeytynyt maaperään ja sitä kautta kasveihin. Valitettavasti tällä kuluneella viikolla ampumaradalla on metelöity päivittäin enkä voi silloin jättää paukkuarkaa koiraa yksin kotiin. Todella ikävää, että aseet alkavat paukkua aamulla jo 9.30 ja meteli jatkuu koko päivän. Ihan joka päivä ei sentään näin aikaisin alkanut, mutta kun se alkaa, niin valmiudessa on oltava että pauke voi jatkua koko päivän. Harmittaa, etten tätä asiaa huomannut ennenkuin asunnon vuokrauksesta oli jo sovittu, siis tätä ampumaradan läheisyyttä. Nyt sunnuntai on ainut varma päivä, jolloin radalla ei ole toimintaa kesäaikaan.

Mutta takaisin asiaan. Minun pitäisi myös löytää sopivia oksia joista suunnittelen tekeväni varpujen ja männynkäpyjen kanssa ovikranssin. Käpyjä olenkin jo keräillyt jonkin aikaa ja niitä alkaa olla hyvä määrä tallessa.

Perjantainen kuunpimennys ei täällä näkynyt, sillä taivaanranta oli pilvessä. Löysin kuitenkin kuun tähystelyreissulla vihdoinkin tiestä tarpeeksi kaukana kasvavia siankärsämöitä ja horsmia, joten niitä tuli kerättyä talteen.

Kuvassa Spike ja Buffy.

Tiistaina lämpötila varjossa kolmen aikaan päivällä oli +31 astetta.

16. – 22. heinäkuuta 2018

Heti maanantaina päivälämpötila oli varjossa +29 astetta eikä se suinkaan ennen lauantaita hellittänyt. Saimme siis hikoilla! Metsässä näkyi jo kypsiä mustikoita, mutta myös raakileita. Mitenkään runsaalta sato ei näytä, mutta eiköhän sitä omiin tarpeisiin riitä. Myös hillat alkavat olla valmiita poimittaviksi, maanantain metsäreissulla kävin tarkastamassa tilannetta ja herkuttelin sillä yhdellä kypsällä lakalla jonka löysin.

Viime viikolla kirjoitin voikukkamaisista keltaisista kukista, joita olen koittanut tunnistaa.
Omalla pihallani kasvavan sain tunnistettua syysmaitiaiseksi, ja parkkipaikalla sekä tien varressa kasvaa todennäköisesti ketokeltto. Myös kultapiisku, peltosaunio ja pietaryrtti kukkivat parhaillaan.

Aloitin myös siilin ruokinnan ja suunnittelimme naapurin kanssa talvipesän tekoa. Siili sai kutsumanimekseen Spike. Lisäksi tomaattien alla viihtyi muutaman päivän pieni sammakko. Luonto on rutikuiva, ja viikonlopuksi ennustettuja sateita odotimme kovin. Sadetta saatiinkin, onneksi, ja ilma oli melkoisen trooppinen ilmankosteuden ollessa 80%.

Kuvassa alla perhonen, jonka luulisin olevan orvokkihopeatäplä. Tarkkaa tunnistusta varten olisi pitänyt nähdä myös siipien alapinnat. Varmasti kuitenkin hopeatäpliin kuuluva kaveri. Pahoittelen kuvan laatua, se on otettu kännykällä ja laatu kärsi kuvan suurentamisesta.

17.7.2018 illalla pihassamme vieraili siili! Olin tästä niin innoissani, että tämä piti saada heti julki. Lyhyt video siilin liikkeistä ikkunan läpi kuvattuna, videossa ei ole ääntä.
Keskustelimme naapurini kanssa jo siilin ruokkimisesta ja talvipesän rakennuksesta. Hän tiesi kertoa, että siili on jo muutaman viikon ajan liikkunut lähipusikoissa ja käynyt pihallakin. Olenkin ihmetellyt välillä, mitä koirat ovat haistelleet ja iltaisin katselleet ikkunasta ja kuunnelleet tuuletusikkunalla, mutta tämä oli ensimmäinen oma näköhavaintoni vierailijastamme.

9. – 15. heinäkuuta 2018

Helteinen viikko, ei voi muuta sanoa. Useina päivinä +25-+28 lämmintä. Vietin aikaa keräten lähiympäristöstä käpyjä ja muuta mukavaa syksyksi koulun kursseille. Opin myös uuden kasvin, niittyhumalan, ja pari perhosta tuli myös tunnistettua, metsänokiperhonen ja hohtosinisiipi. Hohtosinisiiven tunnistamiseen tarvitsin ja onneksi sain apua, metsänokiperhoselle löysin itse nimen. Luulen etten noita sinisiipiä tule jatkossakaan niin hyvin tunnistamaan, kun tyydyn vain niiden ihailuun enkä harrasta perhosia muutoin. Tuohon ryhmään mahtuu useampia minun silmääni toisiaan muistuttavia perhosia.

Kukassa ovat ainakin kangasmaitikka, maitohorsma, kissankello, siankärsämö,  puna- ja valkoapila, hiirenvirna, mesiangervo, puna-ailakki ja päivänkakkara. Lisäksi luulen nähneeni myös aho- ja keltamataraa, mutta asia täytyy vielä tarkistaa. Teiden varsilla kasvaa myös keltaisia, vähän voikukkaa kukinnoltaan muistuttavia kasveja, mutta en ole varma ovatko ne mahdollisesti häränsilmiä, pukinpartoja vai jotain muita näitä muistuttavia. Täytyy kerätä muutama niistä mukana kotiin ja tutkia tarkemmin, miten eroavat toisistaan, niin saan määrityksen tehtyä. Lemmikeitäkin on näkynyt, mutta mitä niistä, on tarkastelun alla myöskin. Muitakin toki on, mutta tässä nyt näitä tunnistamiani kasveja ensin!

Heräsin myös siihen perjantaina, että hillat alkavat kypsyä näillä helteillä, joten tiedossa on reissuja niitä etsimään. Lauantaiksi ennustettiin kuitenkin reippaasti ukkosta, joten silloin pysyttiin koirien kanssa sisätiloissa.

Alla muutamia kuvia viikon varrelta.

Kuvassa räkättirastaan poikanen

2. – 8. heinäkuuta 2018

Viikko alkoi lämpimillä säillä vaikka saatiin pari ihan kevyttä sadekuuroakin. Pihassa on vieraillut räkättirastaan poikasia ja muutama rouva punatulkku. Tiistaina kaksi oravaa kirmaili pihapuissa, ja rohkeampi niistä jäi aidalle rapsuttamaan itseään. Tästä kuvasarja alla.
Harakkakin on visiteerannut useampana päivänä ja jätti terveisetkin kakan muodossa kukkapenkkiin. Viikonlopuksi saatiin taas hellesäät.

25. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 2018

Viikko alkoi lämpimillä säillä ja saimme parin kymmenen asteen lämpötilat lähes pilvettömältä taivaalta keskiviikkoon saakka. Iltalenkillä oli kiva ihailla kuumollukkaa vaaleanpunaisten pilviriekaleiden kanssa. Täysikuu osui torstaille, ja viikonlopuksi aurinko karisti pilvet taas tieltään.

Siepon poikaset ovat lähteneet pesästä, valitettavasti en tätä tapahtumaa päässyt todistamaan. Heinän kukinta on runsastunut ja näin allergikkona sen kyllä huomasi ihan ilman siitepölytiedotteitakin.

Parin päivän sateiden jälkeen viikonlopuksi tuli voimaan tuulivaroitus kovasta lounais- ja pohjoistuulesta. Ylen uutisten mukaan kova lounaistuuli kaataa enemmän puita kuin yleensä ja paikallinen sähköyhtiökin oli varautunut tuhoihin lisäämällä miehitystä. En kuitenkaan havainnut täällä meidän suunnalla tuhoja tai sähkökatkoksia.

Lenkkimaastoistamme löytyy tällainen erikoisuus, albiino puolukanvarpu. Missään ihan lähellä ei ole samanmoista, enkä muista itse ennen tällaista nähneeni. Onhan se kaunis erikoisuudessaan.