Ruiskukat nousevat

Ruiskukkapenkissä on pieniä alkuja, mutta penkin reunaan istuttamiani samettikukkien alkuja ei vielä ole noussut. Yrtit ovat lähteneet rohkeasti kasvuun ja ruohosipulille meinasi käydä jo köpelösti, kun Roti-koira kävi haukkaamassa ruukusta maistiaiset. Sarviorvokeissa ei ole vielä yhtään alkuja ja epäilenkin, etteivät ne taida nousta. Olen huolissani myös kurkuista ja kesäkurpitsoista, nekään eivät ole lähteneet nousemaan. Kylläpä nyt on epäonnea, täytynee tässä vaiheessa turvautua kaupan taimiin jotta edes jotain satoa saisi. Olen Pinterestistä tallentanut itselleni kaikenlaisia säilöntäideoita, joita olisi hauskaa päästä kokeilemaan.

Viikko 21

21. – 27. toukokuuta 2018

Tällä viikolla leikin turistia ja kävin tutustumassa Manamansaloon ja Paltamon Melalahden perinnemaisemaan. Viikko on ollut paahteinen ja odotan jo kovasti sadetta, kuten moni muukin. Metsäpaloindeksi on ennennäkemättömän korkealla. Uutislähetysten mukaan indeksi on Kainuussa ollut 5,2 ja sen ennustettiin nousevan jo sunnuntaina asteikon ääripäähän, joka on 6,0.
Kuivuudesta huolimatta omassa pihassamme puiden ja pensaiden saatua lehtensä vihreys on peittänyt melkein kokonaan näkyvistä tien, joka kulkee talojemme takana. Tämä sopiikin meille hyvin, sillä paitsi että tuo lehtevä tuuheus vaimentaa ääniä, se estää myös hiekkatien pölyn kulkeutumista pihaamme.
Bongasin tämän kesän ensimmäiset ensimmäiset pääskyset tuolla turistireissulla lossirannasta, mutta en ehtinyt kuvaamaan lossin jo lähtiessä.

Maisemia Alassalmen lossia odotellessa

Västäräkki lossirannassa maastoutuu asfalttiin

Melalahden hiekkateitä

Voikukkaa, voikukkaa

 

Viikko 20

14.-20. toukokuuta 2018

Tällä viikolla kaikki on muuttunut vihreäksi. Teimme koirien kanssa myös käärmehavainnon, aamulenkillä löysimme yliajetun kyyn torstaina. Kirjosieppo on luritellut laulujaan pihapuissamme ja käki kukkuu jatkuvasti, mutta juuri muita havaintoja en ole tehnyt. Keskityin vain kaiken tuoreen vihreyden paljouteen ja sen ihailemiseen. Alkuviikosta saatiin myös helleaalto, mutta onneksi loppuviikkoa kohden lämpöasteet laskivat siedettävälle tasolle. Sadetta toivoisin, sillä kaikki luonnossa alkaa olemaan rutikuivaa. Saisi myös vähän helpotusta siitepölyihin jos sade saisi ne hetkeksi laskemaan.

Yrttipurkeissa on elämää

Viime viikonloppuna kylvetyt yrtit ja samettikukat ovat jo itäneet. Vasemmalla punalehtinen basilika ja oikealla samettikukka.

 

Kävin myös hakemassa sadevesiputkien pätkiä kun niitä oli ilmaiseksi jaossa, minulla on näihin hauska idea jota en ihan vielä paljasta. Pitäisi tuo loppupätkä pihasta vielä haravoida, noin viikon päästä saan mullat myllättäväksi.

 

Yrtit kylvetty

Viikon 19 viikonloppuna laitoin yrttien siemenet itämään purkkeihin. Tulossa on toivottavasti persiljaa, tilliä, kahta erilaista basilikaa ja ruohosipulia.

Laitoin yhteen ruukkuun myös samettikukkia. Vettä hulahti tietenkin vähän reilusti, jolloin siemeniä paljastui muutama mullan alta. Tarkoituksena siirtää kukat laatikkoon, joten ruukussa on vain vähän multaa pohjalla idätystä varten, ehkä 8-10cm.

Näiden lisäksi aion ostaa kaupasta salvian ja ehkä jotain muuta valmiina taimena. Minttu, piparminttu… En ole vielä osannut päättää! Siemeniä on vielä laittamattakin, sillä täytyisi lähteä multa- ja laatikko-ostoksille.

Tomaattien taimet olen myös koulinut omiin pikkuisiin ruukkuihinsa kasvamaan, ja kunhan hieman voimistuvat, tapahtuu vielä siirto laatikkoon.

Viikko 19

6. – 13. toukokuuta 2018

Tällä viikolla olen seurannut sinitiasisen ja kirjosiepon taistelua linnunpöntöstä.

 

Sinitiainen saapui, ja sai kirjosiepon ajettua tiehensä. Sama ei enää myöhemmin viikolla onnistunut. Sinitiaisen varoitusääni (TIT TIT TIT) on todella kova, kuulin sen hyvin sisälle vaikka ikkunat olivat kiinni. Tiainen lienee siis luovuttanut ja jäämme odottamaan kirjosiepon poikasia.

 

Luonto on puhkeamassa loistoonsa. Käet ovat kukkuneet useana päivänä ja monta kertaa päivässä. Näin myös västäräkin eräänä päivänä, mutta en saanut kuvaa.

Viikko 18

30. huhtikuuta – 6. toukokuuta 2018
Sain vihdoinkin aikaiseksi hakea varastosta kunnon lapion ja levitin viimeiset lumikasan rippeet pitkin pihaa. Pihan ensin haravoin, mutta kasan alta paljastunee vielä haravoitavaa. Naapurin ja minun pihani välillä oleva valkoinen aita on notkahtanut keskeltä lumien tultua katolta talvella (silloin emme vielä asuneet tässä).

Kävimme metsäteitä kävelemässä, bongasin erittäin kaukaa jonkin petolinnun lentämässä tämän aukean toisella puolen – siis tuolla, missä tuo metsänraja menee.
Takaisinpäin tullessa Pirta huomasi keskellä tietä sammakon, onko tuo nyt sitten rusko- vai viitasammakko, en osaa sanoa. Jompikumpi kuitenkin! En saanut parempaa kuvaa kun en halunnut päästää koiraa häiritsemään sammakkoa, kuvan tilannetta lähempänä ei siis käyty. Sammakko loikki matkoihinsa kun olimme menneet reilusti ohi. Kun sammakko oli keskellä tietä, käännyin tietenkin katsomaan että myös siitä poistuu, ettei käy vahinko ja jää auton alle.

Omassa pihassammekin tapahtuu, naapurin laittamassa linnunpöntössä pesii ilmeisesti sinitiainen. Mutta sinne on nähty menevän myös talitiaisen, ja itse heittäisin kehiin myös hömötiaisen. Melkoinen uusperhe jos näin on.
Lunta on vielä paikoin, mutta tuskin on kauaa. Pihassamme pyörii edelleen talitiaisia, sinitiaisia, peippoja ja kaksi käpytikkaa. Harakoitakin välillä näkyy, ja oravia. Mustarastaan olen nähnyt ”kylillä” ollessamme kävelemässä koirien kanssa.